Mökissä - tai pikemminkin hiihtokeskusten välittömässä läheisyydessä olevassa rivitalon päätyasunnossa - on miellyttävä tunnelma. Taustalla soi vanhat c-kasetit ja porukkamme on iloisesti humaltuneena. Olen hetkeksi kadonnut ylös parvelle kirjoittamaan tätä tekstiä, mutta todennäköisesti ilta on lähimmän tunnin sisään päättymässä, sen verran väsyneiltä ihmiset vaikuttavat.
Porukka koostuu yhdestä hyvästä ystävästäni ja hänen kahdesta entisestä kollegastaan. Loistavasti tulemme toimeen ja muutenkin olo on ollut verrattain mahtava. Tänään on toinen rinnepäivä takana ja se koostui suurimmaksi osaksi merkittyjen rinteiden ulkopuolella suoritetuista laskuista. Sopivan semi-extremeä omaan makuuni. Varsinainen rinne siintää silmäkulmassa, mutta omalla reitillä on vain koskematonta lumipeitettä ja metsää. Yllättäen en onnistunut telomaan itseäni millään tavoin tänäänkään, mutta onhan tässä vielä pari laskupäivää jäljellä.
Puolalaisen kanssa kävimme melko mielenkiintoisen tekstiviestikeskustelun eilen illalla. Sen tuoksinnassa hän nimittäin ilmoitti melko yksiselitteisesti haluavansa harrastaa seksiä kanssani. (Vajaa viikko sitten yhdessä nukuttuamme totesin hänelle aamulla unista jutellessamme, että olin nähnyt unta meistä harrastamassa seksiä mitä villeimmissä asennoissa ja paikoissa. Tällöin en kuitenkaan sen tarkempiin yksityiskohtiin mennyt, mutta viestissä hän totesi haluavansa tehdä sen, mitä unessani olin nähnyt).
...itseasiassa kun tuota vanhempaa tekstiä lukaisee tässä tekstinkäsittelyohjelmaan uutta "blogausta" kirjoittaessa huomaa, mikä kontrasti omissa tunteissakin on tässä parin päivän aikana ollut. Lähtiessä fiilikset liikkuivat ehkä siellä hiljaisen epätoivon asteilla ja nyt taas koko suhteen kuvatus on menossa kohti aivan uusia ulottuvuuksia.
En nyt tiedä miten tätä pitäisi analysoida, mutta varsin oudolta koko ihmissuhdekuvio tuntuu tällä hetkellä. Vaikka edelleen nautinkin suunnattomasti paljon enemmän siitä, että on jotain tällaisia asioita, joita pohtia kuin että elelisin elämääni yksin vain töissä käyden ja opiskellen. Tässä valossa koko homma siis tuo lisää sisältöä elämääni ja sitä myötä nautintoa. Pelkästään fyysisellä tasolla liikuttaessahan ei mitään epäilystä touhuilun vaikutuksesta olekaan ja ainoat esteet ovatkin olleet aivojen puolella. Nyt sit jos molemmat kerran haluaa ja tahtoo, niin...
Äh, nyt siirryn unten maille. Katsotaan millaisia mietteitä huominen tuo tullessaan.
Nautin elämästäni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti