tiistaina, marraskuuta 27, 2007

Loistavaa

Vierelläni on tällä hetkellä ihanasti naiselta tuoksuva t-paita ja punteista kostuneet farkut. Ymmärtääkseen tilanteen, pitänee kuitenkin tapahtumarikas tarina aloittaa jo torstailta:

Pasilan asema, klo 18:45. Olin jakanut lähes kaikille osallistujille junaliput, kunnes huomasin että kuoressa on yksi ylimääräinen matkalippu. Parin puhelinsoiton ja mielenkiintoisen selvittelyprosesin jälkeen kävi ilmi, että tyttö, joka oli matkan maksanut, ei päässytkään tulemaan ja hän oli sopinut kaverinsa kanssa, että kaveri tulee puolestaan matkalle mukaan. Jonkin epäselvän sattumushyrrän jälkeen kuitenkaan tämä varakaverikaan ei päässyt osallistumaan. Sattumoisin paikalla sattui olemaan myös kämppäkaveriaan matkaan saattamassa ollut Saku. Kun kävi ilmi, että yksi vapaa paikka todellakin on sitten vapaana, maksettuna ja ylimääräisenä niin tietenkin tarjosin lippua hänelle. Myöhemmin esille tulevista syistä johtuen onnekkaasti hän kuitenkin nihkeili vedoten koulutöihin ja muihin kiireisiin. Eihän siinä olisi pakkaamaankaan kerinnyt kuulemma. No onneksi on myös miespuolisia vaihto-opiskelijoita ja siinä 20 minuuttia ennen junan lähtöä yksi koulumme vaihtari oli kävelemässä Pasilan aseman K-Markettiin maitoa hakemaan kun bongasin hänet käytävältä. Totesin vaan tyynesti, että käypä pakkaamassa, sä lähdet nyt Lappiin. Hetken äimisteltyään hän sitten juoksujalkaa kiisi kotiinsa käymään ja seitsemän minuutin kuluttua hän oli rinkka selässä juna-asemalla. Typeräähän se olisi ollut maksettu matka käyttämättä jättää. Sakua kohtaan olin mielestäni aika tympeä (olen yrittänyt kovasti tehdä päässäni periaatepäätöstä, että lopettaisin sen perässä juoksemisen), mutta kun olin lähdössä pois, niin tuntui, ettei se halaava saksalainen lähtisi siitä irti painepesurillakaan. Onkohan siinä sitten perää, että mitä huonommin naista kohtelee, sitä enemmän ne kiinnostuu...

Yöjuna meni melko rauhallisesti, ketään ei meinattu heittää ulos Tampereella ja koko ryhmä oli poikkeuksellisesti nukkumassa jo yhden aikoihin. Aamukahvit Rovaniemellä, josta sitten Alkon kautta napapiirille. Lähetin sitten Nettituttavuudelle ihka oikean postikortin napapiirileimoilla kun olin luonnollisestikin hänen puhelinnumeronsa avulla nimi- ja osoitetiedot väinönnyt Fonecta Finderista. Saa tehdä sitten käsiala-analyysin ja miettiä, että mikä hiton stalkkeri oikeastaan olenkaan. (tuo oli muuten aika pitkälti joulunodotustoivotuksia lukuunottamatta kortin asiasisältö)

Saavuimme sitten yhden kieppeillä majoitusalueellemme, 11 mökkiä ja 50 vuodepaikkaa. Oma mökkini on sarjan pienin, kahdella sängyllä varustettu pieni tupa. Sovittiin sitten tämän vapaamatkustajamme kanssa, että hän nukkuu täällä, mutta nähtyään kopin pienuuden hän nappasi petauspatjan kainaloonsa ja ilmoitti yöpyvänsä jossain toisessa mökissä. Tyylikästä. Loppujen lopuksi meni siis ihan kuin olin suunnitellutkin, eli minulla oli oma mökki käytössäni koko reissun ajan. Erittäin hyödylliseksi tämä majoitusmuoto tuli kun edellämainitun naisentuoksuisen t-paidan tarun ensiriimejä vasta kirjoitettiin.

Oli mielenkiintoista seurata meksikolaista koskettamassa ensi kertaa lunta ja Etelä-Afrikkalaista parikymppistä neitokaista kihertelemässä joulupukin vierellä. Tai Puolalaista jumalaisen nättiä naisihmistä juoksentelemassa hellyyttävän huolestuneen näköisenä kadonneen hattunsa perässä ympäri Santa Claus Villagea täysin epätietoisena siitä, mitä myöhemmin yöllä vielä tapahtuisi. (Pipo löytyi muuten bussista, ettei tarvi kommenttilaatikossa sitten kysellä, että löytyikö.)

Päivän vietimme lunta ihmetellessä, potkukelkalla ja pulkilla leikkiessä sekä ihmisten mökeissä kiertelemällä, josko vaikka tarvitsisivat jotain. Illalla oli sitten ruokailu ja sitä seuraava sauna avantouinteineen. (Pakkaisitko sinä muka uimavarusteet mökkisaunaa ja avantoa varten? No minä en kuitenkaan.) Saunan jälkeen jäimme takkahuoneeseen istumaan iltaa, mutta melko nopeasti takkatulen alkaessa muuttua hiillokseksi väki alkoi vähetä omiin mökkeihinsä pitämään yksityisbileitään ja juomaan tuomisiaan. Lopulta olimme mökissä neljästään jallupullon, minttuviinan ja kaljakeissillisen kanssa, minä ja kolme tyttöä. Hieman ennen yhtä päättivät saksankieliset seuralaisemme mennä nukkumaan, mutta Puolalaisen - jonka polvelle pikkusormeni ja nimettömäni ulkosyrjät olivat jo muutamaan otteeseen "puolivahingossa" illan mittaan asettuneet - olut oli vielä kesken joten jäimme kahdestaan takkatulen ääreen keskustelemaan. Sormien ulkosyrjät muuttuivat pikkuhiljaa sormenpäiksi ja polvet vartaloksi. Viimeistään siinä vaiheessa kun hänen hampaansa näykkivät kaulani ihoa ja käsivarteni vaistomaisesti vetivät häntä puoleeni olin täysin myyty. Suurimman osan ajasta kuitenkin juttelimme ja vaihdoimme ajatuksia ja siinä kolmen-neljän välillä tuli sitten puheeksi sekin, että neidolla on hieman ristiriitainen olo, sillä neljän kuukauden erossa olo poikaystävästä tekee toki halipulaiseksi ja että kuinka toisen kosketus tuntuu hyvältä, mutta järki koittaa väittää ettei se siltä tuntuisi. Pessimistinä ja ihan oikeasti mielummin nukkumis- kuin kopulaatioseuraa etsivänä suhtauduin asiaan kuten tuollaiseen asiaan mielestäni tyylikkäästi suhtaudutaan. Eli ymmärrän ja kunnioitan hänen tilannettaan ja arvostan hänen rehellisyyttään. Kädet pysyivät käsissä koko tuon keskustelun ajan ja lopuksi vaihdetut halaukset ja suudelmat tuntuivat hyviltä. Niitä seuranneet huomaamattoman pienen jäljenkin kaulalleni jättäneet näykkäisyt puolestaan olivat viedä järjen. En ole ikinä reagoinut yhtä vahvasti tuontyyppisiin stimulantteihin ja koko vartalo värisi pehmeiden huulten ja kiilteen kosketuksesta. Aamuviiden aikoihin sitten totesimme, että on ehkäpä aika mennä nukkumaan jos meinaamme aamupalalle yhdeksäksi ehtiä. Hän ei ollut vielä sänkyään pedannut eikä tahtonut kämppiksiään herättää (no niin se sano!), joten kutsuin sitten ei-niin-hienovaraisen johdattelun jälkeen hänet nukkuman luokseni. Kävelimme tähtitaivaan alla yöpakkasessa matkan saunalta mökilleni ja perillä ripustin hänen saunakamppeensa kuivumaan ja annoin hänelle t-paidan yötä varten. Yötä, jonka aikana nukuimme sylikkäin ja tunsimme toistemme hengityksen. Yötä, jota kesti naurettavat kolme tuntia. Aamulla tosin väsymyksestä huolimatta oli onnellisempi olo kuin aikoihin. Naureskeltiin siinä sitten, että onpa hänelläkin kämppiksille selittelemistä, että "mitään ei oikeasti tapahtunut".

Tänään sitten ollaan oltu Huskyajelulla, pororeessä ja viimeisimpänä kolme ja puoli tuntia moottorikelkkailemassa (josta kosteat housunpuntit). Upeaa on ollut, mutta nyt otan pienet nokoset ennen illallista.

12 kommenttia:

Annakoo kirjoitti...

seuraavassa negatiivista kritiikkiä: olisiko sinulla sakua kohtaan eri fiilikset, jos et olisi päässyt puolalaisen kanssa pidemmälle kuin sakun kanssa? tämähän on kuitenkin kirjoitettu sen jälkeen.

jos ihminen kaipaa jonkinlaista toimintaa tai tiettyjä asioita eikä niitä kaikilla mahdollisillakaan keinolla saa siltä, jolta haluaa, se hakee ne jostain muualta ja tottakai se tuntuu kivalta, kun saa mitä haluaa.
tarkoitan tässä sitä, että sakun ollessa (kirjoittamasi mukaan) perin uskollista sorttia, koit kaiketi turhauttavana kynttiläillalliset, kun eivät johtaneet haluamaasi lopputulokseen? kunnes tuli puolalainen, joka oli kuin olikin valmis menemään vähän pidemmälle ja sait ainakin osittain mitä halusit. (muistathan, että me lukijat tiedämme vain sen, mitä sinä meille kerrot..)

mutta tiedätkö mikä ärsyttää ihan jumalattomasti? se, että kuvailet itseäsi herrasmiehenä, joka ymmärtää, kunnioittaa ja arvostaa toisen parisuhdetta ja tilannetta noin ylipäätään.
miten on mahdollista, että herrasmiehen sormet eksyvät hiplaamaan jo alkuillasta varatuksi tietämäänsä reittä? sori, mutta en vaan kässää.. vai oletko sellainen "herrasmies", joka kunnioittaa sillä tavalla, että käy hommiin vaan, jos nainen näyttää vihreää valoa? onko se herrasmiesmäistä?
jos sinulla olisi vakituinen tyttöystävä vaihdossa ulkomailla, joka näykksi, suutelisi ja nukkuisi ihanasti sylikkäin jonkun miehen kanssa, olisiko kyseinen mies sinusta herrasmies, jos se olisi ollut sinun tyttöystäväsi, joka olisi tehnyt aloitteen esim. jättämällä reitensä alttiiksi kosketuksille?

vielä tuosta tylyysasiasta. sen verran olen huomannut, että jokaikinen kerta, kun olen sanonut miehelle, että minua ei kiinnosta mikään vakava, päätyvät ne vannomaan ikuista rakkauttaan jo parin viikon jälkeen. en sitten tiedä, että mikähän siinäkin on.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Teksti oli kirjoitettu sen jälkeen, mutta esimerkiksi tympeys Sakua kohtaan ja periaatepäätös oli tehty jo silloin kun Puolalainen oli vain yksi lausumattomissa oleva rivi Excelissä.

Kolmen-neljän aikaan aamuyöstä ei mielestäni ole kovinkaan alkuiltaa. Ja tässä vaiheessa siis oli jo vaihdettu aika monta katsetta ja hellää kosketusta. Eli en todellakaan tiennyt hänen olevan varattu ja koska hän ei asiasta kommunikoinut ennen sitä vaihetta kun meno alkoi olla jo melko eroottista, katson kyllä olevani syyntakeeton tuohon.

Ja se herrasmiesmäisyys nyt tässä tapaksessa liittyy enemmänkin siihen tilanteeseen kun toinen sitten yllättäen kertoo loppuillasta olevansakin varattu. Että onko ymmärtäväinen, kohtelias, kuunteleva ja mukava vielä silloinkin vai lähteekö vittuuntuneena etsimään jotain muuta heti naisen huoriteltuaan. Kärjistetysti ajateltuna.

Tuon keskustelun jälkeen en tehnyt enää yhtään aloitetta mihinkään suuntaan eroottisessa mielessä, vaan pallo oli hänellä siinä suhteessa. Kunnioitan hänen sosiaalista statustaan olemalla passiivinen hänen suuntaansa, mutta mulle on täällä blogikommenteissakin jo sen verran painotettu, että enhän minä mitään väärää tee jos joku pettää miestään minun kanssani omasta aloitteestaan, että alan pikkuhiljaa jo uskoa sitä. Tiedän, ettei se ole ihan 100% herrasmiesmäistä, mutta olen kuitenkin pelkkä ihminen loppujen lopuksi. :)

Tuohon muuten liittyy pysähtyneisyys Sakunkin kanssa. Varattu kun on niin en vie tilannetta mitenkään sen pidemmälle kuin mihin toinen on sen antanut mennä.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

...ai niin ja kiitos palautteesta. :) Aina on mukava saada perusteltuja parannusehdotuksia ja omien ajatusten kyseenalaistavia kommentteja.

Annakoo kirjoitti...

mikä on oikea hetki ilmoittaa olevansa varattu? silloin, kun oma raja tulee vastaan vai ehkä aiemmin jo esim. jossain sivulauseessa. olen pohtinut tätä monesti, koska tykkään flirttailla itsekin, olin sitten varattu ko. hetkellä tai en ja toisinaan huomaa, että vastapuoli saattaakin a) kiinnostaa enemmän kuin alunperin oli tarkoitus
b) kinnostua enemmän kuin alunperin oli tarkoitus

vaikeita ovat nämä asiat, koska joskushan ihmiset ovat kuin ovatkin löytäneet sen oikean toisen "omasta", mikä tietysti aiheuttaa enemmän mutkia ja aina väistämättäkin joku loukkaantuu.

saanen olla kuitenkin eri mieltä siitä, etteikö sinulla olisi myös osaa asiaan, jos joku päättää kanssasi poikaystäväänsä pettää..luki siellä kommenteissa sitten mitä tahansa asian puolesta tai vaikka oletkin vain ihminen. tuossa tilanteessa sänkyyn hyppääminen tai muu touhuilu ei mielestäni kuitenkaan eroa mitenkään pettämisestä.. ainoa eroavaisuus on se, että et ehkä koskaan joudu kohtaamaan heidän poikaystäviään silmästä silmään ja heidän voi myöskin olla huomattavasti vaikeampaa kuulla koko totuutta kuin silloin, jos olisivat samaa maata.

nämä ovat vain minun mielipiteitäni ja kliseisesti minulla ja jokaisella muullakin on niihin oikeus.
en sitten tiedä, jos esim. puolalaisella olisi ässä hihassaan erilaisia lieventäviä asianhaaroja esim. poikaystävä on väkivaltainen tai pettää itsekin tai he ovat sopineet vaihtariajan tapailevansa muita tms.
sitähän minä en voi tietää.

..lähteekö vittuuntuneena etsimään jotain muuta heti naisen huoriteltuaan.
tekeekö joku oikeasti edes tuollaista? siis jos tekee, niin miksi ihmeessä?

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Tekee miehet paljon pahempaakin. Ja oikeasti kun kuuntelee kaikkea, mitä omillekin naispuolisille kavereille/ystäville on tehty niin henkilökohtaisesti minua toisinaan oikeasti hävettää olla mies. Noita miehiä kyllä yleensä yhdistää huono itsetunto ja epäterve suhtautuminen naisiin yleensäkin.

Oma rajani kulkee seksissä varatun kanssa. Voin kyllä nukkua yhdessä, mutta en oikein osaa kuvitella itseäni sen pidemmällä. Mutta toisaalta siinä vaiheessa harkintakyky voi olla hieman ahtaalla. So far, so good.

Vaikeita nämä ihmissuhdeasiat ovat, sitä tuskin kukaan kieltää. Mielestäni ei kuitenkaan olisi ollut korrektia painua vaan mökkiin nukkumaan tuossa tilanteessa, sillä asia kuitenkin selkeästi kaipasi vielä purkamista.

Kaksi kertaa hän kysyi, että onko hänellä kysymysmerkki otsassaan, sillä hänellä pitäisi. Mielestäni tuossa lausahduksessa kiteytyi aika hyvin se tunteiden ja järjen ristiriita jota hän varmasti kävi läpi päässään. Molemmat nautimme siitä läheisyydestä ja kemiasta, mitä välillämme oli ja sovimme ihan yksiselitteisesti pidättäytyvämme seksistä. Tämän takia ehkä puolustelenkin tekojani tällä tavalla. En minäkään haluaisi tyttöystäväni tuollaista kenenkään kanssa tekevän, mutta jos ruvetaan miettimään näitä "mikä on pettämistä"-kuvioita, niin jos homma ei mene penetraatioasteelle, niin on kuitenkin filosofioita, joiden mukaan tapahtunut ei olisi vielä pettämistä. Mielestäni ainoa yksiselitteinen pettämisen määritelmä on se, että oikeasti panee jotakuta toista. Muu on vain määritelmällistä, mutta kuten itsekin olet huomannut, jos tykkää flirttailla, niin homma saattaa välillä edetä aiottua pidemmälle.

Lähinnä tuo puolalainen on hugbuddy-materiaalia. Vi ska se. :)

Annakoo kirjoitti...

hmm. ehkä pitäisi olla joku käytöksen kultainen kirja, joka selkeästi ja universaalisti määrittäisi pettämisen rajat.

minä taas olen sitä mieltä, että tunteeton yhden yön pano olisi huomattavasti helpompi antaa anteeksi kuin sellainen suhde, jossa on tunteita ja yhdessä nukkumista ynnä muuta silittelyä, koska valtaosahan meistä on joskus erehtynyt jotain tuntematonta/puolituttua naimaan.

nukkuminen toisen kanssa sylikkäin on minun maailmassani yksi intiimimmeistä (kirjotetaanko se muka noin?) asioista enkä suostuisi tekemään sellaista kenenkään muun kanssa kuin oman ukkelin, jos olisin seurustelusuhteessa.
tokihan lieventäviä asianhaaroja tässäkin, jos esim. sammuu, nukkuu kaverin kanssa, nukkuu ihan kenen kanssa tahansa, on pannut jotain ja nukahtaa jne, mutta silloin en nukukaan syleillen ja sivellen vaan tilaa itselleni tehden ja itsekkäästi kuorsaten.

joskus vuosia sitten en välittänyt pätkääkään siitä, onko partneri varattu, jos seksiä kaipasin, mutta tällain vuosien jälkeen niin pettäneenä kuin petettynäkin on omat periaatteet alkanut muodostua, mistä olen sinänsä hyvinkin iloinen.

Anonyymi kirjoitti...

Komppaan pääosin annareettaa. Minusta raja menee jotakuinkin siinä, miten pari on pettämisen välillään määritellyt - ts. jos tietää (tai voi olettaa), että toinen pitää jotakin tuollaista pettämisenä tai että tietty toiminta loukkaa toista, ja silti toimii niin, silloin se on pääsääntöisesti pettämistä. Reisien hiplailukin on minusta vähintään epäilyttävää.

Suhde olisi kovin ontto ja kumma, jos kuvailemasi toiminnot (sylikkäin nukkuminenkaan) eivät loukkaisi aika raskaasti. Hälyttävää kai jo on, jos jompikumpi suhteessa olevista ylipäänsä haluaa ryhtyä moisia harjoittamaan muiden kuin oman tyttö-/poikaystävänsä kanssa.

Enkä edes koe olevani lainkaan poikkeuksellinen edellisissä kappaleissa mainitsemine näkemyksineni. Sinussa ei olisi naisosapuolen kanssa touhuilun suhteen vikaa vain siinä tapauksessa, ettet tietäisi tämän olevan varattu. Herrasmiesmäisyys jokseenkin kaukana. Minun mielestäni.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

No, niin kauan kuin itse olen omalleni uskollinen niin nukun hyvillä mielin.

Ja eikös herrasmiehen tehtäviin kuulu sitäpaitsi naisten kaikkien tarpeiden huomioiminen? Jos toinen on vailla kosketusta, niin... :)

Mutta niin. En minä mitenkään ylpeile sillä, että olen tehnyt jotain varatun kanssa. Ihan v*tun paljon kivempaa olisi löytää se oma ja ainoa, mutta tässä odotellessa nyt vaan tulee elettyä tätä sinkkuelämääkin. Ja kun kuitenkin äärimmäisen suuri osa niistä itseäni kiinnostavista naisista ovat varattuja ymmärrettävistä syistä niin mitäpä tässä oikein tekisi. Olo on kuin pikkulapsella eläinkaupassa. Saa silitellä söpöjä otuksia vaikka kuinka, mutta kotiin ei vaan saa ketään viedä.

Anonyymi kirjoitti...

Tee kuin tykkäät, mutta minusta on turha lähteä sotkemaan pelimiehen ja herrasmiehen käsitteitä. Olen kovasti samaa mieltä Annareetan kanssa.

Eivätkä minun kirjoissani herrasmiehet tapaa kerskua naisjutuillaan, vaikka jotain sattuisikin.

[Minua inhottaisi kaikkiaan lukea itsestäni anonyymiblogista, joten sikäli on suotavaa kertoa vain ulkomaalaisista.]

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Kun ei tosielämässä kersku niin pitää niitä jonnekin purkaa. Ja kun pitää ihmissuhdeblogia, niin ilman niistä puhumista voisi sisältö olla aika tyhjää.

Ja mitä tulee henkilöihin, jotka blogistani ovat tietoisia; heitä olen mielestäni kohdellut asiaan kuuluvalla hienovaraisuudella vaikka jotain olisi tapahtunutkin.

Anonyymi kirjoitti...

Pelimiehet yleensä myös saavat.

Tämän blogin herrasmiehellä alkaa varmaan olla vähintäänkin vaihtarityttöjen keskuudessa "ai yrittiks se sinuakin" -tyylinen maine.

Naureskelevat että "siellä se nyt varmaan nuuhkii sun t-paitaa" ja ajattelevat, että se on vitsi.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Pelimiehillä tuntuu myös tavoitteena olevan saaminen, joten se jo mielestäni erottaa jollain tasolla. Jos panettaa, niin voin kyllä runkata, mutta jos kaipaan läheisyyttä niin rintaa vasten kääritty tyyny ei vaan ole kovinkaan hyvä korvike.

Itse en tunne mitenkään tietoisesti "yrittäväni" noita vaihtareita. Lähinnä tilanteet vain ajautuvat tuollaisiksi ja jos olen hieman aktiivisemmin jotakuta lähestynyt, niin se ei todellakaan ole jäänyt pakkeihin päättyväksi yritykseksi minun mielestäni. (No ok, tuo kuulostaa jo aika pelimiesmäiseltä)

Saku ja tuo puolalainen ovat muuten ihan eri kouluissa vaihtareina niin tiedä sitten kuinka laajalle levinnyt tuo maineeni oikeastaan on. Yksinumeroinen se promillemääräisesti kuitenkin on, jonka kanssa on jotain säätöä ollut.

Ja jos ei osaa arvostaa jonkun itselle (sillä hetkellä) tärkeän henkilön ihon tuoksua, niin mielestäni jää paljosta paitsi.