Avautuminen

Urh... Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan iskee kunnon kännivitutus ja nyt aiheena on kaverini, joka ei osaa antaa selkeää vastausta kysymykseen, että lähdemmekö perjantaiaamuna aikaisin ajamaan kohti etelää niin kuin suunnitelma oli. Jatkaa vaan pokerin peluuta ja juomista tuolla. Ongelmahan ei olisi kovinkaan suuri jos kyseessä olisi vain lähteminen, mutta kun minulla olisi oikeasti menoakin sovittuna tuolle perjantai-illalle niin oikeasti rupeaa vituttamaan tuollainen jahkaaminen ja kyvyttömyys antaa selkeitä vastauksia. Tiedän itse milloin en ole hyvää seuraa ja nyt en todellakaan ole sitä. Parempi tulla avautumaan omalle uskolliselle lukijakunnalle, joita näyttää blogilistan mukaan olevan jo toista sataa. Hassua ajatella, että jos tuollainen röykkiö ihmisiä olisi jossain parvekkeeni alapuolella kuuntelemassa horinoita elämästäni niin kyseessä olisi melko mielenkiintoinen näky. Mukava kuitenkin jos mielialavaihteluni viihdyttävät.

Nyt nimittäin laskuhumalan tai minkälie seurauksena olo on pieni, vittuuntunut ja herkästi takaisin pistävä. Oikeastaan päälimmäinen fiilis on surkeana oleminen, voimattomuus vaikuttaa asioihin - vaikka vittumaista kaverilla varmasti olisi yksin ajaa 1200km jos nappaisin huomenna AY452:n himaan ja olisin matkalla kymmenen tuntia vähemmin kuin hän.

Vittumainen tarpeen vaatiessa. Kaipa minua voisi niinkin kuvailla ja jos me ei oikeasti lähdetä vielä tuolloin niin veikkaan, että muutaman satasen voisin hyvinkin pistää vittuuntuneena likoon siitä ilosta, että kaveri joutuu suunnitelmat kustuaan matkaamaan yksin koko matkan ja että olisin suunnitelmien mukaisesti perillä.

Voisinhan minä niin tehdä, naurulla sitä varmasti jonkin ajan kuluttua muisteltaisiin, mutta oikeasti haluaisin vain käpertyä pieneksi keräksi ja antaa pahan olon valua silmäkulmista pois.