Piti sitten tänään kokeilla että onko ero sisäfileeseen tosiaan niin huomattava. Lopputulos: oli se sisäfile hieman parempaa, mutta kyllä pihvihimo lähtee ihan hyvin ulkofileelläkin. Etenkin hyvin marmoroitu(nut) ulkofile tuottaa suuria elämyksiä oikein valmistettuna.
Sekasyöjänä sitä ottaa lihalliset nautinnot hieman vakavammin kun on seurustellut seitsemisen vuotta ensin kasvissyöjien kanssa. :) Mukavaa on kuitenkin se, että nykyään suhtautuu paljon avoimemmin kasvisruokiin ja osaa kokata jopa vannoutuneissa lihansyöjissä sponaaneja ahmimisreaktioita aiheuttavaa vegaaniruokaa tarpeen vaatiessa. Ja monet "bravuurit" ovat myös ihan kasvisruokia. (joskin sipulikeitosta tulee lihaliemeen tehtynä mielestäni parempaa).
Sienien kanssa minulla on vielä hieman tekemistä. Ne maistuvat pääosin hyvältä, mutta olen saanut lapsena traumoja limaisista ja sitkeistä "sieniherkuista" ja edelleen joidenkin sienten koostumus ellottaa. Vanhaksi on ehkä käynyt myös käyttämäni toteamus, jossa ilmaisen, että olen lukenut sienikirjasta vain kaksi ensimmäistä sivua ja ainoa mikä mieleen jäi, on että koskaan ei saa syödä sientä jota ei tunnista. On niitä suurmiehiä ennenkin myrkytetty, kato. ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti