Kohti uutta

Uusivuosi mennee sitten samalla kaavalla kuin edellinenkin. Ei sinänsä mitään vikaa, mukavaahan tuo on ja enemmän tosiaan arvostan kotona seurustelua kuin ylipäätänsä mitään muuta sosiaalista aktiviteettia. Ja nyt minulla on sentään uusi sateenvarjo mukanani, joten yksin sateessa seisoskeleminen ei ole enää läheskään yhtä epämiellyttävää. :D

Tulliin se tosiaan veikkausteni mukaan menikin, mutta pienellä tuurilla ja hyvällä peitetarinalla vältyin kokonaan ylimääräisiltä veroseuraamuksilta. Olipa lähettäjä vielä ystävällisesti merkannut lähetyksen lahjaksi ja tullihenkilö tuntui pitävän sepitetystä tarinasta Kaliforniassa asuvasta Shane -nimisestä kaverista (lähettäjän nimi ja kotiosavaltio), jolle olin netissä esitellyt suomalaista joulukeliä parilla valokuvalla. Lähetti sitten vittuillakseen minulle joululahjaksi sateenvarjon sillä hänellä ei juurikaan ole sille käyttöä ja täällä valkeiden hankien ja jääkarhujen keskellä sille saattaa olla enemmän tarvetta. Tullivirkailija siinä sitten vielä kysyi mielipidettäni, että onkohan se yli 45 euron arvoinen. Totesin vaan, että ainakin kaikki aikaisemmat sateenvarjoni ovat olleet n. 5e arvoisia, joten enpä oikein usko. Samaan ajatusmalliin sitten virkailijakin päätyi ja lähetti minut uudenvuoden viettoon. Tuosta olisi siis pitänyt maksaa alvit ja jonkinlainen tullausmaksu päälle (vaatteilla 12%, käsilaukut 3% jne.). Eli sellaisen 20 euroa säästin, joten päätin palkita itseni lounaalla Chicosissa, joka sattui matkan varrelle juuri siinä vaiheessa kun olin kotimatkalla ja muistin, että ihmisten täytyy syödä.

Ja todellakin on äärettömän siisti tuo sateenvarjo. Vois vaikka alkaa sataa pian. :)

Hakuja

Voisi taas kerätä yhteen hakusanoja, joilla on tänne saavuttu. Blogin suosituimmat tuotemerkit muuten ovat Gillette ja Gant ainakin hakusanojen perusteella. Mutta mennäänpä asiaan:

potku kiveksille
Auts, se sattuu enemmän kuin naiset osaavat kuvitellakaan. Verrokkina tykkään käyttää faktaa, että vatsaan ammuttu mies pystyy ryömimään metrin eteenpäin ja soittamaan apua hädän hetkellä, mutta kiveksille potkun saanut mies ei sitä kivuiltaan pysty tekemään.

exä takaisin
Ei taida tuohon löytyä mitään yleispätevää ohjetta. Sillä sen kun keksisi, niin voisi kirjoittaa yhden maailmanhistorian menestyksekkäimmän ihmissuhdeoppaan.

miten tehdään fisuja
No ne tyttöfisut niinq ensteks laskee mätinsä johki suojaisaan paikkaan ja poikafisut käy lykkääs maitii siihen päälle ni silleen niinq tehään fisuja.

aamuerektio on merkki
DEAR LORD, IT'S A SIGN! Ei se kyllä oikeasti ole merkki muusta kuin siitä, että kaikki toimii normaalisti ja että veri lähtee kiertämään.

alastomia naisia videolla puhutuksi suomeksi
Jälleen niitä hakuja, joita ei vaan voi keksiä.

aviomiespalveluita
Mailiosoite löytyy profiilista. :)

elastinen seurustelee
...ja ovet paukkuu.

ihastunut alkoholisti
Hellyyttävä hakusanayhdistelmä, johon ei ole mitään lisättävää.

isoäiti runkkasi poikaa
...ja te kun luulitte tietävänne, mikä on pervoa...

kipu oli hirveä kiveksille
Harvinaisen kaunis lause googleen kirjoitettavaksi. Mutta koska tuolla on tultu tänne, niin voitaneen olettaa, että haku ei kuitenkaan tuottanut haluttua lopputulosta.

koti tekoinen pommi
Kannattaisi opetella vaikka yhdyssanat ennen kuin edes harkitsee pommin rakentamista kotona... Haistan Darwin awardin.

kuinka kauan kestää leopardin asennus
Uudessa koneessa koko prosessiin menee ehkä sellainen viisi minuuttia kun kaikki on esiasennettua. Päivittäminen vanhan version päälle kestää sellaiset pari tuntia. Puhdas asennus hieman lyhyemmän aikaa.

macbook+kaukosäädin+powerpoint
Ainakin Keynoten kanssa tuo kaukosäädin toimii ihan luonnostaan ilman ylimääräistä kikkailua. Powerpointista en osaa sanoa. Mutta Applen ohjelmien kanssa toimii suoraan.

mökissä nainti
Aina mukavaa. Itseasiassa yksi ikimuistoisimmista sessioista on tapahtunut vähän vastaavissa olosuhteissa saunarakennuksen lattialla.

painotettu pano
Ihan uusi juttu minulle. Voisikohan joku selventää tätä?

pukeutuminen työpaikalla rinnat esillä
Toimiston miehet tuskin kuitenkaan panee vastaan.

vapaita panokavereita
Löytyikö googlesta? No ei ainakaan ole tullut yhteydenottoja tuon tiimoilta, joten ei vissiinkään.

Olipahan taas ilta

Kallio on paljon kivempi alue kuin keskusta. Ainakin seuraamuksista päätellen. Nyt kun menin purkamaan vasta kehkeytyvää 3 vs 1 -tappelua niin homma pysyi jossain määrin järjissään, vaikka yhdellä kolmesta lopuksi nenä vuosikin verta ja tämä heitä "vastaan" oleva henkilö toisena hetkenä olikin maassa puolustusasennossa kun pari kaveria häntä loppujen lopuksi melko hellästi mukiloi. Tolkuissaan pysyivät kuitenkin aika pitkälti. Ja olinhan minä jo puhelimessa jonottamassa ruuhkautuneeseen hätäkeskukseen siinä vaiheessa kun todennäköisesti kallion pelastusasemalta tullut Helsinginkatua pitkin kiitävä ambulanssi sai isomman joukon poistumaan vikkelästi paikalta. ("toi soitti kytät!") Nostin osansa saaneen kaverin pystyyn ja koska hänelle ei kuitenkaan mitään vakavampaa ollut sattunut niin juttelin yhden korttelin verran niitä näitä ennen kuin puristin kädestä ja toivotin hyvää kotimatkaa.

Ja iltahan tosiaan alkoi siitä kun varttia vaille kymmenen sain kaveriltani kutsun Iltakouluun. Näinpähän vilaukselta Rappiotädinkin, jos nyt toisten menemisistä ruvetaan juoruilemaan. Eli varsin mukava reissu. Näki kavereita ja onnistui ehkäisemään tarpeetonta väkivaltaa. Tosin taas osaltaan ymmärtää misantrooppeja jälleen hieman paremmin. Valitettavasti.

Kunniamaininta

Toisinaan sitä on itsestään salaa hieman ylpeä. Kiitos tunnustuksesta, PA.

Palaan nyt kuitenkin tähän elämäni ihmissuhdesaippuaan blogaisun muodossa, jonka tuoksinnassa sanon kynttilänvalossa kanssani istuvalle ihanalle naiselle rakastavani häntä ilman että minulle naurettiin päin naamaa.

Aamu meni yleisen närkästyneisyyden vanavedessä ja kustannuspaikalle saavuttuani minulle selvisi, etten jaksaisi tätä päivää työpäivänä ilman sairaslomaa. Käynti tt-asemalla (eikös kuulostakin sotilaalliselta?) ja hymyileväisenä poistuminen varttia myöhemmin työstä vapauttavan lipareen kanssa. Motivaatiosaikkua, pehmeä lasku tai miksi sitä nyt haluaakaan kutsua. Leimattu ja allekirjoitettu kuitenkin niin ei pitäisi olla kenelläkään mitään sanomista.

Haahuilin takaisin kotiin ja hypittyäni hetken aikaa blogista toiseen pistin dvd-soittimeen pyörimään Kuninkaan Paluun special extended dvd versionin ja nukahdin ennen kuin ensimmäinen levy piti vaihtaa toiseen. Päikkärit sohvalla keskeytyivät saapuvan tekstiviestin ääneen ja huomasin pöpperöisenä herättyäni nukkuneeni pari tuntia niitä "pikaisia torkkuja". Soitin takaisin kun en jaksanut tekstailla ja sovimme tämän Bestiksen nimellä blogissani kulkevan henkilön kanssa puolen tunnin päähän treffit kahvilaan, jossa olimme jo lukioaikojen jälkimainingeissakin istuskelleet. Kahvit ehdimme siellä nauttia, mutta kun kerran perjantai-iltaa vietimme, esitin kutsun viinikellarin suuntaan siirtymisestä. Nelisen tuntia sitten istuimme ja juttelimme syvällisiä tunnelmallisessa viinikellarissa kynttilänvalossa. Siinä sitten sivutessamme ystävyyttä ja välittämistä totesin hänelle sen, mitä ystävämielessä häntä kohtaan tunnen, sillä liian harvoin ihmiset tuollaisia asioita toisilleen sanovat, vaikka ehkä aihettakin olisi.

Puoli kahden maissa olimme jo bussissa matkalla takaisin koteihimme. Ihanaa, että on hänenlaisensa ystävä. Ja ennen kaikkea oli mahtavaa nähdä häntä taas liian pitkän ajan jälkeen ja todeta, että mikään välillämme ei ole muuttunut vaikka kuukaudet ovatkin vierähtäneet ilman kasvokkain näkemistä. Lisäksi vielä iloa tuottaa nähdä se onnellisuus toisen silmissä, mikä varmasti juontaa juurensa uuteen ihmissuhteeseen, jonka suvaitsisin jatkuvan. Sillä hän jos kuka sellaisen onnen ansaitsee.

Kertokaapas

Hei!

Miten noi käytännössä toimii nuo netistä ostetut lentoliput, jossa muistoksi saa vain varausnumeron... Kaipa systeemi on hieno ja toimiva, mutta hieman epäilyttää silti lähteä puolentoista kuukauden päästä lentelemään etelään pelkän viisikirjaimisen koodin avulla. Kertokaa joku mulle, että toi on hyvä ja toimiva systeemi, jookos? :)

Kiva joululahja

AKE:n byrokratia toimii aika hienosti... Lattialla oli nimittäin kirje, jossa suostuivat palauttamaan minulta puolitoista vuotta sitten väärin perustein perityn autoveron muutaman päivän ajalta, jolloin en enää sen farmarifocuksen omistaja ollut. Vieläpä siten, että autoliike sitten maksoi tuon laskun loppujen lopuksi kun kävi ilmi että se oli heidän vikansa ollut. Mutta AKE:lle reklamoiminen sitten loppujen lopuksi kannatti. Olisi vaan ollut aika pitkä aika odottaa hyvitystä. Pitäisiköhän vittuilun vuoksi lähettää se 13e autoliikkeeseen...

En muista kirjoittelinko tuosta jo viime vuonna, mutta ärsyttää, että jouduin vetämään minua palvelleen henkilön esimiehen mukaan kuvioon sen takia, ettei hän vaan yksinkertaisesti saanut hommaa hoidettua. Kyseessä kuitenkin oli harvinaisen simppeli ja selkeä tapaus, mutta tämä asiakaspalvelun ammattilainen ei kyennyt työtään kunnolla hoitamaan loppuun asti niin laitoin sitten vielä uudemman kyselyn hänelle parin viikon sähköpostihiljaisuuden jälkeen ja kun ei viikkoon kuulunut mitään, niin forwardoin koko sähköpostikirjeenvaihdon päivämäärineen hänelle ja hänen esimiehelleen, jonka jälkeen seuraavana aamuna viittä yli kahdeksan oli kontaktini esimieheltä tullut viesti, että laita lasku tänne niin he hoitavat sen.

Sen verran olen kuitenkin asiakaspalvelussa itsekin ollut, että tahdon antaa luottamukseni asiaa hoitavalle henkilölle, mutta jos hän tämän luottamuksen pettää, niin sitten voin viedä asian ylemmälle tasolle - mielellään selkeästi ja dokumentoidusti alaisensa tekemät laiminlyönnit hänelle selventäen. Mutta siinä vaiheessa että rupean "vaikeaksi asiakkaaksi" on minulle jo joutunut kasvamaan sarvet päähän melko vahvasti. Kiva oli kuitenkin tietää, että ei turhan asian takia häntä vaivaa. Ja saattoipahan tuon hoitamisesta tulla hieman noottia sitten asiaa sisäisesti selviteltäessä.

--

Lukaisin sitten yhden vanhan kirjoituksen ja ihan oikein noin vuosi sitten spekuloin tuon tiimien yhdistämisen seuraamuksia. Valitettavasti tuo meidän toimivan tiimin hävittäminen ja epäonnistunut yhdistäminen on johtanut vain ja ainoastaan rikkonaiseen, liian isoon tiimiin, jossa ketään ei oikein kiinnosta mikään. Ja noista seitsemästätoista on tämän kuluneen vuoden aikana tosiaan vaihtanut työpaikkaa jo yli puolet. Ja itsekin laitoin yhden työhakemuksen Lontooseen menemään. Ja onhan noita muitakin duuneja hieman tullut katsasteltua ihan täällä nykyisessä kotikaupungissakin.

Voisi taas avautua vaikka kuinka paljon armaan johtajamme strategioista, mutta ehkä vain puren huulta ja menen nukkumaan, että jaksan olla huomenna duunipaikalla edes fyysisesti läsnä.

Ollako vaiko ei?

Huvitti hieman hiljaisen sivustaseuraajan kommentti, jossa epäili minun olevan rakastunut. Olen ja en. Joskus aiemmin olen määritellyt rakastamisen pyyteettömänä välittämisenä, joten siinä mielessä monikin ihminen on rakastettujeni listalla. Rakkauden eri muodoistakin (romanttinen rakkaus, äidinrakkaus, kaverillinen rakkaus...) olen varmasti kirjoittanut aiemminkin, joten liikkumatilaa ja tulkinnanvaraa annetaan tuossakin suhteessa ihan kiitettävästi. Silti en olisi vielä valmis hänen korvaansa kuiskaamaan niitä kolmea sanaa, vaikka hänestä välitänkin todella paljon.

Vai olisinko?

Hankalaa. Tavallaan huolettaa se, että oma moraali ei tunnu enää taistelevan vastaan koittamalla joka käänteessä sanoa, että hän on varattu. Sinänsä vittumaisesti olen ulkoistanut etenemispäätösten tekemisen hänelle, sillä vastuu hänen omista ihmissuhteistaan on kuitenkin hänen. Ei tässä maailmassa pysty yleisesti ottaen muiden ihmisten varaan elämäänsä rakentaa, joten enenevissä määrin ihmisten tulee ottaa yksilötasolla vastuu omista ratkaisuistaan. (Eikös olekin luontevaa todeta tuo ja sysätä vastuu jollekulle toiselle samassa kappaleessa?)

Omat toimeni - kuten tavallista - näen kuitenkin hieman humaanimpina kuin pelkän oman agendan ajamisen väkipakolla. Toki on huono verrata tekojaan siihen, että mitä voisi pahimmillaan tehdä, mutta ei tässä maailmassa kovin paljoa pidemmälle pääse jos ei omaa etuaan edes joissain suhteissa aja. Ainakin tässä ihmissuhteessa olen jättänyt omista moraalisista syistäni aloitteen tekemisen hänelle ja tehnyt selväksi että miksi näin toimin.

Ei, sillä ettenkö häneen helposti voisi kuvitella rakastuvani. Se vaan ei olisi hirveän fiksua tilanteen huomioiden.

Terve!

Mistä tietää, että on terve? Jaksaa saunoa, käydä kavereiden luona ja nähdä öisin epämääräisen eroottisia unia. (joiden kohteena oli muuten ensimmäisen blogaus/sinkkukesän ensimmäinen säätö, jonka olisi hommien toimivuuden huomioonottaen suonut jatkuvan pidempäänkin). Tosin parempi näin, sillä ainakin toinen meistä on sittemmin löytänyt elämänkumppanin itselleen ja sen myötä muuttanut toiselle paikkakunnalle. Yhteydenpito on hieman jäänyt, mutta ilmeisen lähtemättömän vaikutuksen onnistui kuitenkin kyseinen naisihminen tekemään.

Mutta jos vaikka siirryttäisiin vanhojen muistelemisesta nykyhetkeen. Eilen otettiin vahinko takaisin saunomalla ja iltaa istumalla kaverin luona kun aatonaattona olin niin kipeänä, etten viitsinyt mennä pienen vauvan viereen köhimään vaikka kuumeeltani olisinkin ehkä jaksanut. Kellon ympäri tuli jutusteltua, saunottua, syötyä ja puuhasteltua vaavin kanssa. Laatuaikaa, sääli että asuvat tosiaan toisessa kaupungissa niin tapaamiset toteutuvat melko harvakseltaan. Onneksi pitkäkään aika erossa ei muuta ystävyyttä, mutta alle vuoden ikäinen lapsi kyllä ehtii kasvaa aika hitosti muutamassa kuukaudessa. Sitä voisi olla ehkä kiva seurata hieman useamminkin. :) Mutta ehkä sitten joskus omien lasten kanssa...

Mälsää

Mistäköhän tuokin sana on alkunsa saanut? Asia on sinällään irrelevantti ja koska kyseinen sana on jo otsikossa käytetty, en sillä enää raaski kuvata tuntemuksiani siitä, millaiselta tuntuu olla kotikaupungissa, saada vanhoilta kavereilta tekstiviestikutsuja ulos kun itse makaat vielä kipeänä sängyssä. Sillä se on aika sitä itseään.

(hetkinen, suklaata syödessä tulee maitojano ... aah.)

Voisi asiat olla huonomminkin, sillä nyt kuitenkin suklaa ja ruoka maistuu. Eli elämästä pystyy nauttimaan, vaikka viimeisen parin päivän aikana korkatut samppanjat ja viinit ovatkin menneet omalta osaltani hieman hukkaan.

Yksin sängyllä maatessa ehtii miettiä asioita. Ehtii kaivata asioita. Ehtii kaivata kosketusta. Perin rasittavaksi asian tekee seikka, josta olen jo aiemminkin maininnut. (jos joku ei jaksa noita linkkejä selailla läpi ja miettiä että mitäköhän tarkoitan, niin kyse on nyt sellaisesta täydellisestä fyysisestä yhteensopivuudesta, jollaista en ole aiemmin kokenut.) Exä oli minua vain muutamaa senttiä lyhempi, joten häntä ei yhtä hyvin saanut syliinsä käärittyä ja ExExä puolestaan oli minua päätä lyhempi ja siten ei hänkään yhtä luonnollisesti lusikkaan napsahtanut.

Kaikki olisi vaan niin paljon helpompaa jos olisin onnistunut ihastumaan vaikka tähän epäselvien säätöjen varjoon jääneeseen nettituttavuuteen. Mutta kun tunteitaan ei vaan voi hallita ja nyt ajatukset pyörivät tiukasti Varsovan ympäristössä. Kaikki hänessä vaan tuntuu niin hyvältä.

Christmas kisses

Mitenköhän pitäisi tulkita se, että puolalainen lähettelee kotoaan Skypen välityksellä terveisiä päättäen keskustelun otsikossa mainituin sanoin... Eihän tuo toimitus sinällään mikään vieras ole kahdenkeskeisessä kanssakäymisessämme, mutta jotenkin tuo vaan tuntuu... äh. Varmasti taas ylianalysoin asioita, mutta en ainakaan itse kovin helposti lähtisi suukkoja lähettelemään pikaviestimissä. Halaukset ovat vielä melko neutraaleita hellyydenosoituksia virtuaalimaailmassa, mutta jotenkin tuo sai nyt minut hykertelemään oudolla tavalla. Ja täytyy sanoa, että onhan hän muutenkin ajatuksissa käynyt ja päässäni viipyillyt. Mutta että pitää hänen itsensäkin vielä kaataa lisää vettä myllyyn... Aika nautinnollista silti. :)

--

Jouluaterian pettymys: Barolo oli pahasti korkkivikaista. Onneksi oli muutakin juomista mukana.

Joulupukki muuten ymmärtää minua nykyään erityisen hyvin. Kuusen alta kun löytyi nimelläni varustettuna pulikka, pari keittokirjaa ja 200 eurolla Alkon lahjakortteja.

Kipee joulu

Tänään olen istunut vajaat neljä tuntia bussissa hieman yli 38 asteen kuumeessa. En voi suositella vastaava kenellekään. Matkaa piristi yksi vanha tuttu kotikaupungista, jonka kanssa rupatellessa matka meni yllättävän joutuisasti. Tosin oma ulosantini oli hieman kuumehoureista, joten kovin henkevää seuraa en varmastikaan ollut.

