Sitä ehtii muuten yllättävän nopeasti unohtaa, että miltäs se oikeastaan tuntuikaan kun on ihastunut. Kun voi aamulla jäädä meditoimaan sängylle puoleksi tunniksi vain ajatellen sitä toista ja samalla rintakehässä velloo pakahduttava tunne ja aivojen mielihyväkeskuksessa pauhaa biokemiallinen myrsky.
Ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin onhan hän mielessä viimeisenä asiana nukkumaan mennessä ja ensimmäisenä aamulla herätessä. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan - kukaan ei tiedä - joten lasken itseni kuin kaarnalaivan tunteiden virtaan ja katson minne päädyn. Ja vaikka määränpäänä olisi suuri putous, niin hitto soikoon silti minä nautin tästä matkasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Mukavaa kuulla, että sinulla menee hyvin rakkausrintamalla. =) Kunpa minäkin olisin ihastunut. Tai olenhan minä, mutta siihen etelänmieheen, joka ei tällä hetkellä ainakaan kuulu elämääni muussa muodossa, kuin muistoissa. Viestejä ollaan kyllä laiteltu puolin ja toisin, mutta hänen Suomeen tuloonsa en kyllä vieläkään usko. Olisi ihanaa olla ihastunut ihmiseen, ketä saisi nähdä, käsin koskea ja viettää aikaa yhdessä. *Haaveilee* Osanottoni isoäitisi poismenon johdosta. Mutta kuten itsekin sanoit, hänellä on varmasti parempi olla nyt. =)
Lähetä kommentti