Jokin sisällä kolkuttelee ja sanoo aivoille, että olet merkityksetön, yksinäinen ja surullinen. Itkettää. Ahdistaa. Typerä autoleffa ilman minkäänlaista tunteellista stimulanttia tuo lähelle pintaa kyyneleitä ja pahaa oloa.
Järkevää syytä ei tälle ololle suoranaisesti ole, ainoa mikä tähän olisi saattanut vaikuttaa oli se, että yksi vaihtari oli jossain vaiheessa tulossa tänne yöksi kun hänen asuntonsa avaimet oli taas onnistuttu hukkaamaan johonkin. On kyllä jo miltei huolestuttavaa, mikäli yksinäisyys vaikuttaa näin voimakkaasti. Tuskin se sitä pelkästään on, mutta jotenkin jo ehti henkisesti varautua yövieraaseen ja sitten lopulta kun istuikin aamuyön tunteihin asti valveilla yksin niin... Äh, en nyt jaksa murehtia sen enempää, mutta häiritsee se, että jotain on selkeästi pinnan alla hiljalleen porisemassa enkä oikein osaa laittaa tätä olotilaa minkään yhden asian piikkiin.
Kaipaisi halausta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
No voi. :( Noita tunnetiloja nyt aina vaan tulee silloin tällöin, ilman sen kummempaa syytä. Onneksi ne menevät myös ohi.
Itselläni ainakin vaikuttaa ihan vuodenajan vaihtumiset mielialaan. Vaikka syksy onkin lempivuodenaikani niin silti vaihtumiseen liittyy aina muutos ja tietty haikeus, joku aika on jälleen takana ja jokin uusi alkamassa. Se on pelottavaakin.
*Virtuaalihali*, vaikka eihän se oikeaa korvaa.
Voih... *halaus* täältäkin.
Lähetä kommentti