maanantaina, helmikuuta 23, 2009

Fantasia V

Kirjoittelu jatkui koko päivän. Sähköpostiviestien päivän mittaan kiihkenevä sävy pisti hormonit hyrräämään ja ennen kuin työaikaa oli enää tunti jäljellä kipaisin hakemassa neukkarin avaimet sihteeriltä ja laitoin sähköpostissa viestin, että olen neukkarissa numero kolme. Kipusin rakennuksen ylimpään kerrokseen, jossa ei ole muuta kuin kolkot neuvotteluhuoneet. Tänne ei kukaan eksy, tänne ei kenelläkään ole asiaa enää tähän aikaan illasta. Outlookin varauskalenterista olin vielä tarkastanut tilan käyttämättömyyden ennen ainoan yleiskäytössä olevan avaimen noutamista. Olisimme taas turvassa, kahden kesken.

Ehdin tuijotella Riian keskustan kattoja vajaat viisi minuuttia kunnes kuulin käytävästä korkokenkien täällä jo kovin tutuksi tulleen kopinan. Nainen, joka osaa kävellä korkokengillä on miellyttävää vaihtelua mihin tahansa suomalaiskaupunkiin, jossa kengän korot näyttävät tulleen naisille täysin pyytämättä sekä yllätyksenä ja hoipertelu muistuttaa ensimmäisiä luistimet jalassa otettuja askeleita kentän reunalla olevalta puupenkiltä kohti jäätä. Oven saranat narahtivat hieman, niin hiljaa, ettei asiaan normaalioloissa olisi kiinnittänyt huomiota, mutta kun tällainen odotus palkitaan, rekisteröivät korvat mitä pienimmätkin ympäristön vivahteet.

Hän asteli sisään mustiin pukeutuneena ja tummuuden rikkoi vain hänen vaaleat hiuksensa sekä loisteliaan siniharmaat silmänsä. Tervehdys, halaus, suutelu. Sen viiden minuutin jälkeen minkä paikallamme tyhjässä huoneessa seisoimme toisissamme kiinni totesi hän, että on mielenkiintoista miten me aiemmin vain juteltiin ja juteltiin tunnista toiseen vaivattomasti ja nyt vain olemme liimautuneina kiinni toisiimme. En voinut vastustaa kiusausta todeta, että puhuminen on hieman hankalaa suudellessa ja viimeisten sanojen kohdalla painoin huulet hänen huuliaan vasten kuin vakuudeksi sanojeni todenperäisyydestä. Mangoesanssi.

Vetäydyimme hieman kauemmas toisistamme ja hän asettui pöydänkulmalle istumaan. Kävimme läpi viikonlopun tapahtumia, viihdytimme toisiamme tarinoilla ja hyväilimme toisiamme aina välillä toista hennosti suudellen. Kuin huomaamatta keskustelu alkoi valua yhä eroottisempaan suuntaan ja tehdessäni kuiskaten hyvin yksityiskohtaista selontekoa siitä, miten hänet riisuisin vartalomme painuivat entistä tiiviimmin kiinni toisiinsa. Sormet kävivät iholla tarinaa siivittäen ja suudelmat vaihtuivat yhä kiihkeämmiksi. Päätimme kuitenkin yhteistuumin rauhoittaa tilannetta hieman, olihan hänellä vielä töitä tehtävänään ja minä jo kolme varttia ylitöissä. Istuimme tuolilla vielä hetken kasvotusten - minä alla ja hän sylissäni - kunnes hellin suudelmin ja pienin hyväilyin palasimme takaisin tosielämään tästä luomastamme kiihkon valtakunnasta.

Ennen kotiinlähtöä laitoin sähköpostiinsa vielä kyselyn, että koskas oikein varaisin meille sen hotellihuoneen.

2 kommenttia:

capricious kirjoitti...

Hyvää mättöö, TK.

Mutta miten sä muka pystyt oleen bylsimättä sitä kerrasta toiseen. En pidä itseänikään järin hätäisenä, mutta ihan totaalisen yli olis multa jo mennyt, ja mä olen sentään tyttö.

Ja miks mä en saanu seksiä duunissa edes sillon, kun heiluin vielä sen nilkin pikkupomon kanssa. Ärh.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

hah, olisit vaan nähnyt kuinka pihtasin Puolalaisen kanssa silloin aikanaan kun minulla oli vielä moraali. Mitalin olisin ansainnut. :)