Mälsää

Mistäköhän tuokin sana on alkunsa saanut? Asia on sinällään irrelevantti ja koska kyseinen sana on jo otsikossa käytetty, en sillä enää raaski kuvata tuntemuksiani siitä, millaiselta tuntuu olla kotikaupungissa, saada vanhoilta kavereilta tekstiviestikutsuja ulos kun itse makaat vielä kipeänä sängyssä. Sillä se on aika sitä itseään.

(hetkinen, suklaata syödessä tulee maitojano ... aah.)

Voisi asiat olla huonomminkin, sillä nyt kuitenkin suklaa ja ruoka maistuu. Eli elämästä pystyy nauttimaan, vaikka viimeisen parin päivän aikana korkatut samppanjat ja viinit ovatkin menneet omalta osaltani hieman hukkaan.

Yksin sängyllä maatessa ehtii miettiä asioita. Ehtii kaivata asioita. Ehtii kaivata kosketusta. Perin rasittavaksi asian tekee seikka, josta olen jo aiemminkin maininnut. (jos joku ei jaksa noita linkkejä selailla läpi ja miettiä että mitäköhän tarkoitan, niin kyse on nyt sellaisesta täydellisestä fyysisestä yhteensopivuudesta, jollaista en ole aiemmin kokenut.) Exä oli minua vain muutamaa senttiä lyhempi, joten häntä ei yhtä hyvin saanut syliinsä käärittyä ja ExExä puolestaan oli minua päätä lyhempi ja siten ei hänkään yhtä luonnollisesti lusikkaan napsahtanut.

Kaikki olisi vaan niin paljon helpompaa jos olisin onnistunut ihastumaan vaikka tähän epäselvien säätöjen varjoon jääneeseen nettituttavuuteen. Mutta kun tunteitaan ei vaan voi hallita ja nyt ajatukset pyörivät tiukasti Varsovan ympäristössä. Kaikki hänessä vaan tuntuu niin hyvältä.