Unetus

Eilisenkaltaisen duunipäivän jälkeen kenelläkään ei ole oikein varaa sanoa mitään tämänpäiväisestä väsymystilastani, joten käytän sitä siis törkeästi hyväkseni ja hoidan duunissa vain minimaalista aivotoimintaa vaativia asennuksia ja kahvinjuontia tämän illan. Because I'm worth it.

Pienellä ulkomaalaisella ystävättärelläni on nyt viimeisetkin tentit ohi ja muutenkin asiat varsin hyvällä mallilla, eli voimme tässä kohtapuolin keskittyä toden teolla lomailemiseen. Ollaan tosiaan joskus kuudennen päivän tienoilla valumassa jotain reittiä kohti etelää, eli jos jollakulla on laulukeikkaa tiedossa sinä viikonloppuna, niin ilmoittele. ;) Liian tarkkoja suunnitelmia ei olla tehty, mutta kiertäväisiä olemme muutaman päivän mökkeilyn jälkeen. Voisi sitä vaikka pistäytyä kavereitakin moikkaamassa kun kerran tien päällä ollaan.

Mutta tosiaan - lounastaukoni lähenee uhkaavasti. Pitänee mennä hoitamaan sekin työpäivärutiini pois päiväjärjestyksestä.

15h 15min

Uusi työaikaennätys. Varttia yli kahdestatoista puoli neljään aamulla. Mutta nyt toimii.

Taidanpa kivuta tästä tuonne Puolalaisen viereen kiehnäämään hetkeksi ennen kuin sammahdan totaalisesti viekkuunsa.

Väsyttää

Menin eilisiltana nukkumaan joskus yhdeksän maissa (no olihan sitä unta edellisenä yönä tullutkin vain vajaat viisi tuntia) ja heräilin seuraavana aamuna samoihin aikoihin. Silti koko päivän on väsyttänyt, joskin en ollut yksin väsymykseni kanssa. Jumitettiin Puolalaisen kanssa täällä kämpillä iltapäivästä iltaan - musiikkia kuunnellen, jutellen ja sohvalla lojuen. Hänellä viimeisetkin tentit nyt tältä lukuvuodelta ohi ja viikon päästä olemme tosiaan jo tien päällä. Silloin tosiaan alkaa itselläkin loma, joten tässä on nyt hyvä vetää viimeiset herneet nenään duunin suhteen ennen kuin voi vapaasti heittäytyä "emmätiiä, jään kohta lomalle" -moodiin.

Eipä tässä sen kummempia. Huomisesta kun selvitään niin kaikki on jo paljon valoisampaa. Hyvää yötä, mussukat.

Keskustelu

Kansainvälisessä suhdetoiminnassani on tapahtunut mielenkiintoista kehitystä. Eilen yöllä nimittäin sängyssä tuli keskusteltua taas hieman parisuhteellisuusasioita ja siinä sivussa toinen osapuoli tuli maininneeksi, että olen ollut hänen mielessään todella paljon, joka on hänestäkin hieman huolestuttavaa olosuhteet huomioonottaen. Puhe kun oli yhteisestä ajasta, sen vääjäämättömästä lyhenemisestä ja muusta niin ensimmäistä kertaa kävi ilmi, että luopuminen ei ehkä olekaan täysin yksipuoleista.

Mutta sitä ehtii miettiä sitten ... vajaan kuukauden päästä. Huokaus.

Emptiness

Aamulla vitutti mennä töihin. Tekemättömät työt ja muiden katteettomat lupaukset aiheuttivat sen. Ensin saikkua yleiseen väsymykseen ja vaikeaan elämäntilanteeseen vedoten, sitten tekemään muiden duunit valmiiksi ja paikkaamaan edellämainituista lupauksista aiheutuneita aukkoja. Hommat, joita muut eivät saaneet tehtyä viikossa tuli hoidettua n. tunnissa ja sitten pystyikin jo luikahtamaan kotiin. Asiat on hoidettu ja enää ei vituta. Mutta ei kyllä hirveästi huvitakaan tuo työ. Jos vaan pistäisi sen pitkään suunnitteilla olleen toiminimen pystyyn ja ryhtyisi elättämään itse itsensä. Kontaktit ja asiakkaat olisi jo valmiiksi siten että sillä nyt eläisi vaikkei ehkä rikastumaan pääsisikään. Omaan lukuun tehdessä kun olisi motivaatio hieman korkeammalla ja voisi itse oikeasti vastata kaikesta.

Pannaan mietintämyssyyn. Jälleen kerran.

Stressaavaa

Jos normiduuni onkin stressaavaa niin aivan omilla tasoillaan pyörivät nämä astetta epävirallisemmat jutut. Mutta siksi niistä varmaan maksetaankin sen verran paremmin.

Kohtapa taidan hakea Puolalaisen tänne kämpille. Kun piti tämänpäiväistä keikkaa varten ottaa auto koeajoon ja palautus on vasta huomenaamulla niin nautitaan nyt koko rahan edestä ja viivytetään sitä jääkaapissa odottavaa huurteista oluttölkkiä vielä vajaa tunti. Kuulemma taas outoja ihmisiä täynnä olevat farewell-bileet. No, koitetaan olla herrasmies. :)

Ja TK-niksipirkka suosittelee hyvällä pokalla varustetuille henkilöille autokauppoja vuokraamoina: hittoako sitä mitään Smarttia viidellä eurolla vuokraa kun voi ajaa jollain vähän mukavammalla autolla ilmaiseksi.

Ensimmäisiä kertoja

Ihmissuhteet ovat täynnä ensimmäisiä kertoja. Ensimmäinen suudelma, ensimmäinen yhdessä nukuttu yö, ensimmäinen kerta kun harrastetaan seksiä ja yleensä näiden jälkeen suhteen jatkuessa jossain vaiheessa tulee sitten eteen se kerta kun harrastetaan ensimmäistä kertaa käsittämättömän tajuntaalaajentavaa ja uskomattoman hyvää ja ikimuistoista seksiä. Jokainen ihminen kun on omanlaisensa instrumentti, jota oppii soittamaan vasta monen yhteisen harjoituskerran jälkeen. Ja niinhän se on, että pitkässä suhteessa seksikin vain paranee mitä enemmän toista ja toisen kehoa oppii tuntemaan.

Eli pahoittelut, että en ole pariin päivään päässyt näppäimistön äärelle, mutta illat ja yöt ovat olleet aika tiukasti ohjelmoituja töiden, työkavereiden läksiäisten ja muiden hieman hämärämpien asioiden - joista en tule blogiini kirjoittamaan - takia. En ole näiltä näennäisiltä kiireiltäni edes basilikaruukkua muistanut kastella ja se protestoikin heitteillejättöään nuupahtamalla dramaattisen näköisesti ikkunalaudalla.

Ai niin. Pyykkikone on tuolla valmiina täytettynä ja odottaa vaan pesupalloa ja päällelaittoa. Minulla tosiaan lienee todella lyhyt attention span . Mikä se nyt sitten suomeksi olikaan. Nimittäin useammin kuin kerran on esimerkiksi pyykkien ripustaminen jäänyt puolitiehen ja asiaan muistaa palata vasta kun näkee hieman kostean vaatekeon sängyllä.

Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta

Okei... saattaa olla, että yleinen negatiivisuuteni johtuu siitä orastavasta vessahädästä, joka aina iskee viisi minuuttia elokuvan alettua, mutta silti: kauheaa paskaa!

Tämä ei nyt ole mikään virallinen arvostelu ja seuraavassa kappaleessa tulen lähinnä vain spoilaamaan suuren osan elokuvan juonesta. Voi kun voisinkin sanoa keksineeni nämä omasta päästäni, mutta:

• Indy pelastuu ydinpommilta piiloutumalla jääkaappiin
• Indy selviää em. jääkaapin sisällä ilmeisesti vähintään kilometrin ilmalennosta vahingoittumattomana
• Mystinen intiaanikulta onkin metafora tiedolle
• Leffan alkuvaiheilla esitelty nuori mieshenkilö osoittautuu Indyn pojaksi
• Kaiken takana ovat avaruusoliot
• Lopussa Indy menee naimisiin ja kaikki on hyvin

Siis voi isäkissan vittu, mutta miten hitossa kenellekään tulee mieleen ympätä kaikki tuo yhteen ja samaan leffaan? No, mitäpä sitä voisi muuta jatko-osan jatko-osan jatko-osalta odottaakaan. En voi suositella, etenkään jos on pitänyt aiempia leffoja edes jossain määrin hyvinä.

