perjantaina, maaliskuuta 28, 2008

Manipuloiva kusipää

Epäsuorasti minua on tuollaiseksi vihjattu ja en voi kiistää, etteikö asia toisinaan niin olisi. En kuitenkaan tee sitä mitenkään tietoisesti enkä etukäteen asioita suunnittele, mutta sosiaalisessa kanssakäymistilanteessa yleensä saan sen mitä haluan. Päässä pyörii toisinaan muutaman siirron etäisyydelle mahdolliset keskustelun kulut ja valitsen niistä sellaiset, jotka todennäköisimmin edistävät omaa agendaani. Jos sanon näin, hän vastaa joko tällä tai tuolla tavalla, josta voin viedä keskustelun vastauksesta riippuen taas tiettyyn suuntaan ja näin johdatella toista ainakin jossain määrin. Ystävieni kanssa en tietenkään tällaista harrasta enkä edes kavereideni. Mutta jos toinen henkilö on minulle yhdentekevä niin minulla ei ole mitään ongelmaa pyöritellä, johdatella ja manipuloida toista.

Tällä tavalla ylös kirjoitettuna tuo kuulostaa tietenkin äärimmäisen epämiellyttävältä, kauhealta jopa enkä tuosta ominaisuudesta itsessäni pidä. Silti tuo jonkinasteista sairasta tyydytystä oman tahtonsa läpi ajaminen jos keskustelu etenee juuri sellaista reittiä kuin on suunnitellutkin. Tietää jo ennalta miten toinen reagoi ja tuota tietoa hyväksikäyttäen ohjaa koko näytöstä.

Tietenkään homma ei kaikkien kanssa onnistu eikä kaikissa tilanteissa, mutta toisinaan on itsekin yllättynyt siitä miten helposti jotkut ovat johdateltavissa. Liekö heilläkin sama päämäärä lopulta - sitä en tiedä, mutta jännältä tuo silti vaikuttaa. Että oikeasti pystyy mukamas pyörittämään toista henkilöä miten sattuu.

Mutta kuten sanottu, tällaiseen tilanteeseen ajautuakseen on henkilön oltava minulle joko yhdentekevä tai jopa vastenmielinen. En osaisi kuvitella tuollaista järjestelmällisyyttä kenenkään oikeasti kiinnostavan tai miellyttävän henkilön kanssa. Ystävilleni ja kavereilleni tahdon kuitenkin olla niin hyvä kuin suinkin kykenen.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oletko koskaan ajatellut, mitä manipulointisi kohteena oleva henkilö, itsetyytyväisiä juttujasi kuunteleva ihminen mielessään ajattelee? Entä jos hän tarkkailee sinua, lähtee etäisestä mielenkiinnosta mukaan yksinäiseen show'husi esittämällä juuri käsikirjoitukseen sopivia repliikkejä ja nyökyttelyä? Lopussa hän mielessään suuresti huvittuneena ilakoi: "V-u, mikä ääliö!" Miltä tuntuu?

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Siltä miltä miehestä nyt yleensä orgasmin jälkeen tuntuu?

Arokettu kirjoitti...

Sanot kyllä, ettet käytä tuota "taitoa" läheisten kanssa, mutta eikö esim. tiukassa riitatilanteessa ole hankala olla vetämättä sitä mukaan? Tai silloin, jos haluamasi asia on sinulle toooosi tärkeä.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Jos arvostan toisen mielipidettä niin sitten käytössä on ihan perinteinen argumentointi/kompromissitaktiikka. Ja tiukat riitatilanteet on todella helposti ehkäistävissä ja siten niistä ei hirveästi kokemusta ole karttunut. Kiihtyneenä en myöskään rupea mitään neuvotteluja käymään kun tunteet ovat siinä vaiheessa enemmän esillä kuin oikeat asiat.

Toisin sanoen olen siis äärimmäisen tylsä ihminen jos halajaa konflikteja ihmissuhteiltaan. :)

hmm kirjoitti...

Toinen ei pitänyt sitä toista yhdentekevänä, vastenmielisenä tai kusipäänäkään. Jos sellainen vaikutelma on jäänyt, niin pahoittelut.
Toista ei liioin kiinnostanut mikään
(valta)peli. Sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuu yleensä sen ehdoilla, jolle riittää vähemmän.
Johdattelu lienee sallittua, ja niin kauan kuin on siinä käsityksessä että ei valehdeltu, toinen aikoo ajatella mieluummin hyvällä kuin pahalla.