Kaipuu

Hassua miten aina kaipailee sitä, mitä ei voi saada. Nyt kun puolalainen on kotimaassaan joulunvietossa olisi sitten hinku pitää häntä sylissä nukkumaan mennessä kovempi kuin koskaan. Havainto siitä, että hänessä kiinni nukkuminen on luontevampaa kuin kummankaan exän kanssa ei myöskään yhtään helpota asiaa. Vieläkin kyllä mietin, että mistä hänessä pidän eniten ja saanko tyydytystä enemmän fyysisellä kuin henkisellä tasolla. Koskettamis- ja halailutarpeet tuntuvat olevan niin hyvin synkassa kuin vain voi olla, joten siinä mielessä aivan ihanteellinen kumppani. Voimme istua tuntikausia ruokapöydän ääressä juttelemassa viinin kanssa tai ilman. Keskusteltavaa löytyy koko ajan lisää ja lisää ja kieli ei ole kummallekaan este ajatuksiensa ilmaisemiselle. Elämänarvot ovat hyvin samanlaiset ja huumori yhtä sarkastista ja mustaa.

Tähän akuuttiin - fyysiseen - tarpeeseen siis aivan loistava ratkaisu, mutta voisin tähänastisen perusteella kuvitella oikeasti tekeväni hänen kanssaan muutakin kuin vain leikkiä kotia. On se vaan niin ihana.

Tosin jos tätä menoa jatkuu, niin viikon päästä varmaan jo taas kuolaan jonkun toisen perään.