Vihaiseksi vaan tulee tuollaisista leffoista.

Järjestelyjä

Näennäisen kiireinen päivä, jonka aikana on ehtinyt tehdä paljon, mutta ei kuitenkaan ole tarvinnut tehdä juuri mitään. Järjestelykysymyksiä...

Eilen tuli käytyä myös teatteriteltassa. Ihan jees. Itse en yhdestäkään esitetystä teoksesta mitenkään katharsikseen päässyt ja illan kylmetessä kolea tuuli selässä alkoi väkisinkin kaivata pikkuhiljaa kotiin. Lopussa olevassa keskustelupaneelissa tosin Isä Mitro keräsi taas vaihteeksi pisteitä kotiin veikeällä olemuksellaan ja papin toimenkuvaan sopimattomilla jutuillaan. Tragediakilpailujen varsinaiset esitykset kun eivät kolahtaneet niin tuo oli milteipä illan parasta antia.

Tänään luvassa toisenlaista kulttuuria kun tulee käytyä katsomassa uusin Indy. Sitä ennen ehtisi vaikka terassille...

Sammakko

Puolalainen on leikkauttanut hiuksiaan hieman lyhyemmäksi. Suihkussa ensimmäistä kertaa lyhtentyneitä hiuksia pestessä tokaisi, että mitäköhän hänen kaverinsa tai vanhempansa ajattelevat asiasta. Tietenkin tuossa listassa esiintyi myös hänen poikaystävänsä, mutta huonon lauserakenteen johdosta teen siitä oman kokonaisuutensa: jotenkin koomiselta vaikutti spontaani "and my boyfriend or whatever" -viittaus siinä lämpimän veden alla pestessäni hänen hiuksiaan.

Äh, ei se auttanut.

No kuitenkin. Hän totesi, ettei oikein enää itsekään tiedä, että mikä se heidän suhteensa on ja että tämän huonompaa tilannetta puhua asiasta ei varmaankaan oikein ole. Itse kyllä olisin heti keksinyt muutaman, mutta hillitsin itseni. Tuntuu kyllä, että elämme täällä niin hänen todellisuudestaan irrallaan olevaa elämää, että tuskin tässä kannattaa mitään sen suurempia kuvitella. Se elämä, mitä kuitenkin elämme tuntuu todelliselta, rehelliseltä (meidän kahden välillä) ja uskomattoman hyvältä. Onneksi sitä kestää vielä kuukauden verran ja suurin osa siitä tulee vietettyä yhdessä, joko kotia leikkien tai reissussa ollen.

Odotusta Helsingissä

Syy susannahaavistomaiseen otsikkoon lepää siinä tosiseikassa, että pelkällä odotusta -otsikolla olen jo aikanaan kirjaillut jotain, ilmeisen odottavassa mielentilassa silloinkin, joskin vielä Sakusta kiinnostuneena.

Tulin lupautuneeksi esiintymään Puolalaiselle jossain vaiheessa kitaran ja ääneni kera. Onhan tuo puoliakustinen Fender El Rio tuossa jo hyvän aikaa käyttämättömänä makoillutkin telineessään. Fakta kuitenkin on se, että olen kitaraa soittanut vähänkään aktiivisemmin viimeeksi joskus lukioaikana ja yleisön edessä soittamisesta ja laulamisesta on vähintäänkin yhtä kauan.

Hmm... This one goes out to the one I love. This one goes out to the one I've left behind. Another prop has occupied my time... Pitäisköhän... :)

Tämänkin ajatusvirran keskeytti viesti, jossa hän ilmoittaa olevansa matkalla ja saapuvansa luokseni pian. Pari päivää vapaata huomenna ja ylihuomenna, joten eiköhän tässä jotain tule vielä runoiltua jahka näennäisiltä kiireiltä kerkiää. Viikonloppu keskellä viikkoa, nauttikaa!

Matkasuunnitelma

Kesäkuun kolmas alkaa suomiturnee, kestää kymmenenteen päivään asti. Sitten asutaan viikon verran yhdessä ja seuraavan viikon puolessavälissä lautalla etelään. Yöt Tallinnassa, Riiassa ja Pärnussa. Yöbussi Varsovaan, siellä kolme yötä ja 25.6. lennän takaisin. Mukavaa kun on jotain, mitä odottaa, vaikka kolikolla todella on kääntöpuolensa tässä tapauksessa. Ja vaikka tämä olisi yhteisen taipaleemme loppu ja emme toisiamme ikinä enää näkisi, niin kauniisti tämä silti loppuisi. Tai sitten menetämme hermomme noiden reilun kolmen viikon aikana toisiimme täysin ja erosta tulee vain selkeämpi ja helpompi. Lentokentällä voi sitten kuitenkin livahtaa wine&viewiin katsomaan, josko siellä sattuisi olemaan sitä Romanée-Contia, jotta PA voisi toteuttaa unensa.

Downtime of an estranged self

Tänään on ollut hieman alavireisempi päivä, mutta ei nyt mitään sen vakavampaa. Puolalainen tuli käymään vielä eilen illalla katsomaan kolmannen erän kiekkoilusta. Myöhemmin illalla sängyllä maatessamme tulimme siihen lopputulokseen, että seksuaalisista mieltymyksistä puhuminen on huomattavasti henkilökohtaisempaa kun keskustelukumppanina ei ole pelkkä kaveri. Loppuillasta/yöstä hän sitten lähti vielä kiireellä kotiinsa bussiaikataulujen takia ja itse jäin hieman hämmentyneenä sängylle makaamaan.

Tänään sitten skypessä kirjoitellessamme tuli puhetta yleisistä fiiliksistä ja yleisen alavireisyyden yhdeksi syyksi mainitsin yleisen väsymyksen lisäksi myös tuon viime yön ja että mikä siinä jäi kaivertamaan. "Well you are a little bit like a girl and I acted like steorytypical man" sanoi hän, kohta jatkaen "I feel a little bad I make you feel like this".

Hieman taas aiheuttaa ylimääräistä päänvaivaa se, että kuinka paljon tuo toinen nyt välittääkään. Että jos kuitenkin...

Äh, olut auki ja sohvalle jääkiekkoa katsomaan. Because that's not girly. :)

Farewell

Eilen järkättiin meidän vaihtareille läksiäisbileet. Kauppalehden sauna- ja allastilas Espalla olivat varsin sopivat tarkoitukseen ja ilta meni varsin mukavasti. Tuli ainakin saunottua kylliksi taas hetken tarpeisiin.

Saku lähtee huomenna takaisin kotimaahansa ja häntä pitäisi tänään vielä nähdä. Hieman haikeaa, mutta onhan tämä ollut jo tiedossa. Saa nähdä tuleeko sitä jopa vuodatettua pari kyyneltä. Kuitenkin tämän vajaan vuoden aikana olemme ehtineet kokea paljon yhdessä ja oikeasti hieman ystävystyäkin.

Nyt kuitenkin elimistöni kaipaa jotain epäterveellistä syötävää.

Hämmästys

Tiedätte varmaan sen ällöttävän katseen, jolla vastarakastuneet toisiaan katselevat? Olen ehkä pari kertaa syyllistynyt siihen tämän ihmissuhdeviritelmäni kanssa ja yleensä tilanne on päättynyt toisen hieman vaivautuneeseen "what?" -kysymykseen. Tänään Esplanadin Caruselissa istuessamme tuohon katseeseen ei vastattukaan kummastellen vaan silmäily oli kummaksuttavan molemminpuoleista. Epämääräisten skenaarioiden luomisyksikkö aivoissani ei ainakaan rauhoittunut siitä, että hän totesi minun menneen hieman molemminpuoleisesta tuijottelusta hämilleni ja kun toin esille tuon aiemman vaivautuneisuuden, kuului vastaus kuin ohimennen "well, people change".

Olen ehkä vieläkin hieman hämilläni, jopa siihen mittasuhteeseen asti, etten jaksa edes korjata edellisen kappaleen virkekauhistusta.

Ja juuri nyt sain puhelun duunista että videoeditti on taas paskana. Täytynee lähteä vapaapäivän kunniaksi pakotettuna ylityönä vetelemään vehkeitä kuntoon. prkl. Oh the fun of being indispensable.

Hellyyttävät tavat

Puolalaisella on hellyyttävä tapa lähetellä minulle vahingossa viestejä, jotka hän on kirjoittanut puolaksi jollekin aivan toiselle. Tätä on tapahtunut ehkä neljä-viisi kertaa jo. Tuo alkaa olla jo sellainen asia, joka tuo hymyn huulille - sellaista söpöä kömpelyyttä, josta on mukava naljailla. Josta toinen tietenkin mukamas loukkaantuu vaikka hieman kiherteleekin (joka taas näkyy sellaisena juuri tietynlaisena hymynä huulilla). Ehdottomasti yksi seurustelun hyviä puolia, joita kaipaa.

Siirappista, tiedetään, mutta minkälaisia söpöjä/hellyyttäviä/ihania tapoja teidän kumppaneilla on/on ollut, joita olette oppineet huomaamaan vasta jonkin aikaa yhdessä oltuanne?

Heh...

Tänään puolestaan pikaviestikeskustelu ei ollut likipitäenkään yhtä hirtehinen kuin viimeeksi vaikka hieman hitaanlaisesti liikkeelle lähtikin. Ja lopuksi hän totesi vielä sivumennen, että on nähnyt unta minusta viime yönä ja että uni päättyi - ensimmäistä kertaa elämässään - orgasmiin sekä unessa että tosielämässä.

Kutkuttavaa ajatella, että joku itselle tärkeä henkilö tuolla jossain ajattelee minusta tuolla tavalla. Edes alitajuisesti.

I really hate my job

Otsikkona "Neve Campbell Topless" olisi ollut ehkä huonohko valinta, vaikka kävijöitä se olisikin saattanut houkutella. Täytyy myöntää, että Releaselogin markkinointipuhe toimi:

This seems like a fun comedy, especially for people who hate their jobs and can relate. Meaning, almost everyone. Now, the big promise of this film is actually not so much the comedy, but rather the fact that Neve Campbell is topless here.

Elokuva ei nyt kovinkaan kummoinen ollut, mutta jaksoi sen katsoa. (Neve kun on yläosattomissa vasta ihan leffan loppupuolella - tietenkin). Yksi mieleenpainuva sitaatti tosin elokuvassa oli, joka tarttui omiin kuuloelimiin erityisen voimakkaasti:

- What if he doesn't live up to your memory of him
- He would have still served his purpose
- Which is?
- A reminder of possibility.

Vaikka sitaatti hieman eri kontekstissa olikin, niin ehkäpä parasta Puolalaisessa on ollut se, että hän on muistuttanut minua siitä, että olen yhä kykeneväinen tuntemaan näitä tunteita toisia kohtaan. Että upea ihminen, josta välittää voi löytyä miltei mistä tahansa (tuolta muuten löytyy tuon kansallisuuteensa perustuvan nimityksen alkuperä. Ei sitä varmaankaan koskaan tarkoitettu mitenkään pysyväksi, mutta minusta ei ole koskaan ollut luontevaa nimetä ihmisiä vaikka A:ksi, V:ksi, N:ksi, RK62:ksi tai NMOVK:si).

Mutta on mukavaa, että puolitoista-pari vuotta eron jälkeen voi tuntea rakastavansa ja saada samantyylistä hellyyttä ja mielenkiintoa myös vastapuolelta. Muistuttaa mahdollisuudesta.

Hetki

Heh, kaipa näitä sattuu kaikille.

Koetan liittää MacBookkia telkkariin. Kun olen muutaman sekunnin yrittänyt tunkea s-videoadapterin mini-DVI -liitintä Ethernet-porttiin mieleeni juolahtaa hauska fakta: minun pitäisi olla vetämässä koulutusta juurikin näistä samoista laitteista kolmen tunnin kuluttua.

Taidanpa laittaa itselleni hieman aamiaista, jos vaikka lähtisi ajatus kulkemaan hieman paremmin.

ja vielä...

...odotan todella sitä päivää kun saan toivottavasti joskus leipoa lasteni kanssa.

Kisastudio

Kaverit ovat toisinaan puolihumoristisesti todenneet, että minusta tulisi joskus hyvä vaimo jollekulle. Päätin tuossa matsin alkaessa olevani nälkäinen, mutta huomasin jääkaappini ammottavan tyhjyyttään yhtä porkkanaa lukuunottamatta. Kaapista löytyy myös jauhoja ja yllätyksekseni löysin kuin löysinkin kaapin perukoilta myös kuivahiivapaketin niin siinä veivasi helposti satsin porkkanasämpylätaikinaa kohoamaan. Pitäähän sitä kisaevästä olla.

Tuoreet sämpylät kun menevät ihan sellaisenaan pienen voinokareen kanssa tai toisaalta pieneen maljaan voi myös laittaa hyvää oliiviöljyä ja lorauttaa hieman balsamicoa perään ja siinä sitten dippailla vielä lämpimiä leipiä... Elämän yksinkertaisia iloja.

Kohoamisen odottaminen vaan hieman syö miestä, mutta kohtahan tuo kakkoserä alkaa. Ehtii sitten varmaan viimeisellä minuutilla saada ensimmäisen sämpylän käteensä.

Urheilua

En ole koskaan mieltänyt itseäni penkkiurheilijaksi, mutta täytyy se myöntää että kotimaan edustusjoukkueen toimia on tullut seurattua yllättävän kovin sydämentykytyksin kotisohvalla. Vastapainoksi tietysti ihan oikeaa liikkumista ja nyt kun kesä on taas palloliiton mukaan pärähtänyt käyntiin niin harrastuksissa on myös joukkueurheilu - jälleen kerran asia jota en muutama vuosi sitten olisi osannut oikein itselleni kuvitella. Oikea porukka kuitenkin vaikuttaa kovin paljon ja jokainenhan nyt jalkapalloa sen verran osaa pelata, että voi ainakin välillä käydä päästämässä todelliset pelurit (joita oikeasti harmittaa hävitty ottelu) huilaamaan vaihtopenkille.

Yhdessä liikkuminen on mukavaa, mutta enpä voi sanoa kovin kilpailuhenkinen olevani. Testosteronitaso pysynee kontrollissa niin kentällä kuin auton ratissa. Ihan hyvä varmaankin, sillä kyseessä lienee maailmanhistorian eniten tuhoa aiheuttanut biokemiallinen yhdiste.

Ei muuta kuin kamat päälle ja kentälle...

Typerää

Miksi se on vaan niin vaikeaa ottaa pikaviestikeskustelut sellaisina merkityksettöminä sananvaihtoina? Aina pitää etsiä merkityksiä ja analysoida... No kuitenkin hän vaikutti kovin etäiseltä ja lyhytsanaiselta tänään ja parin rivin jälkeen ilmoitti olevansa väsynyt, menevänsä suihkuun ja sitä myöten vuoteeseen.

Typerää, että jonkun miespuolisen kaverin kanssa ei edes ajattelisi mitään sen kummempaa, mutta kun kyseessä on siinä mielessä tärkeämpi henkilö kantaa jokaisesta mitättömästä pikkuasiasta suunnatonta huolta. Ja vaikka sen järjellä osaisikin ajatella ja päätellä, niin aivot silti yrittää selittää, että jossain on tuomiopäivän vaskipuhaltimen soitannan pauhu päästetty valloilleen ja että Gogin ja Magogin joukot ovat jo ryhmittymässä viimeiseen hyökkäykseen.

Hassu on ihmisen mieli. Hassu.

