tiistaina, tammikuuta 20, 2009

Kumma olo

Selailin aikani kuluksi muiden blogeja ja eksyin matkallani myös Mimin blogiin. Huomio kiinnittyi lähinnä tuohon sivupalkissaan olevaan, Caprilta lisensoituun listaan seksikerroista. Siinähän se on. Laskentatavasta riippuen sama määrä kumppaneihini verrattuna, joskin itse tarkastelen koko edeltävää vuotta siinä missä toisella on vasta kolmisen viikkoa seurantaa takana.

Taidan olla aika paska sinkku.

Tietenkin tuota lukumäärää selittää osaltaan henkinen kiinnittyneisyyteni Puolalaiseen, mutta se ei muuta sitä tosiseikkaa, että emme missään vaiheessa varsinaisesti seurustelleet ja koko ajan olisin ollut vapaa rellestämään. Vaikka nuokin kerrat nyt sattuivat sellaiseen hetkeen, että kuvittelin ja olin onnistunut itselleni mukamas vakuuttamaan että juttu Puolalaisen kanssa olisi jo ohi. Syystä tai toisesta. Jälkikäteen katsasteltuna ei voi kuin kummastella sitä omaa kyvyttömyyttä ymmärtää omia tunteitaan. Tai toisaalta sitä, että mitä kaikkea sitä onkaan valmis tekemään todistaakseen itselleen jotain, minkä kuitenkin sisimmässään varmaankin tiesi täydeksi sumutukseksi.

Edelleen tahtoisin vain selvyyttää tähän kaikkeen. Mutta vaikka mitä tekisin, en kykene tunteitani muuttamaan. Turha asiaa on siis murehtia ja en tuosta edeltävässä lauseessa eritellystä syystä oikein osaa selkeästi epäsuhdetta Puolalaiseen poikkikaan pistää.

6 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Ja me täällä sun blogissa tiedettiin se koko ajan täydeksi sumutukseksi... ;)

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Se vaan on vaikeaa yrittää tehdä moraalisesti oikein tuollaisissa asioissa ja kun asetelma on tunteet vs. järki niin ainakin nyt tietää mitä on odotettavissa. :)

Live and learn.

mimi kirjoitti...

Voin kyllä omalta kohdaltani valottaa sen verran, että vaihtaisin mielelläni (ainakin suurimman osan ajasta) merkityksettömät seksikumppanit ja -kertani edes yhteen merkitykselliseen. Mullahan nyt menee tällä rintamalla ihan liian lujaa, taidan olla siinä mielessä vähän paska sinkku itsekin.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Mimi, tarkoitukseni ei sitten ollut moralisoida tai mitenkään muutenkaan esittää asiaa negatiivisessa valossa, pahoittelen jos tällainen mielleyhtymä on päässyt syntymään. Onhan suurimmalla osalla sinkuista, itseni mukaan lukien, joskus ollut se vaihe jolloin menee hieman vauhdikkaammin kuin tarvetta olisi.

Pitäisiköhän perustaa paskojen sinkkujen kerho? Kaikille sinkuille, jotka kokevat olevansa jollain tavalla epäonnistuneita. Sellainen positiivinen vertaistukiryhmä, jossa voi puhua asioista ja saada halauksia ja läheisyyttä ilman mitään sitoumuksia... :)

capricious kirjoitti...

Ah, mä liityn, mä liityn!

Ja TK, toi ei oo mitään paskasinkkuutta. Sua vaivaa määrätynlainen oireyhtymä, ja sillon saa paljon erivapauksia perisinkun roolista.

mimi kirjoitti...

Takaisin Kallioon, ei huolta, sen negatiivisessa valossa esittämisen osaan hoitaa vallan hyvin itsekin... Joten vaikka sattuisikin, että sellainen mielleyhtymä pääsisi syntymään, se on ihan mun omien aivotuksieni tulosta :)

Ja olen myös ehdottomasti heti mukana paskojen sinkkujen kerhossa!