Etäpäivä. Kuinka mahtava kiertoilmaus - ei krapulalle - vaan päiväryypiskelylle.
Satuin nimittäin täällä Mārupen maaseutumaisemissa pääsemään 100% autenttiselle latvialaiselle lounaalle kun satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan (tai miksikä muuksi nyt työpaikan ulkopuolista fasiliteettia voikaan työaikana kutsua). Naapurissa oli nimittäin ruokaa tehtynä enemmän kuin oman perheen tarpeisiin ja ruuan kanssa piti sitten vieraan kunniaksi avata pullo viiniä, ja vielä toinenkin. Ruoka itsessään oli varsin mielenkiintoista (ihan syötävää, ei siinä mitään) ja koostui alkukeitosta, jossa oli jotain itselleni tuntematonta lehteä, joka maistui hieman pinaatin ja mustaviinimarjapensaanlehden risteytykseltä lievällä nokkosvivahteella sekä lihaa että keitettyä kananmunaa. Ei nyt mikään gastronominen elämys, mutta sellaista perusjees-meininkiä. Pääruuaksi oli sitten samaisesta lehdestä ja kalkkunasta väännettyä kuivahkoa lasagnentyyppistä pastavuokaa. Siihen kylkeen sitten kesältä säilöttyjä puutarhan antimia ja itsetehtyä hieman etikkaista, myöskin oman puutarhan antimista valmistettua ja säilöttyä soossia. Edelleenkään ei mitään tajuntaalaajentavaa, mutta varsin erilaisia makuja verrattuna siihen kotomaassa totuttuun. Jälkiruuaksi (kun kerran vieraita oli) kotitekoista kompottia jäätelön ja kotitekoisen karpalohillon kera.
Jos jokin ateriassa viehätti niin tuo kaiken kotitekoisuus. Yksittäisinä ruoka-aineina aivan järkyttävän hyvälaatuisia ja selkeästi äidiltä äidille periytyneellä ammattitaidolla valmistettjua.
Ja päivän duunitkin tuli tehtyä. Ain't life swell?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti