Aamiaispöydässä tytöt pohdiskelivat että mitä tehdä kun puhelin on operaattorilukittu ja vasta hankittu SIM-kortti ei luonnollisestikaan toimi luurissa. Olin siinä aamun sähköpostit luettuani ja kahvit nauttineena jo lähtökuopissa duuniin, mutta ehdin muiden huomaamatta, puolella korvalla keskustelua kuunnelleena, surffailla webin syövereihin palveluun, josta saa näppärästi noiden vanhojen nokialaisten purkukoodit pelkällä puhelimen imei-koodilla. Pyysin sitten puhelinta hetkeksi katsottavaksi ja vajaan minuutin kuluttua oli lukitus purettuna. "Enjoy, I'll have to go now", tokaisin ja naisihmiset jäivät hämmentyneinä katselemaan kun olin vain näennäisesti hetken näpytellyt puhelinta ja sen jälkeen asettanut sen pöydälle ja manannut pahat sim-lukitushenget pois pyörittelemällä kämmentä puhelimen yläpuolella ja lukemalla mystisiä loitsuja.
Ilmeensä olivat todella näkemisen arvoisia etenkin kun aamiaispöydän yleinen mielipide oli, että luuri on vietävä johonkin kulmapajaan, jossa kaverit hämäräperäisesti poistavat lukituksen maksua vastaan. Pienestä se on ihmisen ilo väännettävä. :)
***
Työmaalla minut on toimiston huhupuheissa yhdistetty romanttisesti erääseen työpaikkamme naisihmiseen, jonka kanssa nyt juttu luistaa ja kenen kanssa olen myös aikaa jonkin verran viettänyt. Taitaa olla ihan yleismaailmallinen piirre tuollainen juoruskelu. Mitä huhujen paikkaansapitävyyteen tulee: yeah, I wish.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti