Myrsky

Olipahan upea keli eilen. Tolkuton tuuli, sellainen ettei oikein päässyt lisää puita hakemaan kohmettumatta. Muutenkin itseä viehättää äärimmäiset sääilmiöt ja ehkä arkisimpana esimerkkinä tuosta on kovat rankkasateet. Normaali sade ei itsessä sen kummempia tunteita herätä puoleen eikä toiseen, mutta kun vettä toisinaan tulee oikeasti kuin saavista kaatamalla, on ehkä parasta vain seistä ulkona ja antaa veden imeytyä koko vaateparteen. Toimii tietenkin parhaiten kun ilman on jokseenkin lämmin.

Ne parhaat ja mieleenpainuvimmat suudelmatkin on tullut vaihdettua silmittömän sateen keskellä.

Ja tässä ohimennen voisi varmaankin mainita, että kun on elokuusta asti ollut vailla herkempää kanssakäymistä niin alkaa mietteet pyöriä kummasti kristillisesti erittäin epäsopivien ajatusten ympärillä. Ja edelleen ne ajatukset suuntautuu Puolaan.

Miksei vaan voisi unohtaa? Miksi täytyy kaivata ja ikävöidä? Yleensä kun ikävöidessä voi lohduttautua ajatuksella siitä, että edes on joku, jota ikävöidä niin tässä yhteydessä edes siihen ei voi tukeutua. Tunteeni vain huutavat mutta ympärillä ei ole ketään, kuka kuuntelisi.