On mielenkiintoista, että aloittamalla kirjoittamaan siitä miten ei ole oikein mitään kirjoitettavaa pääsee usein varsin hyvään alkuun ja lopputuloksena saattakin yllättäen olla blogipostaus, joka ei jostain kumman syystä avaudukaan satunnaiselle lukijalle puhtaana ajatuksenvirtana vaan toisinaan joku voisi erehtyä jopa epäilemään että sanojen taustalla olisi jotain oikeaa ajatustyötäkin. Hah.
En nyt tiedä onko alkuviikosta varsinaisesti tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Kommenteissa tuntemattomien toimesta esitetyt kritiikit eivät myöskään itsessään kannusta kirjoittamaan lisää (jos joku oikeassakin elämässä tapaamani henkilö kuten Annareetta kommentoi elämääni niin sen osaa ottaa ihan asiaan kuuluvalla vakavuudella kun kuitenkin edes tietää kuka siellä meuhkaa. Se ei silti tarkoita sitä että osaisin olla ottamatta asioista mitään tietämättömien nimimerkkien analyysejä teksteistäni henkilökohtaisina loukkauksina).
Ja onko siinä lähtökohtaisesti jotain väärää että kohtelee toista ihmistä samalla arvostuksella kuin tämä sinua? Juu, pettäminen on ikävää ja kaikkea, mutta parisuhteessa en ole koskaan toista puoliskoa pettänyt. Kun kyseessä on seurustelusuhde niin ehdottomasti olen pettämistä vastaan ja edelleen elättelen uskoa siitä etten tyttöystävääni/puolisoani koskaan tule pettämään. Mutta jos toinen tarjoaa minulle kauraryynejä niin miksi minun pitäisi kantaa vastineeksi tryffeleitä?
Ja tiedän että kristillisesti olisi kiva kääntää se toinen poski ja kiltisti ottaa vastaan kaikki paska mitä niskaan heitetään, mutta sen verran LaVeyläinen oma ajatusmaailmani on ettei tuollainen itsestä vastikkeetta resursseja imevä henkilö ansaitse samaa kohtelua kuin sinua tasapuolisesti kohteleva ihminen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
16 kommenttia:
Laitetaan tämä vielä tännekin: http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135238150365.gif
asiaan kuuluvalla vakavuudella on nyt ihan vakavissaan kommentoitava ja kysyttävä, että ootko miettinyt, minkälainen luottamus sulla olisi ollut/tulisi olemaan tyttöystävääsi kohtaan, kun kuitenkin tietäisit suhteen alkaneen siitä, että hänellä oli jo ennestään poikaystävä ja petti sinun kanssas häntä?
joo-o, kuule, dr. phil sanoi jossain jaksossa joskus, että 5% sellaisista suhteista onnistuu, jotka on pettämisen tulos.
ei tällaisella mielenterveysongelmaisella työttömällä narkkarilla oo kato muutakaan tekemistä kuin sivistää itseään mcgrawn uskomattomilla teorioilla. ehehe.
vastaa silti kysymykseen, oi joohan?
pettämisen tulos?
pettämisestä alkaneet ehkä..?
mitähä mä mietin?
:D
(hassua, että sanavahvistus on abilists (ability))
Kaksi viimeistä kappaletta. Amen to that.
Hmm. Niin. On nyt pakko sanoa tälleen tuntemattomana ihmisenä, että en tarkoittanut sitä pelimies-kommenttiani mitenkään ilkeänä arvosteluna. Toivottavasti en loukannut, koska tarkoitus ei ollut.
Minusta pelimiehisyys tai -naisisuus ei itsessään ole mikään paha asia niin kauan kuin ei jätä jälkeensä kovin pahaa jälkeä. Lähinnä kommenttini kirposi siitä, kun tuntuu että yrität selitellä kovasti asioita lukijoille tai itsellesi, kun yhtä hyvin voisit sanoa että olet nuori, vapaa ja viriili mies, ja tilaisuudet on tehty hyödynnettäviksi. Nih.
Ihan yleisellä tasolla: onko se kaksinaismoralistista, jos ei itse hyväksy pettämistä (ei siis petä itse kumppania eikä suvaitse kumppanin pettävän itseään) mutta kuitenkin voi muhinoida itse varatun henkilön kanssa?