Eniten harmittaa tässä kuumeessa se, että perinteinen joulunalussauna kaverin kanssa jäi nyt väliin. Täytyy katsoa jos tässä vielä pyhinä tervehtyisi sen verran, että ehtisi tuonkin hoitaa pois alta. Nyt päälimmäisenä toiveena olisi, että tämä hiivatin kurkkukipu väistyisi ja että huomenna olisin terveenä. Meidän jouluun kuuluu kuitenkin alkuruokien yhteydessä nautittava samppanja ja tänä vuonna kellarilta tarttui mukaan Baroloa sekä Barbarescoa lammaspaistin seuraksi. Jälkiruuaksi sitten Tokajia. Joulun tärkein hetki onkin ruokapöydän äärellä, mutta jos olen kipeänä, niin silloin ei oikein juomat tai ruuat maistu.

Pitäisi varmaan koittaa nukkua. Hyvää joulua kaikille. :)

Ovia, ikkunoita

Kuinka ollakaan, sivumennen tarjoutui kaverin kanssa jutellessa teoreettinen mahdollisuus asua Lontoossa vuoden verran. Työllistymisen ei pitäisi olla mikään hirveän suuri ongelma kun oman alan kokemusta kun on jo lähemmäs kymmenen vuotta ja kun kaveri on saanut firmaltaan expat-sopimuksen yhteydessä 28000 punnan budjetin vuoden vuokrakuluille, niin jopa Lontoon hinnoilla 2300 punnalla kuukaudessa asuu melkoisen leveästi...

Jos jossain sulkeutuu ovi, niin toisaalla aina avautuu ikkuna. Pitäisi vaan uskaltaa heittäytyä...

Nousuhumalassa tuo ajatus tuntui varsin hyvältä ja idea kyllä kiehtoo muutenkin. Pitänee laittaa hakemus sisään, aina noita opintoja voi vuoden lykätä... Ja ehkä saisi työharjoittelun suoritettua tuolla brittein saarilla, joten osaltaan tuon voisi myös yhdistää opiskeluihin.

Houkuttaa... Pitänee vielä miettiä pyhien yli ennen kuin laittaa hakemusta menemään. Tulisipahan kaivattua vaihtelua elämään ja nyt kun ei mitään varsinaisia sitoumuksiakaan ole kotosuomessa, niin...

Absurdi tilanne, mutta ihan realistisesti toteutettavissa. Nythän sitä olisi helppo lähteä...

Aivot selkeästi täynnä ajatuksia kun joka toinen lause päättyy kolmeen pisteeseen. :) Voineeko muuta odottaakaan kotikänni/taksilla Santa Fé:hen syömään/Slinkkuun -illan jälkeen? Mutta mukavaa oli. Ja jäi tosiaan hieman ajateltavaa.

Kummaa

Jostain syystä ei blogger sallinut kommentteja edelliseen postaukseen. No, mikäpäs siinä. :)

Tuo duunipaikka ehti sitten potuttaa noin tunnin verran, sitten olo oli taas varsin normaali. Eli ei mikään paha pettymys, vaikka olin jo hieman toiveita elätellytkin. Mutta totta kai kahdesta hakijasta, joista toisella on kokemusta juuri kyseisistä tehtävistä valitaan mielummin se kokeneempi. (Jeh, vikahan ei tietenkään ole minussa).

Kaipa tässä voisi mennä vaikka nukkumaan. Huomenna viimeinen duunipäivä ennen joululomaa. Illalla olisi tarkoitus tehdä jotain todennäköisesti etanolipitoista ja sunnuntaina suunnata kohti kotikontuja.

Ei napannut

Paikka meni ihan perustellusti kokeneemmalle henkilölle. Silti hieman ottaa päähän.

(nyt kaipaisi halausta)

Herrasmiesmäisyyttä

Arkipäivän herrasmiesmäisyyttä käytännössä... Se, että saattaa tutun/tutuntutun kotiin, jotta hänen kaverinsa, jonka tuntee lähemmin ja joka haluaa vielä jäädä heilumaan tanssilattialle voi sen tehdä. Kyseessä ei kuitenkaan itselle ole iso asia, sillä ihmiset, joita halusi vielä nähdä tuli jo nähtyä ja tanssiminenkaan ei itseä innostanut. Kaikin puolin parempi siis, että minä lähden saattamaan kuin että innokas bilettäjä joutuisi jättämään asemapaikkansa hikoilevien ihmisten keskellä.

Sillä eihän naista ole soveliasta yksin kotimatkalle lähettää.

(saatan olla hieman humalassa tätä kirjoittaessani, joten epäselviä lauserakenteita pyydettäköön anteeksi jo tämän virkkeen myötä mahdollisten tulevien epäselvyyksien selvittämisen välttämiseksi.)

Lähtötunnelmia

Muutoksia ilmassa, monet vaihtarit päättävät lukukautensa ja sitä kautta vaihtovuotensa ja lähtevät takaisin kotimaihinsa. Sehän tarkoittaa jatkuvia läksiäisbileitä ja haikeita tunnelmia. Eilen oli bileet, jonka jälkeen aamuseitsemäksi töihin. Olin jo hyvin lähellä valvoa koko yön ja mennä sitten samoilla silmillä suoraan duuniin, mutta puolenyön tienoilla järki voitti ja kävin nukkumassa ne vajaan kuuden tunnin yöunet. Tänään pitäisi sitten taas suoriutua baariin, mutta ensin menen Sakun luokse viettämään mojito&sangria-etkoja. Ja toimittamaan joululahjansa.

Askartelin eilen myös työn laadun huomioiden äärimmäisen hellyyttäviä (ooh, ihanko itse askartelit? Näyttää ala-astelaisen tekemältä!) tonttu-tulitikkuaskeja, joita jakelin mukavimmille ja tutuimmille henkilöille illan aikana. Kivaa oli ja tänään lisää.

Huomenna saan tietää että miten kävi uuden työn suhteen. Ei pidä manata, mutta... ;)

Hyvin menee

Työhaastattelu takana, en nyt osaa muuta sanoa kuin että ihan hyvin meni. Tämän viikon aikana pitäisi tulla tieto, sillä melko nopealla aikataululla pyritään tuo paikka täyttämään.

Hyviä vastauksia tullut kyselyyn, mutta odotan vielä muutaman arvauksen verran ennen kuin raotan verhoa.

Illaksi pitäisi varmaan mennä vielä viettämään viimeistä organisoitua yhteistä baari-iltaa vaihtareiden kanssa. Voisinpa vaikka avata oluen tässä aikani kuluksi.

Halaus kaikille. :)

Idiootti, tyhmä, tampio...

Serious shopping issues... Minulla ei ole tällä hetkellä "olohuoneessa" kattovalaisinta laisinkaan, lähinnä sen takia, etten ole löytänyt mieleistäni lampunvarjostinta, mutta osaksi myös laiskuuttani. Valaistusta on kyllä ihan riittävästi parin kauko-ohjattavan seinävalaisimen muodossa ja tarvittaessa huoneessa on kyllä tuollainen miljoonan luxin lattialla pönöttävä halogeenilamppukin, joka varmaan toimisi hyvin työmaavalaisimenakin. Hyvin vähäisellä käytöllä se tosin on, sillä useimmiten valot ovat himmennettyinä päällä ja kämppä ei tosiaan loista kirkkaana.

Erilaisia valaistusratkaisuja olen miettinyt ja villein idea olisi toteuttaa muovikuidusta sellainen 300 kuidun tähtitaivas koko katon pinta-alalle. Loppujen lopuksi tuollainen olisi, jos ei nyt halpa, niin vielä jossain määrin järkevästi toteuttamisen rajoissa oleva ratkaisu, etenkin jos asennustyöt tekee itse. Aivan hullu idea, mutta kyllä sitä sitten kelpaisi viettää aikaa kämpillä istuessa "tähtitaivaan" alla... Tai leffoja katsellessa tuo loisi himmeänä varsin miellyttävän tunnelman huoneeseen. Projektorin saa vielä varustettua erilaisilla "himmenninkiekoilla", jolloin tuon tähtitaivaan saisi hieman eläväiseksi siten, että pisteiden kirkkaus vaihtelisi hitaasti.

Ei mitään järkeä, ei mitään järkeä, ei mitään järkeä... Mutta hitto soikoon ... se voisi toimia. Aargh. Selkeästi mulla pitää olla aina jokin saavuttamattomissa oleva siisti juttu mitä voin päässäni pyöritellä. Katto tulisi muutamaa senttiä alemmas, mutta se ei olisi mikään ongelma kun täällä on kuitenkin kohtalaisen korkeat huoneet. Valokuidut eivät myöskään olisi kovin näkyviä silloin kun ne eivät ole käytössä ja hyvin tehtynä koko efektiä ei välttämättä huomaisi ennen kuin ilta saapuu ja tähdet laitetaan tuikkimaan.

Miksi minun pitää saada tällaisia typeriä ideoita aina päähäni? Ja ennen kaikkea, miksi minun on niin vaikea luopua niistä?

Tilattu

95 euroa postikuluineen ja vakuutuksineen kotiovelle (tai ainakin lähipostiin) toimitettuna. "Knowing my luck" siihen sitten napsahtaa x-määrä tulleja ja alveja päälle, mutta so what. Ei niitä rahojaan täältä mukaansa saa. Ja voipahan lopettaa taas jahkailun siitä, että hankkisiko vai ei (Niin, kun on elämässä muuten kaikki hyvin niin ihmisillä on tapana luoda itselleen mitättömistä asioista ongelmia). Kaiken lisäksi on sitten automaattisesti napin painalluksella avautuva, sulkeutuva ja (tähän hyvä sana sille prosessille kun sateenvarjo kääntyy tuulessa nurinperin ja se täytyy saattaa takaisin alkuperäiseen varjoasentoonsa). Hieno ominaisuus, jota en ole sateenvarjossa ennen nähnyt. Yleensä kun se nappi pruukkaa vain avaamaan sen rakkineen. Turvaa tuo myös elinikäinen, "no questions asked" -takuu, eli jos menee rikki, niin saa uuden toimituskulujen hinnalla. Ja jos tuon hukkaa, niin ovat ajatelleet sitäkin ja toimittavat ensimmäisen varjon mukana lahjakortin, jolla voi tilata uuden puoleen hintaan. Käynee joululahjasta itselleni.





Ja väittävät, etteivät miehet muka nautiskele shoppailemisesta. :)

Meemi

Hauska juttu tuli vastaan funkan blogissa. Eli tarkoituksena on veikkailla asioita minusta. Ne, jotka vastaukset tietävät eivät saa paljastaa, sillä kierona taka-ajatuksenani on tietenkin saada mahdollisimman moninaisia vastauksia kysymyksiin. Eli mielikuvia kommenttilaatikkoon, kiitos. :)

1) Mitä luulet, että teen työkseni (tai millä alalla)?

2) Minkävärinen tukka mulla on?

3) Entä silmät?

4) Miten asun?

5) Kuinka pitkä olen?

6) Tyylini on?

7) Yksi perusluonteenpiirre?

Kutsu

Huomenna työhaastattelu. :)

Kaipuu

Hassua miten aina kaipailee sitä, mitä ei voi saada. Nyt kun puolalainen on kotimaassaan joulunvietossa olisi sitten hinku pitää häntä sylissä nukkumaan mennessä kovempi kuin koskaan. Havainto siitä, että hänessä kiinni nukkuminen on luontevampaa kuin kummankaan exän kanssa ei myöskään yhtään helpota asiaa. Vieläkin kyllä mietin, että mistä hänessä pidän eniten ja saanko tyydytystä enemmän fyysisellä kuin henkisellä tasolla. Koskettamis- ja halailutarpeet tuntuvat olevan niin hyvin synkassa kuin vain voi olla, joten siinä mielessä aivan ihanteellinen kumppani. Voimme istua tuntikausia ruokapöydän ääressä juttelemassa viinin kanssa tai ilman. Keskusteltavaa löytyy koko ajan lisää ja lisää ja kieli ei ole kummallekaan este ajatuksiensa ilmaisemiselle. Elämänarvot ovat hyvin samanlaiset ja huumori yhtä sarkastista ja mustaa.

Tähän akuuttiin - fyysiseen - tarpeeseen siis aivan loistava ratkaisu, mutta voisin tähänastisen perusteella kuvitella oikeasti tekeväni hänen kanssaan muutakin kuin vain leikkiä kotia. On se vaan niin ihana.

Tosin jos tätä menoa jatkuu, niin viikon päästä varmaan jo taas kuolaan jonkun toisen perään.

Pihalla

Vartaloni on viime päivinä haahuillut tilanteesta toiseen ilman aivojeni täysipainoista seuraa. Osin varmasti siitä syystä, että olen ollut hieman kipeänä ja nukkunut keskimäärin 13-tuntisia yöunia tuntien oloni silti väsyneen tokkuraiseksi, osittain taas varmaankin johtuen yleisestä päättämättömyydestä ja jumituksesta.

Lauantain blogimiitti meni aika tavalla haamuillessa, vaikka olikin mukava tavata tuttuja. Olin puolikuntoinen ja holittomalla linjalla sen takia (mutta kun juo kokista ja appelsiinimehua baarissa, niin kukaan ei kysele mitään). Eilen puolalainen kävi vielä hakemassa joululahjansa täältä kämpiltä, joimme teetä ja nukuimme puoliunessa pienet päiväunet sylikkäin, jonka aikana totesin hänelle, että - fyysisessä mielessä - hän tuntuu sopivan niin hyvin vierelleni, että voisi vaikka kuvitella meidän olevan luodut toisillemme. "Okay, that's probably one of the weirdest compliments I've ever had...", hän totesi hieman tokkuraisena ja puristi hellästi kättäni. Sellaisia hetkiä, joiden vaan soisi jatkuvan. Varttia vaille yhdeksän sitten saattelin hänet matkoihinsa pakkaamaan ja pänttäämään tämänpäiväiseen tenttiin. Vartin päästä tästä yökseni päätyi henkilö, joka vain vahvisti sen, että oikeasti toiset ihmiset vain sopivat fyysisesti paremmin toisilleen.

Ruumiillinen ankeus vaikuttaa myös henkiseen puoleen ja muutaman päivän ajan on vain tuntunut, että katselen omaa elämääni huurteisen ikkunalasin läpi, joka lähempää tarkastellessa vain huurtuu enemmän hengitykseni voimasta.

Kahdellakin tapaa ainutkertainen

Eilen jo aamusta alkaen oli kummallisen huono olo. Oksetti ja ruoka ei maistunut, ihan kuin krapulassa olisi ollut vaikka alkoholia en edeltävänä päivänä ollut nauttinut tippaakaan. Eikä kyseessä morkkiskaan ollut, tai ainakaan tietääkseni morkkikseen ei liity selkeästi illan edetessä noussut kehon lämpötila. Mutta kävin kuitenkin urhoollisesti hakemassa Reiniltä lihat aamupäivällä ja sillä reissulla jo vakavasti mietin, että pitäisikö peruuttaa illan treffit, mutta se jääräpäinen mies sisälläni vaan totesi, että kyllähän tämä olo tästä varmaan vielä paranee. Ehdin sentään messengerissä nopeasti varoittamaan, että minulla on ollut hieman heikko olo koko päivän.

Ilta saapui, ruuat olivat valmiina, rosé-kuohari kuulerissa ja olin hävinnyt henkisen taistelun itseäni vastaan ja laittanut himmennetyn valaistuksen lisäksi jopa pari tuikkua palamaan. (Jos nyt ekaa kertaa järjestää ihan oikeasti varsinaiset ensitreffit kämpillään, niin kai sitä nyt saa vetää hiukan överiksi!) Puoliksi huumorilla, mutta näytti toimivan ihan käytännön tasollakin. Olin kuulemma ensimmäinen mies, joka oli laittanut hänelle ruokaa ja jo pelkästään se oli ollut kuulemma vaikuttavaa. Vielä kun ruoka oli mielestään herkullista, niin sitä parempi. Ainutkertaiset treffit jo siis siinä mielessä.

Omalta osaltani ehdin syödä vain muutaman haarukallisen kun olo alkoi olla sanalla sanottuna kauhea. Totesin sitten vaan, että pahoitteluni, mutta minun pitää nyt mennä hetkeksi sängylle makoilemaan. Mittasin siinä samalla kuumeen ja mittari kohosi 37,85 asteeseen. Ilmankos olikin hieman heikko olo. (Yleensä en juuri kuumetta mittaile sillä loppujen lopuksi kuumemittari on hyödyllisyydessään samaa luokkaa vatupassin kanssa: kertoo kyllä jos jotain on vialla, muttei pysty missään olosuhteissa ratkaisemaan ongelmaa). Katselin siinä sitten vierestä kun neito söi ja juttelin mukavia. Puolenyön jälkeen kuitenkin alkoi olla vaikeuksia pysyä hereillä, joten oli pakko lähettää toinen kotiinsa pahoittelujen kera. Olipahan kuitenkin varmasti erilaiset ensitreffit ja differoitumunen on näilläkin markkinoilla avainasemassa menestyksen saavuttamisessa.

Loppujen lopuksi siis ilta ei mikään totaalinen katastrofi ollut, mutta ainakaan tuossa kunnossa ollessani ei suurta kolahdusta tapahtunut. Täytyy kyllä tavata uudestaankin sitten kun on oikeasti täysissä sielun- ja ruumiinvoimissa ja katsoa että miten kemiat käy yhteen. Ihan sujuvasti juttu ainakin luisti ja mukavalta henkilöltä hän vaikutti. Mutta ainahan sitä tällaisessa yhteydessä etsii jotain muuta kuin pelkästään "mukavaa".

Vi ska se. Ajattelin nyt lähteä käymään Weeruskassa blogipikkujouluissa kun aamulähtö mökkibileisiin jäi sairauden takia välistä. Sen verran on kuitenkin jo kunto kohentunut ja tuo hyödytön mittatikkukin kertoo, että oloni on parempi kuin eilen niin ei kai pieni ulkoilu ja hyvässä seurassa istuminen asiaa pahenna...

Sateenvarjojuttu

Ei kukaan halua tulla mukaan kimppatilaukseen? Nyt on löytynyt nettikauppa, joka noita toimittaisi suomeenkin asti, mutta postikulujen ollessa liki 50 dollaria tulee sateenvarjolle hieman turhan paljon hintaa... :)

Selvittelyä

Tuli sitten tehtyä puolalaisen kanssa muutakin kuin vain kokkailtua ja hengailtua kotona. Hän on lähdössä maanantaina kuukaudeksi takaisin kotimaahansa ja ajattelin juhlistaa tätä viimeistä näkemistämme ennen reissua viemällä hänet vaihteeksi ulos. Vaihtoehtoina oli joko "Local Activities in Kallio" ja "High Life in Helsinki", josta sitten enempää tietämättä valitsi jälkimmäisen. Kuohuvaa Tornissa, huippuviiniä Loftissa, illallinen Michellessä, jälkiruokadrinkit Slinkussa ja jatkot viinikellarilla. Jatkojen jatkot sitten täällä kämpillä ja nukkumaan päästiin vasta puoli seitsemältä aamulla. Eli pahoitteluni jos tekstin tuottaminen on hieman vaikeaa tänään ja laatu (mikä?) siitä kärsii. Univaje kun tuntuu oikeasti koko kropassa.

On muuten jännä huomata, että miten Sakun kohdalla poikaystävän mainitseminen tuntui pistolta sydämessä, mutta puolalaisen kanssa vastaavasta henkilöstä puhuminen ei aiheuta oikeastaan minkäänlaista tunnetta. Joko olen kylmettynyt tai sitten minulla ei oikeasti sen syvempiä tunteita häntä kohtaan olekaan. Juteltiin huomisista treffeistäni ja muutenkin höpöttelimme kaikenlaisia. Nyt tuntuu taas lähinnä siltä, että hän olisi enemmänkin ystäväainesta ihan pidemmälläkin tähtäimellä. Täytyy vaan katsoa, että muuttaako tuo viimeöinen sitten kuitenkin jotain välillämme. No tässä on nyt kuitenkin kuukausi ainakin aikaa asioiden sumpliutua. Kävi miten kävi, ihanat kolme viikkoa takana hänen seurassaan. Kaikki on tuntunut hyvältä ja mikään ei kaduta.

Huomista odotellessa. :)

Naiskatsaus

Vedetäänpä yhteen nyt elämässä tällä hetkellä pinnalla olevat naiset:

Puolalainen:
Läheiset ja hyvät välit, selkeästi itselläni on jonkinasteisia fiiliksiä häntä kohtaan. Todella tyydyttävää seuraa, mutta koko tilanne on kaukana ideaalista juuri näiden seurustelukuvioiden takia. Jos hän olisi vapaa, niin olisi hän myös äärimmäisen potentiaalinen pidemmälläkin tähtäimellä. Nyt kuitenkin olen ihan tyytyväinen siihen, että saa pitää hyvänä ja helliä. Liekö sitten enemmän henkilöön vai toisen läsnäoloon liittyvää tuo tunne, mutta niin tai näin: nautinnollista.

Saku:
Menneen talven lumia, nähtiin tänään koululla ja käytiin syömässä. Ihan vaan kavereita. Ei mitään erityisempiä fiiliksiä, eli minulla on oikeastaan juuri sellainen suhde häneen kuin olen halunnutkin (yhtenä vaihtoehtona siis).

Nettituttavuus:
Kuten itsensä huomaavaisesti yksilöivä anonyymi tuolla kommenteissa hieman pohtikin, että onko enää kuvioissa, niin voinpa sanoa, että on. Tänään nimittäin olimme ensimmäistä kertaa yhteyksissä sitten lapinreissulle lähtöni kun emme ole sattuneet samaan aikaan linjoille ja muutenkin ovat aikataulut menneet päällekkäin. Mutta perjantaina on kuitenkin ekat treffit hänen kanssaan. Täytyy siis nähdä miten kemiat toimivat luonnossa ja katsoa, että miten tässä sitten edetään. Kuten jo aiemminkin todettu, vaikuttaa hän naispuoliselta versiolta itsestäni ja innolla odotan, että mitä tästä vielä kehkeytyy.

Lisäksi tuolla kommenteissa käskettiin etsimään jotain tiettyä kaavaa noista ihastuksistani, mutta mielestäni kaksi varattua ei tee tuosta vielä mitään selkeää käyttäytymismallia. Satun vaan olemaan aktiivinen noissa ympyröissä ja on vain luonnollista että myös epämääräiset naissäädöt nousevat siitä omasta sosiaalisesta vaikutuspiiristä. Jos on joku potentiaalinen tullut muutoin vastaan junassa tai netissä niin ihan samalla tavalla olen heistäkin kiinnostunut. Ja se, että kaksi viimeisintä ihastusta ovat olleet varattuja kertonee vain siitä, että jotkut muutkin miehet arvostavat naisissa samoja asioita kuin minä.

Valmis!

Duunissa on ollut yksi aikaavievä videoprojekti kun eräs isoista pomoista jää eläkkeelle ja olen ollut vetovastuussa hänen läksiäis-DVD:n teosta. Monta työpäivää on mennyt kuvatessa, editoidessa, mitä eriskummallisimpia videotiedostoja konvertoidessa ja eheän kokonaisuuden koostamisessa musiikkeineen. Nyt esimiehen esimies sitten kävi tarkastamassa tuotoksen ja oli silminnähden vaikuttunut näkemästään. Saattaa vaikka saada nuivan sähköpostikiitoksen omalta esimieheltä jos hän katsoo asiakseen tuosta eteenpäin mainita. :)

Mutta iso projekti siis takana ja illalla jälleen kerran eräs viinitasting. Ja loppuviikko aika pitkälti vapaana kun annoin huomisen työvuoroni rahan tarpeessa olevalle kollegalleni. Kepeä ja helpottunut olo.

--

Lisäys kaksi minuuttia postaamisen jälkeen: esimiehen esimies tuli takaisin mukanaan pullo Lansonin Gold Label 1997:aa. Tulkitsin oikein. :)

Platonisia jääpalaleikkejä

Aika villiä.

Perjantai-iltana tuntia ennen duunivuoron loppua taas puolalaisen kanssa tekstaillessa tuli todettua, että olen hänelle vielä kunnollisen aamiaisen velkaa kun ensimmäinen aamu luonani päättyi tosiaan siihen, että juoksen ratikkaan ehtiäkseni aamukahdeksaan töihin. Ei tarvinnut paljoa enempää suostutella kun olimmekin jo sopineet yhteisestä illanvietosta. Ilta meni tutulla hengailukaavalla: jutustelua, punkkua ja pientä flirttiä. Tosin loppuillasta hommat etenivät siihen pisteeseen, että nainen makasi sängyllä vatsallaan ja siinä sivellessäni hänen selkäänsä pitkin ja hitain liikkein totesin puolihuolimattomasti, että "guess what would be fun ... icecubes" ja saattelin vielä tekemisiäni toteamuksella, että jos tästä lähden niin takaisin tullessani todennäköisesti hänen selkänsä on taas yöpaidan peittämänä ja olen käynyt turhaan jääkaapilla. Sitten nousin, käänsin selkäni, astelin pakastelokerolle ja nappasin jääpalamuotin mukaani. Sängyllä odotteli edelleen paljas - ja äärimmäisen viehättävä - selkä, joten jääpala suuhun ja leikittelemään lämpimien huulten ja jäätyneen veden vuoropuhelulla.

(mutta edelleen, emme ole harrastaneet seksiä)

Muutaman jääpalan tuhottuani ja selkärankaa viertäviä uumia pitkin valuneet ja pieneksi keitaaksi alaselän notkelmaan kerääntyneet vedet huulieni väliin poimittuani kuivasin hänen selkänsä ja vedin paidanhelman takaisin lanteille. Ennen nukkumaanmenoa vielä opetin hänelle kehon eri osien nimiä koskemalla kyseistä paikkaa samalla kun sen nimesin. Sitten lopulta nukahdimme lusikkaan ja aamu valkeni katkonaisen yön jälkeen sateisena.

Aamupalaa onnistuimme syömään aikaa sen tarkemmin seurailematta ainakin pari tuntia ja sinä aikana ehdimme tuhota litran tropicanaa, neljä juustotäytteistä vasta uunista tullutta croissantia, muutamia leipäviipaleita, suklaakeksejä, tomaattia, mozzarellaa, appelsiinin, pari valmiiksi paloittelemaani päärynää, yhdet Lattet ja pari kuppia teetä. Kaipa siinä jotain muutakin vielä oli, mutta aivan taivaallinen pitkän kaavan mukaan nautittu aamiainen kuitenkin. Harvinaista, mutta niin nautinnollista, sillä ei sitä jaksa yleensä pelkästään itselle tuollaista laittaa. Iltapäiväksi olin sopinut heittäväni pari lapinmatkasta tekemääni DVD:tä keskustaan ja samalla reissulla kävin body shopista hankkimassa pehmentävää ja mitälie hyperantioksidanttista, terveysvaikutteista ja torakoita karkoittavaa Ghanalaista kaakaovoita sisältävää luomuoliiviöljyvartalovoidetta, sillä hän sattui sivulauseessa toteamaan, että hän on jo hammasharjasta lähtien oikeastaan kaikkea muuta minulta lainannut (siis ihan paketissa oleva bränikkä harja), mutta kaapistani vielä puuttui ja oli oikeastaan ainoa mitä hän on kaipaillut.

Päivän mittaan sitten haahuilimme kämpillä yöpuvuissa, vietettiin aikaa, katseltiin leffoja ja uusia Top Gearin jaksoja (kanavasurffaili hetken ja pettyi kun Top Gear loppui juuri BBC:ltä - minulla sattui kuitenkin olemaan uusimmat pari jaksoa koneella, joten ei tarvinnut olla ilman. Sivuhuomautuksena voisi näiden sulkujen sisään vielä todeta, että hän pitää myös viskistä, joten tuli sitten kaapissa ollut Laphroaigkin korkattua. Kuulostaa jo melkein poikien illalta.).

Illalliseksi sipulikeittoa, valkosipuliperunoita ja rehellinen ulkofilepihvi kermaisella pippurikastikkeella. Totesin siinä sitten syödessämme, että hän kuulostaa siltä kuin saisi moninkertaisia orgasmeja. Ei kuulemma ollut kaukana siitä. "Well, it's nice that I can bring you pleasure somehow...", totesin ja vilkaisin häntä merkitsevästi.

Juttelimme taas jossain välissä myös suhteemme laadusta ja taisin loppupeleissä todeta, että kyseessä on itselleni "prolonged spiritual one night stand". Jotenkin asiasta kielii myös se, että toisin kuin esimerkiksi Sakun kohdalla, nyt ei tunnu oikeastaan miltään kun hän mainitsee poikaystävänsä puheessaan kun taas Sakun kanssa tunsi aina pienen piikin rintakehässä kun asia tuli jossain muodossa esille.

Mutta aivan mahtava viikonloppu on ollut ja kun hän jäi vielä toiseksikin yöksi vierelle niin ei tässä voi muuta olla kuin onnellinen.

Yllätysvierailu

Eilen oli firman pikkujoulut, paskasti järjestetyt, ei mitään ohjelmaa, pahaa kinkkupiirakkaa, fetasalaatissa light-fetaa ja juomaksi aivan kaameaa Parfait Amourilta maistuvaa boolia. Tunnin verran kärvistelin siellä ja lähetin puolalaiselle viestin "Our companys little christmas parties are SO boring..." Vastaukseksi "Can I cheer you up somehow?", johon sitten totesin, että tulee kämpilleni tunnin kuluttua, niin voin auttaa hänen biopolttoaine-esseensä kanssa esittelemällä hänelle erilaisia etanolipohjaisia vaihtoehtoisia energianlähteitä. Ja näin oli parilla viestillä pikkujoulut muutettu huomattavasti mieluisammiksi.

Ilta meni sitten Franciacortaa juodessa ja jutellessa. Loppuillasta sängyllä jutellessamme ja toisiamme kosketellessa tuli hän sitten kysyneeksi että mitä ajattelen. Siihen sitten vastasin ympäripyöreästi, että asioita, joita saattaisin tehdä jos sosiaalinen statuksensa olisi hieman toisenlainen. Hän sitten tarttui sanoihini ja pyysi tarkentamaan. Tiedustellessani selonteon yksityiskohtaisuutta, halusi hän hyvin yksityiskohtaisen selostuksen. Se sopikin minulle enemmän kuin mainiosti ja valehtelematta hieman yli puoli tuntia kerroin hänelle, kuinka sormiani ja huuliani hänen ihollaan kuljettaisin, miten hänet riisuisin ja kuinka sormeni hiljalleen hakeutuisivat... no joo, mutta oli todella tyydyttävää saada toinen vaipumaan transsiomaiseen tilaan, jossa hän huokauksin vastasi sanoihini ja vartalon värinällä satunnaisiin kosketuksiin, jotka tarinaa säestivät. Tarina ei nyt kuitenkaan kovin räävittömäksi edennyt, vaan päättyi siihen, kun hän alastomana makaisi vierelläni ja käteni hiljalleen matkaisi hänen sisäreittä pitkin lanteilleen. Samaan aikaan käsi todellisuudessakin kiiri sisäreittä pitkin farkkujen päällä kohti lahkeiden saumojen yhtymäkohtaa, pysähtyen ilmeisen piinaavasti parin sentin etäisyydelle. Hän työnsi lantiotaan eteenpäin ja sormeni etääntyivät liikkeen myötäisesti saman etäisyyden. Sitten rikoin tunnelman palauttaessani hänet todellisuuteen toteamalla, että tuo nyt on yksi asia, jonka tekisin jos tilanne olisi hieman toinen. Sitten annoin hänelle pienen suudelman poskelle ja hain itselleni lasin vettä.

Toivoa naisille

Eilen illalla noin kymmenen maissa sain puhelun kaveriltani, joka oli kurvissa oman kaverinsa luona ryyppäämässä. Eipä ollut muutakaan tekemistä, joten nappasin pullon ansiokkaiden työsuoritusten perusteella jaettua kohtalaista Etelä-Afrikkalaista punkkua mukaani ja suuntasin jäisille kaduille. Uskomattoman liukasta oli muuten kun illalla oli plussaa ja yöksi pakasti. Noin niinkuin sivuhuomautuksena jos se sallittakoon. Aika nopeasti sitten kun olimme aikamme ruokapöydän äärellä istuneet puhe kääntyi naisiin ja tällä kaverin kaverilla oli kyllä kieltämättä aika v-mäinen tilanne: hän on ihastunut pitkäaikaiseen ystäväänsä, joka on seurustellut hänen hyvän kaverinsa kanssa viimeiset kolme vuotta ja jotka ovat nyt eronneet. Auts. Neuvoin vain saman minkä isäni on joskus aikanaan minulle neuvonut: yhden naisen takia ei kahta viikkoa pidempään kannata ryypätä. Mutta puheen mennessä hieman syvällisemmäksi myönsivät kaikki kolme paikalla olevaa ihan suoraan sen ajatuksen, jota itsekin olen päässäni ja täällä blogissakin pyöritellyt. Eli se on kyllä oikeasti miehilläkin ihan luonnollista kaivata pelkkää läheisyyttä ja kosketusta. Jos panettaa, voi käydä runkkaamassa. Se on helppo hoitaa pois päiväjärjestyksestä, mutta on miehilläkin läheisyydenkaipuita. Ettäs tiedätte.

Mink tähre?

Varmasti osa näitä nopeita ihastuksia on tunne siitä, että minulla olisi vaikka kuinka paljon rakkautta ja hellyyttä annettavanani jos vain olisi joku, joka sitä olisi ottamassa vastaan. Sitten kun pääsee toteuttamaan itseään, koskettamaan, hemmottelemaan ja hyväilemään niin jo pelkästään siitä syntyvän endorfiiniryöpyn voimalla väkisinkin pakottaa itsensä pitämään siitä toisesta.

Ei sillä, etteikö ihastuksilla myös vankat perusteet olisi ihan ulkonäöllisellä ja henkiselläkin tasolla, mutta itseni tuntien veikkaan, että ainakin osa niistä tunteista on vain mielihyvää siitä, että on joku, jota pitää lähellä.

Muutenkin tunnistan itseni keskimääräisistä leijonahoroskoopeista. :) Paitsi että kultaiset esineet harvemmin vartaloani koskevat. Hopeaa, valkokultaa tai platinaa sen olla pitää... ;)

24h visit

Aika tarkalleen 24 tuntia kesti vierailu. Sanomattakin lienee selvää, että oli äärimmäisen mukavaa herätä toisen viereltä ja voida antaa kaksikymmentäseitsemän suudelmaa toiselle ennen kuin pitää oikeasti ruveta juoksemaan että ehtii duuniin ajoissa. En oikeastaan jaksa vaivata päätäni noilla varattuusasioilla. Ehkä terveintä onkin suhtautua tuohon harmittomana hupina, mitä se todennäköisesti toisellekin on. Ylianalysoimalla kun voi pilata hienoimmankin tunteen. Ihastuksia tulee ja menee. C'est la vie.

Lupsakkaa

Ilta meni loistavasti, ruoka oli hyvää ja kaikki mukavaa. Itse raahauduin töihin yhdeksäksi ja toinen jäi vielä sänkyyni nukkumaan. Aamulla sitten vielä sängylle hänen yllensä nojautuen totesin niiden lukuisten suudelmien välissä, että tähänhän voisi vaikka tottua. Jätin vara-avaimet pöydälle ja totesin, että tulen takaisin hieman ennen kuutta.

Jäi siinä sitten nukkumaan ja pari minuuttia sitten soitti ja kysyi, että saako nykäistä nettipiuhan wlan-tukiasemastani. Eli ensimmäistä kertaa luoja ties kuinka pitkään aikaan kotona on joku ihana ihminen odottamassa minua. :)

Ja hän on kuulemma vakuuttunut siitä, että olen "perfect husband" mikäli pystyn vielä toisenakin iltana laittamaan yhtä hyvän aterian kuin eilen. Helppopa on pitää tyttö tyytyväisenä.