Eilen Puolalaisen kanssa istuskellessamme kolmisen tuntia Papa Carlossa (joka osoittautui maineensa veroiseksi ruokansa puolesta. Voin suositella lämpimästi - erinomainen lisä Kallion ravintolatarjontaan) tulimme jutelleeksi aika paljon hänen suhteestaan kotimaassa, elämänarvoista ja tulevaisuuden haaveista. Rationaalisesti ajateltuna heidän suhteensa ei vaikuta kovinkaan perustellulta noita edellämainittuja asioita vasten tarkasteltuna, mutta kuten hänellekin totesin, rakkaus ei katso ikää, sukupuolta, elämänarvoja tai muutakaan. Eron tullessa vaan saattaa tuollaisen partnerin kanssa seurusteltuaan oikeasti ajatella, että on haaskannut elämäänsä vaikka pääsääntöisesti kaikista ihmissuhteista jotain oppiikin ja hyvät asiat ovat päälimmäisenä kun ensimmäinen eroahdistus on saatu käsiteltyä.
En nyt viitsinyt siinä ruveta hänelle huomauttamaan, että kuinka hänen haaveensa ja unelmansa nyt sattuvat menemään aika pitkälti yhteen omieni kanssa matkusteluineen, asumismuotoineen ja lasten hankkimisineen. Tiedossahan nuo jo hänellä oli ja kun vielä jossain yhteydessä totesin pitäväni lyhyestä hiuslookista naisella oli hänessä aistittavissa sellainen hiljainen, ääneen lausumaton "vittusaatana" -tyyppinen toteamus. Poikaystävänsä kun on kovasti sitä mieltä, että naisella tulisi olla pitkät hiukset ja tuo nyt oli vain yksi niistä kompromisseista, joita hän on tehnyt ja jotka eivät ole vielä olleet kuitenkaan suuria asioita. Mutta tulevaisuudessa hän joutuisi ehkäpä tekemään kompromisseja, jotka oikeasti veisivät häneltä pois mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja omia mielihalujaan.
Sanomattakin lienee selvää että erosimme mietteliäinä saatettuani hänet suudelmin seiskaykkösen kyytiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Voi herranjestas.
Lähetä kommentti