(En ole itsekään mikään puhdas pulmunen, joten tämä kommentti ei tuomitse ketään. Kunhan tuli mieleen.)
Kirjoituksen ensimmäinen virke on elävä (?) todiste suomen kielen verbaaliakrobatiuden luontevasta soveltamisesta käyttökieleen. Ja niin totta.
Yhdyn myös caprin kommenttiin. Amen to that.
annareetta: lainaan itseäni edelliseltä kerralta kun toit tuon 5% esille:
"Yli puolet avioliitoista päätyy avioeroon. Monikohan suhde päätyy avioliittoon? Joka kymmenes? Silloin tuo eroprosentti olisi ihan samaa luokkaa riippumatta alkutilanteesta. "
Ja mielestäni kysymys on aiheeton kun tästä suhteesta en nyt mitään sen vakavampaa ole aikonutkaan. Eli yrität verrata omenoita banaaneihin. Mutta vastauksena: ei varmaankaan kovin suuri. Täytyy siis vaan pitää nainen tyytyväisenä.
Tiina: se pelimieskommentti oli ihan oikeutettu ja hyvällä tahdolla esitetty. Tai ainakin sellaisena se välittyi ja en siitä mitenkään nokkiini ottanut. Joten älä turhia huoli. :)
Mimi: olikohan tuo nyt hienovaraista vittuilua vaiko kohteliaisuus... :)
Mä luokittelen varatun kans peuhaamisen pettämiseksi.
Jota vihaan.
Joten toivon, että tänne sun blogiin kommentoi maaaaahdollisimman moni ihminen kannustavaan sävyyn.
Mä voin sit katsoa, kehen en ainakaan halua tutustua. :)
"Yli puolet avioliitoista päätyy avioeroon. Monikohan suhde päätyy avioliittoon? Joka kymmenes? Silloin tuo eroprosentti olisi ihan samaa luokkaa riippumatta alkutilanteesta. "
Miten niin riippumatta alkutilanteesta? Et tainnut ottaa huomioon, että avioliittoonkin päätyy jengiä, joiden suhde on alkanut jommankumman osapuolen pettämisestä. Näitä kahta tilannetta ei voi tarkastella siis toisistaan erillisinä. Annareetan sanoman perusteella nimittäin avioerojakin voisi todennäköisemmin tapahtua tapauksissa, joissa suhde on alkanut tuolla tapaa arveluttavasti. Em. kommentissasi oletat, että "alkutilanne" on jostain syystä automaattisesti eri.
Itse asiasta olen taipuvainen olemaan Lissun kanssa samoilla linjoilla. (Ensimmäinen virke.)
klemmari, Jätä nyt kaikki alkuasetelmat pois ja mieti tätä: kaksi ihmistä tapaa. He rupeavat seurustelemaan. Olettamukseni mukaan yhdeksän seurustelusuhdetta kymmenestä ei päädy avioliittoon vaan eroon - mikä mistäkin syystä. Noista jäljelle jäävistä kymmenestä prosentista avioliittoon päätyvistä taasen puolet päätyy eroon (51% Suomessa v.2000, tilastokeskus). Tällaisin olettamin siis 5% kaikista suhteista onnistuisi.
Mikä tuossa mättää? Yritin vain sanoa, että mielestäni 5% onnistumisprosentti suhteessa on aika vitun kova. Noilla todennäköisyyksillä olisin jo löytänyt elämäni naisen. (Ja ollut sitä ennen kerran naimisissa).
Voi luoja, tajusin juuri että väännän kättä Internetissä Dr. Philissä esitetyistä tilastoista. Nyt polttaisin jos polttaisin.
Ja edellinen vääntö samahkosta aiheesta löytyy muuten täältä.
Siinä mättää ensinnäkin se, että mukana keikkuu olettamus (1/10), joka ei ilmeisesti pohjaa tutkittuun tietoon. (Linkki?) Ja joka vaikuttaa tulleen valituksi tarkoitushakuisesti, jotta saataisiin n. 5 %:n lopputulos.(Sivuhuomautuksena: suuri osa ihmisistä ei mene naimisiin lainkaan; elämänmittaisia avoliittoja on käsittääkseni runsaasti.)
