Lauantai meni taas kosteissa merkeissä. Ensin Suomenlinnassa piknikillä ruokailun ohessa juotua viiniä ja olutta (ja hieman myöhemmin siinä juomisen ohessa pientä napostelua), sieltä sitten kaupungille yhden duunikaverin läksiäisiin ja erinäisten sattumien sekä We got beefin kautta johonkin Eiran puistoon juomaan sambucaa raakana pullosta. Virhe.
Jossain vaiheessa, en edes kovin myöhään sitten sain tarpeekseni seurueen jankkaamisesta ja mihinkään etenemättömästä väittelemisestä, joten päätin lähteä kävelemään kotia kohti kun ei parempaakaan tekemistä ollut. Ylös noustessani huomasin, että alkoholi oli alkanut vaikuttaa ja paikallaan seisominen pyöritti päätä enemmän kuin mitä pahoinvoimatta pystyi kestämään, joten lähdin humalaisen harkinnan perusteella "suorinta tietä kotiin" ja vahvistusta reittivalintani erinomaisuudesta sain vielä vieressä kulkevan kolmosratikan kiskoista. Tosin jossain siljaterminaalin kohdilla ajattelin hetken, että olen varmaankin kiertänyt jonkin matkaa. Sinänsä hyvä, sillä en edes halua arvuutella millainen oloni olisi ollut ilman tuota pidennettyä kävelylenkkiä kotiin.
Tämä päivä on mennyt hyvin krapulaisissa merkeissä ja äsken juuri sain lopetettua henkilökohtaisella "väsyneimmät puhelut" -listalla kärkisijoja havittelevan tunnin mittaisen höpöttelysoiton. Ihmiset, joiden kanssa voi höpötellä ovat muuten äärimmäisen tärkeitä. (halihali!)
Nyt vetäytynen sohvalle katsomaan jotain viihdyttävää, mutta tuttua leffaa, jonka aikana voi torkahdella vapaasti menettämättä kuitenkaan otetta juonesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kuulostaa tutulta. Itse eksyin joskus matkalla keskustasta kotiin (asuin silloin Eirassa). Olin niin sekaisin, etten osannut edes seurata oikeita sporakiskoja (muunlainen kotiin löytäminen ei tullut mieleenkään ;)
Nautinnollista elokuvailtaa, mikäli mahdollista!
Eiran puistoissa on joku ihme kirous. Istuin siellä kerran itsekkin ystäväni kanssa, en tosin juonut raakaa Sambucaa vaan brandyä, ja lopputulos oli se että kaverini soitti poliisit hakemaan meidät kotiin, ei voitu kumpikaan liikkua enää mihinkään suuntaan. Ja tämä tarina on tosi.
Hitto hävettää vieläkin.
Miekkataksilla kotiin. :)
Kerran olen vuosia sitten soittanut arvovaltaiset poliisit hakemaan kaverin kaivopuiston rannasta putkaan selviämään kun tämä päätti sammua eikä häntä saanut ylös enää millään. Otti hieman päähän kyseinen tilanne enkä olisi jaksanut häntä kuitenkaan Kallioonkaan asti kantaa, niin sai sitten yllätyksekseen herätä Töölön selviämisasemalta.
Lähetä kommentti