Paluumatka

Taivas oli tänään pilvinen niin en nähnyt enää syytä jäädä notkumaan vanhempieni nurkkiin. Suurimmat sielunhoidolliset ponnisteet kuitenkin tuli suoritettua jo viimeyönä äidin kanssa keittiössä makeaa valkoviiniä maistellessa ja tänään sitten siunaus- sekä muistotilaisuudessa.

Sinänsä siunauskappelissa oli hieman koomista istua, koska isoäidin lapset eivät kumpikaan kuulu kirkkoon ja lastenlapsista kolme neljästä ovat myös takuuvarmasti pakanoita. Yhdestä en ole aivan varma, mutta kuitenkin kirkossa kun oli ensin pari kertaa ponkaistu pystyyn ja luvan saatua taas istuuduttu ja pappi lausui, että "rukoilkaamme" niin oli huvittava sivusilmällä huomata kuinka liki koko suku istui vaan penkillään käsiään riskimättä.

Toisaalta, mitä sitä voi odottaakaan kun sukunimi on muinaissuomalainen nimitys paholaiselle.

Yksi parhaista Simpsont-läpistä oli muuten se kun Bart oli vaihtanut kirkon virsinuotit In A Gadda Da Vidan nuotteihin ja nimennyt biisn In The Garden Of Edeniksi. Etenkin "17 minutes later" -kohdan uupunut urkuri kutitteli allekirjoittaneen nauruhermoja. Luonnollisesti piti isälle täsä kuittailla, vaikka Bachin Air nyt hyvältä kuulostikin.

Kotona oli aina kaksi asiaa, joista ei puhuttu. Toinen oli politiikka ja toinen oli uskonto. Näiltä osin vapaan kasvatuksen tuloksena ainakin omassa perheessä toinen lapsista ajatui poliittisesti vasemmalle ja toinen enemmän oikealle, mutta yhteisenä tekijänä oli se, että kun uskontoa ei tyrkytetty, vaan lapset saivat tehdä omat päätöksensä siitä että uskooko vaiko ei niin molemmat olemme kirkosta eronneet. Kyllähän meidät oli kastettu ja rippikoulunkin olen käynyt, mutta ehkä enemmänkin sen takia, että kaikki muutkin niin tekivät. Ja nyt tosiaan olen joidenkin lähteiden mukaan pahan oma vihan lapsi (oi kuinka rakastankaan tuota luonnehdintaa ei-omaan-lahkoon kuuluvista).

Pahoittelut vielä ajatuksenvirtamaisesta kirjoituksesta, mutta vielä olisi vajaat kaksi tuntia ennen Kampin kaukoliikenteen bussiterminaalia.

Äiti kysäisi sitten jo automatkalla bussiasemalta, että mites tyttöystävätilanne on. No, äideille se sallittakoon, joten totesin, että eipä tässä mitään raportoimisen arvoista ole tapahtunut, mutta että saatan tuoda yhden saksalaisen joulupöytään. Ja tietenkin disclaimerit siitä, että se on varattu ja että ei nyt kannata odottaa mitään. Siihen sitten äitikin vaan totesi, että niinhän siskonikin ja nykyinen miehensäkin olivat aikanaan varattuja kun toisensa löysivät. Että kiitti vaan korkeista moraaliarvoista ja järkevistä mielipiteistä, äiti.

Juhlista tuli mieleen häät ja se, mitä olen omia häitäni varten suunnitellut. Ensimmäinen asia on se, että niissä juhlissa tullaan kaikille tarjoamaan samppanjaa yhdestä ja samasta pullosta. Vieraitten määrä sitten vaan määrää sen, että hankitaanko pöytäkoristeeksi Rehoboam, Balthazar vai Nebuchadnezzar. Haave olisi se, että juhlat järjestettäisiin keskellä pimeintä talvea, hieman syrjäisessä paikassa kauniissa tilassa, joka olisi valaistu pelkästään kynttilöin. Tuosta ensimmäisestä ei varmaan tarvi juuri neuvotella, todeta vaan että minä hankin. Jälkimmäisessä pitänee kuunnella morsiamenkin mielipidettä. Kesähäät ovat yliarvostettuja. Yksi asia oli myös hääyönä nautittu Domppa, mutta pitänee nostaa tasoa siinäkin kun jollain tasolla huippusamppanjatkin ovat hieman tulleet osaksi "juhla-arkea". Hmm... Cristal Rosé:ta olisi kai tulossa laatikollinen alkoon jos sitä ei jo loppuun varattu... Paitsi jos se oli vuodelta 2001, niin sitten ehkä kannattaa jättää väliin, vaikka veronpalautukset kuinka kolisisivat tilille sopivasti. Samppanjavuosikerrat -96 ja -90 voisivat olla realistisesti saavutettavissa ja parhaimmillaan sitten kun häitä suunnitellaan... :) (joku voisi muuten kutsua tätä hieman asioiden edelle hyppimiseksi.)

Pitäisi varmaan laittaa deitti-ilmoitus tyyliin "Häiden kulku ja ensimmäisen tyttären nimi on jo mietitty valmiiksi, morsian/lapsen äiti puuttuu".

Sakun toinen nimi on muuten sellainen, jota olen mahdollisesti suunnitellut potentiaalisen toisen tyttären toiseksi nimeksi. Ehkä hieman turhan kaukaa haettua, jotta tuota vielä voisi pitää merkkinä tai enteenä. :)

(Kuka hitto muuten nimeää tienvarsikahvilan Ykköspesäksi?)

Onkohan tästä tulossa blogailuhistoriani pitkin postaus? Mahdollisesti. Neljänsadan blogaisun raja muuten meni rikki pari merkintää sitten. Ihan vaan jos tarvisi jonkin tekosyyn juhlia.

Montako imperatiivissa olevaa paikannimeä Suomessa olikaan? Kisko ja Sauvo nyt ainakin.

Hauska maantieteellinen kompa on myös maailman pääkaupunkien nimet, jotka ovat suomalaisia adjektiiveja. Ankara on aika helppo miettiäkin, mutta Varsova ei kyllä heti pomppaa silmiin vaikka sitä oikein kartalta ihmettelisi.

Illalla olisi sitten mahdollista joko mennä entisen duunikaverin luokse laulamaan SingStaria tai sitten vastata toisen kaverin "viinaa?" tekstiviestiin myöntävästi. Voisi ehkä mennä sinne lauluiltaan ja feidata kotiin siinä vaiheessa kun ihmiset ovat baariin lähdössä. Saapa nähdä. Mutta Hiidenvesi kuittaa tässä vaiheessa ja laittaa läppärin takaisin laukkuunsa. Johan tässä sai aikaa kohtalaisesti kulutettuakin.