Toiseksikin tarkoituksena oli nimenomaan pohtia alkuasetelman vaikutusta. Eli ei sitä unohtaa kannata. Joten jos selvitetään, kuinka suuri prosentti alkaneista suhteista kestää ylipäätään, se on keskiarvo, johon sisältyvät molemmat alkutilanteet. Ts. jos Annareetan esittämä olettamus on oikea, pettämisestä alkaneet suhteet vetävät keskiarvoa alaspäin ja muut suhteet ylöspäin. Keskiarvoja esittämällä ei (tietenkään) voi osoittaa, että em. olettamus olisi paikkaansa pitämätön. Minusta olettamus on jopa looginen.
Mua kiinnostais hirveesti tämän perustelu: "Mä luokittelen varatun kans peuhaamisen pettämiseksi."
Jeesatkaas nyt ymmärtämätöntä. Miksi tää tuntuu täysin järjettömältä? Ketä se kolmas osapuoli, joka varattua bylsii, pettää?
Tarkoutushakuisesti - jeps. Tarkoituksena oli osoittaa että 10% avioitumissuhteella parisuhteissa päästäisiin tuohon 5% verrokkilukemaan onnistuneissa suhteissa.
Tutkittua tietoa aiheesta on hankala löytää ja lähimpänä aihetta mitä nopealla googlailulla löytyi olivat pelkkiä seksipartnereita koskevat tutkimukset, jotka tuottavat hyvin ristiriitaisia tuloksia aiheesta. Mielestäni tähän vertailuun kun nyt kuuluu kaikki ne potentiaaliset vaimo/aviomiesehdokkaat ja muutkin romanttis-/eroottissävytteisiksi luokiteltavat suhteet mitä ihmisillä elämänsä aikana on. (Tuossa linkissä olevan tutkimuksen mukaan pelkkiä seksipartnereita keskimäärin 8,6 tai 31,9 sukupuolesta riippuen. Brittitutkimus taasen antaa luvuiksi 6,5 ja 12,7 ja kotimaistakin aineistoa löytyy jonkin verran ja esimerkiksi täällä on esitetty lukuja yhdeksänkymmenluvun alusta ja siellä vastaukset haarukoituivat luvuille 6 ja 14.
Pelkkien seksipartnereiden määrähän ei tietenkään kerro sitä että tapahtuuko kuinka suuri osa noista uusista seksiteoista sen kuolemaan asti olevan partnerin löytymisen jälkeen tai että löytyykö sitä partneria koskaan, mutta olettaisin että nuo onnistuneet ihmissuhteet olisivat myös uskollisia ihmissuhteita ja jos puhutaan keskiarvoista niin lukuja voitaisiin käyttää myös tämän väittelyn yhteydessä. Jos löydät tilastotietoa ihan oikeasti juuri tästä aiheesta niin laita toki linkkiä peliin.
Pelkkien seksipartnerien mukaan laskettuna tuo kymmenen ei siis ole mielestäni mitenkään hirveän kaukaa haettu luku. Tuohon sitten lisäksi tulevat vielä seksittömät lapsuuden ja nuoruuden (ja miksei aikuisiänkin) ihastumiset ja kädestäpitelyt (jotka voivat johtaa elinikäiseen kumppanuuteen).
Mielestäni olettamus, että joka kymmenes eroottis- tai romanttissävytteinen ihmissuhde päätyy avioliittoon (tai joka kahdeskymmenes lopun elämää kestävään yhdessäoloon, annareetan esimerkkihän ei puuttunut siihen että avioituvatko pettämislähtöiset suhteen osapuolet) on jopa liioitellun optimistinen. Ainakin empiirisiin kokemuksiini nähden.
Ilman rajauksia tässä debaatissa on aivan liikaa muuttujia.
Oon vähän myöhässä...
Mutta joka tapauksessa, ihan selvennyksen vuoksi: Se oli kohteliaisuus.
Mulla ei tietääkseni ole taipumusta hienovaraiseen vittuiluun, sitä tulee joko täyslaidallinen tai sitten ei ollenkaan. Tai sitten vittuilen hienovaraisesti vahingossa... Eiku siis äh. Se oli oikeesti kohteliaisuus. :)
Ah, siinä tapauksessa kiitoksia paljon. :)
Lähetä kommentti