Eilinen ilta meni taas jokseenkin tuttuun tyyliin: töistä kotiin, koneelle, Skypessä Puolalaisen kanssa sillä seurauksella, että hän on tunnin päästä täällä. Sitten hänkin pääsi toteamaan vihdoin asian, jonka olin oikeastaan itse jo hetkeksi unohtanut, mutta mikä piti edellisessäkin suhteessa paikkansa: olen puheliaimmillani sängyssä. Menimme ehkä siinä puolenyön tienoilla vuoteeseen - oikeastaan ensimmäistä kertaa siten, ettemme kumpikaan olleet nauttineet kyseisenä iltana alkoholia. "OK, so then it wasn't just the booze", tokaisin. Juttelimme aikamme, nukahdimme, keskellä yötä heräsimme ja mikäli suhteemme sisältäisi seksiä, olisimme varmasti ryhtyneet hommiin. Se kun on yksi miellyttävimmistä asioista mielestäni - keskellä yötä yhtä aikaa herääminen ja siitä versoavat tapahtumat. Nyt kuitenkin päädyimme keskustelemaan mitä eriskummallisimmista asioista ja jossain vaiheessa ajankulu menetti merkityksensä ja silitykset, aiheet ja unet sekoittuivat toisiinsa kuin kerälle pakotettu silkkinauha.
Surrealistisen ihanan yön jälkeen vietimme aamun ja osan iltapäivästäkin vuoteella makoillen ja jutellen. Asioita meistä, suhteestamme, elämästä. Kerroin sen, minkä hyväksymiseen on minulta mennyt paljon aikaa ja energiaa: välitän, mutta tiedän, että hän on vain lainassa vierelläni.
Samassa keskustelussa myös tuli todettua hänen elävän kaksoiselämää (hei, ehtiipähän elää enemmän kuin muut keskimäärin ja koska nykyisen tieteellisen tutkimusaineiston valossa elämme vain kerran, niin miksipä sitä pitäisi pienistä asioista stressata) ja se, että varmasti hänen lähdettyään suhteemme tulee muuttumaan, vaikka ystävyys säilyykin.
Ja vaikka se, että toiset tässä maailmassa tekevät pahempia asioita ei ole hyvä perustelu millekään kuten anonyymi tyttö joskus kommentoikin, niin silti kahden ihmisen välinen, lähinnä vain positiivisia asioita mukanaan tuova tapahtumaketju, jossa pahimmillaan kolauksen voi saada yhden ihmisen luottamus on oikeasti ihan hiton paljon pienempi synti kuin vaikka ihmisen tappaminen. Tai satunnainen pahoinpitely. Tai lapsen raiskaaminen. (Kyseessä ei ole niinkään oikeutus teoille vaan asioiden vakavuuden suhteuttaminen.)
Tämä nyt on vain vaihe meidän molempien elämässä ja me olemme onnellisia siitä, että voimme edes tämän lyhyen ajan viettää keskenämme.
Vielä pari kuukautta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
14 kommenttia:
Kauhee selittely...
Selitätkö itsellesi vai meille? :D
Niin, mitenkäs näissä päiväkirjanomaisissa ihmissuhdeblogeissa tapana on? Jos homma olisi vain itselle tarkoitettua, niin tuskin sitä nettiin laittaisi kaikkien pällisteltäväksi. :)
Minen syntiin ota kantaa eikä se minulle kuulu, mutta hirveän surullinen olo tulee tuota lukiessa. Siis siitä että joudut kieltämään itseltäsi vahvat tunteet, joita selvästi tunnet.
Olisihan se kaikin puolin mukavampaa, että voisi katsoa toista silmiin ja sanoa rakastavansa ilman, että tarvisi miettiä että miten se mahdollisesti vaikuttaa suhteeseen. Haikeus on aina läsnä taustalla, mutta silti koen nuo hetket äärimmäisen kauniina ja elämisen arvoisina.
Just just. Toivottavasti en ikinä seurustelisi miehen kanssa, joka makailisi toisen naisen vierellä, kun en olisi siellä. Enkä toivottavasti itse vahingossakaan makailisi varatun miehen kanssa.
Ei meistä kukaan ole täydellinen, se on totta, mutta jotenkin jotain suoraselkäisyyttä omalta partnerilta toivon. En uskaltaisi lapsia saada ilman, että voisin toiseen luottaa.
En itsekään voisi kuvitella pettäväni seurustelukumppaniani ja olenkin suhteissani ollut uskollinen. Omat moraaliset rajansa kullakin.
Tietyllä tavalla kyllä jaan myös Anna-Leena Härkösen näkemyksen tässä asiassa. Jos kotimaassaan oleva ihmissuhde on se oikea, niin loppujen lopuksi:
"Ei hyväily jälkiä jätä
ei muutama suudelma turmele suuta
ja mieltäsi jos vaikka koskettikin
tuo toinen, ei mitään se muuta!
On sydämees painettu kynteni jäljet
ja syliini iäksi nukuit
ja katseessas vieläkin kuohuu se meri
johon kanssani aikoinaan hukuit!"
Kai Puolalainen sentään ottaa suihin? Sehän ei mm Bill Clintonin mielestä ollut seksiä, eikä näin ollen tässäkään teinifarssissa varmaankaan täytä myöskään uskottomuuden kriteeriä...
Toiveajattelua. :)
Omassa maailmassani seksittömyyteen kuuluu se, että genitaalialueet ovat rauhoitetut. Toisin sanoen ei manuaalista stimulointia, ei fellaatioa, ei penetraatiota eikä muutakaan mikä johtaisi ylettömään kiihottumiseen ja ejakulaatioon.
Saanko kysyä, että miksi ette harrasta seksiä? Onko aikomuksissakaan harrastaa? Luulisi, että kun olette noin läheisiä, niin siinä ajautuisi seksiin ihan väkisellä.
Yhteisellä päätöksellä, se kun luetaan minkä tahansa teorian mukaan jo pettämiseksi. :)
Mutta eläähän tämä tilanne tässä koko ajan. Tällä hetkellä tilanne on tämä, mutta toisaalta arvailuja tulevasta voisi herätä kun Puolalainen ensimmäistä kertaa totesi rehellisesti elävänsä kaksoiselämää. Kuinka pitkälle tuo irtautuminen siitä yhdestä sitten menee, sitä en tiedä.
Molemmille on kuitenkin rajat ja säännöt selvillä niin tuo varsinainen seksin harrastaminen on jäänyt. Mutta sitähän minä oikeastaan enemmän tarvinkin - läheisyyttä ja kosketusta - kuten olen jo blogini alkuvaiheista asti jankannut. Eli tyytyväinen olen tilanteeseen, mutta katsotaan miten hommat etenee.
Oletko muuten varma, että suurin viehätys suhteessanne ei ole juuri tämä naisen petollisuus ja se, että sinä saat hänet ryhtymään siihen? Sekä hän ja sinä olette mahdollisesti viehättyneet tähän "erikoiseen" tilanteeseen?
Entäs sitten, jos tämä nainen olisi sinun? Luottaisitko häneen? Varmasti hänen edellinenkin suhteensa oli alussa hyvin romanttinen ja kaunis. Kuitenkin hän makaa vieressäsi, vaikka ei ole tätä suhdettaan katkaissut.
En oikein osaa allekirjoittaa tuota. Mutta palannen asiaan kun olen taas oikean näppäimistön edessä.
Lähetä kommentti