No niin, nyt on saatu viikko ja viikonloppu kunnialla päätökseen. Eilen oli mukavaa viinimessuilla ja etenkin loppuillasta kun voin taas ruveta söpöilemään ja puhumaan meistä. Heh, kaipa tämä nyt täyttäisi seurustelun kriteerit, mutta facebookkiin ehkä ennemminkin laittaisin sosiaaliseksi statukseksi "It's complicated".
Aamulla yhteisen suihkun jälkeen kaupasta aamiaistarvikkeita, fetajuustolla ja pinaatilla täytettyjä croissanteja, smoothie, latte... Helppoa ja pikaista, mutta silti ilmeisen imponeeraavaa. Oma miehensä kun ei osaa keittiössä edes kuulemma perunoita keittää niin onhan kontrasti siihen nähden tietenkin suuri. Peruskansalaistaito tuo ruuanlaitto on, tämän lisäksi vielä itselle rakas harrastus niin väkisinkin sitä rupeaa puolivalmisteita tuunaamaan, että niistä saisi edes jonkin makuisia ja erikseen sitten on tietenkin juhlaruuat kun kutsutaan vieraita kylään. Mutta en minä tuollaista perusaamiaista kyllä vielä pilalle hemmotteluksi sanoisi, vaikka mukavaahan se varmasti on.
Plääh. Taas yksi niitä blogaisuja, joissa ei varsinaisesti ole mitään asiaa. Koittakaa kestää, kyllä täältä tekstintuotannollisesta aallonpohjasta vielä joskus noustaan. Saattaap meinaa tääki pölö sis resuneenarata jottai kummi asioi syrävverest ja hatutuksest ko toi flik pois lähteep.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Onneksi olkoon! On tätä odotettukin. Mut nyt pehmität sen mimmin jäämään Suomeen opiskelemaan koko tutkinnon.
Hih, kiitosta vaan. En kuitenkaan ajatellut tietoisesti lähteä yrittämään tuollaista manipulointia ja edelleen olen jollain tasolla valmis luopumaan, mutta vähiin ovat ajatukset ylipäätään käyneet asian tiimoilta viime aikoina. Kaipa se on totta, että miehellä riittää verta vain yhden elimen käyttöön kerrallaan.
Lähetä kommentti