Vedetäänpä yhteen nyt elämässä tällä hetkellä pinnalla olevat naiset:
Puolalainen:
Läheiset ja hyvät välit, selkeästi itselläni on jonkinasteisia fiiliksiä häntä kohtaan. Todella tyydyttävää seuraa, mutta koko tilanne on kaukana ideaalista juuri näiden seurustelukuvioiden takia. Jos hän olisi vapaa, niin olisi hän myös äärimmäisen potentiaalinen pidemmälläkin tähtäimellä. Nyt kuitenkin olen ihan tyytyväinen siihen, että saa pitää hyvänä ja helliä. Liekö sitten enemmän henkilöön vai toisen läsnäoloon liittyvää tuo tunne, mutta niin tai näin: nautinnollista.
Saku:
Menneen talven lumia, nähtiin tänään koululla ja käytiin syömässä. Ihan vaan kavereita. Ei mitään erityisempiä fiiliksiä, eli minulla on oikeastaan juuri sellainen suhde häneen kuin olen halunnutkin (yhtenä vaihtoehtona siis).
Nettituttavuus:
Kuten itsensä huomaavaisesti yksilöivä anonyymi tuolla kommenteissa hieman pohtikin, että onko enää kuvioissa, niin voinpa sanoa, että on. Tänään nimittäin olimme ensimmäistä kertaa yhteyksissä sitten lapinreissulle lähtöni kun emme ole sattuneet samaan aikaan linjoille ja muutenkin ovat aikataulut menneet päällekkäin. Mutta perjantaina on kuitenkin ekat treffit hänen kanssaan. Täytyy siis nähdä miten kemiat toimivat luonnossa ja katsoa, että miten tässä sitten edetään. Kuten jo aiemminkin todettu, vaikuttaa hän naispuoliselta versiolta itsestäni ja innolla odotan, että mitä tästä vielä kehkeytyy.
Lisäksi tuolla kommenteissa käskettiin etsimään jotain tiettyä kaavaa noista ihastuksistani, mutta mielestäni kaksi varattua ei tee tuosta vielä mitään selkeää käyttäytymismallia. Satun vaan olemaan aktiivinen noissa ympyröissä ja on vain luonnollista että myös epämääräiset naissäädöt nousevat siitä omasta sosiaalisesta vaikutuspiiristä. Jos on joku potentiaalinen tullut muutoin vastaan junassa tai netissä niin ihan samalla tavalla olen heistäkin kiinnostunut. Ja se, että kaksi viimeisintä ihastusta ovat olleet varattuja kertonee vain siitä, että jotkut muutkin miehet arvostavat naisissa samoja asioita kuin minä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Hmm. Muistanko väärin vai sanoitko aiemmin Sakustakin että hänen kanssaan voisi olla tulevaisuus? Ja nyt puolalainen on potentiaali, saku menneen talven lumia? Tämä on minusta mielenkiintoista sillä itsestäni tuntuu, että ihastukseni kohde vaihtuu aivan liian helposti. Olen siis alkanut epäilemään ovatko mitkään tunteistani totta, vaan vain läheisyyden ja hellyyden puutteen aikaansaamaa vääristymää. Vai onko niin, että kun joku on saanut oven auki, muiden on helpompi päästä sisään?
On teillä ongelmat. Mä edes toivoisin ihastuvani. Tällä hetkellä ympärillä pyörii kyllä miehiä, liikaakin, mutta kukaan ei aiheuta kunnon väristyksiä. Olen jo alkanut pelätä, etten enää osaa.
Niin. Minä uskon, että toisista ihmisistä välittäminen on taito. Se, että ei ihastu toisiin, ei suinkaan kerro, että olisi jollakin tavalla toisten yläpuolella tai täysin erilainen kuin toiset, vaan ettei tunne syvää myötätuntoa noin niin kuin yleensäkään toisia ihmisiä kohtaan. Se on yhteyden puutetta ihmisiin yleensäkin ja asennevamma, mitä tulee pitkäkestoisten ihmissuhteiden rakentamiseen. Näin uskon. Jos kaikki ihmiset maailmassa uskaltaisivat vähän heittäytyä aidosti rakastamaan toisiaan, tämä maailma olisi parempi paikka elää. Itsekeskeiset ihmiset tuhoavat maailman.
Piia: No siis nuo ihastukset yleisesti ottaen ovat sellaisia, joita voisin kuvitella katselevani hyvinkin pitkään, joko kavereina tai jonain enempänäkin.
Mutta suurempaan aivotyöskentelyyn ei näin väsyneenä kykene.
Lähetä kommentti