Pelottavaa, tajusin juuri tässä kulttuurien ja organisaatioiden luennolla että olisin tällä hetkellä valmis vaikka muuttamaan Sakun kanssa jonnekin ulkomaille, sillä jotenkin sisälläni on hyvin vahva tunne siitä, että se juttu voisi oikeasti toimia.
Kaipa sitä on turha enää teeskennellä, etteikö olisi oikeasti jo ihan tunnetasollakin mukana tässä jutussa. Ei näin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mielestäni ihmiset kieltävät itseltään ihan liikaa. Pitäisi uskaltaa luottaa omiin tunteisiin ja elää.
Eihän se ole keneltäkään pois että haaveilet Sakun kanssa pois karkaamisesta, päin vastoin, sellaiset haaveet voivat piristää päivää. Ja mistäs sitä tietää vaikka se joskus toteutuisikin. "Aika näyttää"...jos teidät on luotu toisillenne asiat varmaan sumpliutuvat oikeaan suuntaan, tavalla tai toisella.
Nauti mieluummin tästä hetkestä, älä kanna liikaa huolta huomisesta (kun et muutenkaan liikoja suunnittele tulevaa ;)
Ja anna moralisoivien ihmisten elää estojensa ja rajoittuneisuutensa kanssa. Ei kukaan voi sanoa miten tätä elämää tulisi elää. Hyvä ohjenuora voisi olla ettei tule satuttaa ketään, mutta eihän tässä olla ketään satuttamassakaan. Ja välillä on vain tehtävä satuttavia päätöksiä, ei voi aina elää kivaa ja ruusuista elämää.
Lähetä kommentti