Paluu arkeen

Maanantaiaamu työpaikalla. Onkohan olemassa sanaparia, jolla olisi yhtä negatiivinen konnotaatio?

Oma viikonloppu vierähti Tallinnassa kun raskautensa puoliväliä lähentelevän siskon kanssa oltiin sovittu sinne tapaaminen, sillä edellisen kerran oltiin nähty ennen Intianmatkaani ja raskaus oli niin alkutekijöissään, ettei asiasta vielä oikein uskaltanut edes puhua. Miellyttävissä merkeissä, hyvää ruokaa ja loistoseuraa, the usual. Ja mielenkiintoinen huomio siitä, kuinka erilainen Tallinna onkaan Riiasta. Samassa ajassa on Viro länsimaistunut huomattavasti nopeammin niin hyvässä kuin pahassakin. Ja lempipihviravintola oli mennyt konkurssiin. Mutta elämä jatkuu.

Työmaalla hoidettuani viikonlopun raportit pois alta pääsinkin sitten mieluisampiin tehtäviin, josta päälimmäisenä voisi mainita Fantasialle kirjoittelun. Oletan naiivisti hänen tuntevan jokseenkin samoin minua kohtaan kuin minä häntä, joten tässä valossa otaksun, että on ihan mukava töihin viikonlopun jälkeen saapuessa löytää sähköpostistaan viesti joltakulta, jonka nimen näkeminen lähettäjälistassa saa sydämen lyömään yhden ylimääräisen lyönnin.

Vaikka se pessimisti minussa kertoo, että harlekiinikirjoista poiketen se on kuitenkin varattu ja paskaa tästäkin loppupeleissä vaan niskaan lentää. Ei yllättäisi sitten niin tippaakaan ja jos näin on niin sitten voitte naiset ystävällisesti pitää sen vitun tunkkinne (no pun intended) ja minä lähden Kaakkois-Aasiaan buddhistiluostariin.