Tuleen tuijottaminen saa minut mietteliääksi. Haikeaksi jopa.
Rauhalliset puun räsähtelyt, liekkien hulmu. Vana savua, joka karkaa halon alalaidasta kohti savupiippua kiemurrellen vedossa. Iholla tuntuva lämpö. Tulen ääni.
Muistuttaa minua Murakamin yhdestä novellista. After the Quake. Siitä yhdestä tarinasta se maalari, joka tykkäsi rakennella ajopuista nuotioita. Sitä lukiessa oli tämä täysin sama tunnelma. Täysi, mutta tyhjä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti