sunnuntai, elokuuta 12, 2007

Takaisin normielämään

...eli hirveä halipula, unikaverin puute ja kaikkea muuta, mutta enpä jaksa siitä nyt valittaa.

Olen tosiaan saanut vihdoin tuon pienen henkilöauton kokoisen subbarin asennettua ja säädettyä "jokseenkin kohdilleen". Pientä hienosäätöä kaipaa vielä, mutta jo nykyiselläänkin se saa sopivalla ääniraidalla varustetulla leffalla rappukäytävän oven resonoimaan. Siistiä. :)

Mitkä ovat muuten ärsyttävimpiä tapoja leffaa katsoessa? Itselläni meinasi mennä tänään hermo kun leffakaveri Lost in Translationin aikana kunnostautui taas "selittämään" leffan vitsejä ikään kuin minulla olisi vaikeuksia ymmärtää niitä tai että hän kokisi niiden ymmärtämisen olevan jotenkin vaikeaa tai suurta älyllistä kapasiteettia vaativaa (joo, on se blondi ;). Ja muutenkin yleensä jutteleminen (hyvän) leffan aikana täysin muista asioista menee todella rasittavien asioiden piikkiin. Useimmiten korostetun selkeästi pistän tuossa tilanteessa pausen päälle ja käännyn kuuntelemaan jos toinen alkaa höpöttelemään omiaan. Varmaan siksi ei tänään tehnyt mieli edes istua kyynärvarret vastakkain vaan automaattisesti hilauduin etäämmälle kun toinen yritti tulla lähemmäksi. Kyllähän sitä jotkut sanovat, ettei sinkkuna ole varaa nirsoilla, mutta en kyllä pysty edes istumaan ihan vieri vieressä jos fiilikset toista kohtaan ovat lähinnä hiljaisen vastenmielisyyden hujakoilla.

Mutta on se silti kivempi kaverin kanssa leffaa katsoa ja ruokaa laittaa kuin yksin.

***

Plääh, mikäli kirjoittamisesta voisi mennä sormet maitohapoille niin se olisi varmaan tapahtunut jo ensimmäisen lauseen kohdalla. Sen verran väkisin väännetyn oloinen blogaisu tuli taas. Mutta hautautukoon arkistoon.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hehe, ei jäänyt huomaamatta että satunnaiset kommentit leffan aikana rasittivat teikäläistä...Sori :)

Takaisin Kallioon kirjoitti...

No ei se ainakaan päälimmäiseksi mieleen sinusta jäänyt, että älä pelkää. :D