Sunnuntai

Äidille äitienpäivälounas, sitten se lähtikin jo ajamaan takaisin kotikonnuille. Ajattelin mennä häiritsemään siskoa kun siinä likellä satuin liikkeellä olemaan. Puhelun aikana hän valitti olevansa niin krapulassa, ettei hänestä ole kovinkaan paljoa seuraa joten kävin lähisiwassa jonottamassa 15 minuuttia, että sain yllätettyä hänet pakastepizzan, pullon keltaista jaffaa (parantaa mahataudin, krapulan, mitä vaan), pienen karkkipussin ja suklaapatukan avulla. Aika pitkälti hän tuntuikin näillä eväillä paranevan ja muutama tunti siellä sitten menikin ihan vaan oleillessa. Puhetta häistä ja vaikka mistä. Nyt olen jo kotona, odottelemassa yhtä puhelua...

Blogilistan uudistus taitaa muuten olla tämän hetken puhutuin asia blogosfäärissä. En erityisemmin tehdyistä uudistuksista pidä, muutosvastarintainen kun olen, mutta koska oma blogi on mystisesti pongahtanut sinne top-50 -listalle luettuudessa mitattuna niin ei kai pitäisi valittaa. Veikkailen vaan että kyseessä on taas vaihteeksi jokin toimintahäiriö tai sitten uusi blogilista on karkoittanut neuleblogaajat kokonaan pois.

Kuudessadas

Hieman kismittää postata blogin kuudessadas postaus ilman että on mitään varsinaista asiaa, tosin eihän minulla koskaan.

Sekä Puolalainen että minä sukuloimme hetken tahoillamme. Hänen isänsä on käymässä, samoin omat vanhempani. Ei ajateltu kuitenkaan heitä toisilleen esitellä, se saattaisi olla hieman epäkorrektia. :)

Duunissa oli älyttömän raskas, mutta mukava päivä. Kesä on tulossa selkeästi.

On sellainen ehkä kolmen prosentin todennäköisyys, että muuttaisin kesällä Turkuun n. vuodeksi.

Olen melko väsynyt ja nälkäinen. Ehkei kokoiseni mies eläkään vajaalla kolmellasadalla grammalla kana-caesaria koko päivää.

Kaunis loppu

Edellisen kirjoituksen kommenteissa anonyymi toivoi suhteellemme kaunista loppua. Ensimmäinen nopea tulkinta oli, että kaunis loppu tässä yhteydessä tarkoittaisi "ja he elivät elämänsä yhdessä onnellisina loppuun saakka" -lopetusta tarinalle. Paria sekuntia myöhemmin heräsi mieleeni kysymys siitä, että mikä oikeastaan olisi kaunis lopetus tälle? Tässä vaiheessa tarpeettoman haikeaksi saa ajatus siitä viimeisestä hetkestä, jonka vääjämättä vietämme jossain vaiheessa keskenämme ennen seuraavaa tapaamistamme, johon saattaa mennä kuukausia, vuosia. Hetkeä, joka päättää kaiken tämän, mitä marraskuulta asti olemme kehittäneet välillemme. Hetkeä, joka tuosta syystä jo itsessään on kaunis.

Kävi miten kävi, on hänen syntymäpäivälahjaksi saamansa ruskean Marimekko-olkalaukun nimilapun kääntöpuolelle kirjoitettu selvällä suomen kielellä sanat "sinulla on aina paikka sydämessäni".

Uppoutuneena

Jos olisin huolestuvampaa sorttia niin varmasti koko tämä kuvio Puolalaisen kanssa aiheuttaisi suunnattomasti päänvaivaa. Hiljattain olen kuitenkin onnistunut pääsemään yli kaikenlaisesta stressailusta mitä "seurusteluumme" liittyy ja tyytynyt vain toteamaan, että kaikki loppuu aikanaan. Olemme kesäkuun alussa lähdössä viikon mittaiselle kiertoajelulle Suomessa ja tämän jälkeen olisi tarkoitus napata lautta lahden yli ja sompailla julkisilla Via Balticaa pitkin kiireettömästi Puolaan. En oikeastaan halua edes kuvitella sitä tunnetta, joka erotessa tulee, mutta kaikki tämä on taatusti suurempaa ja antanut minulle enemmän kuin se, mistä joudun luopumaan.

Lento Varsovasta Helsinkiin saattaa silti olla aika hiljainen.

Pikapäivitys töistä

Siis työpaikalta, ei mitenkään työhön liittyen.

Eilinen meni varsin mukavasti ja paljaahko pää ei ollut mikään kynnyskysymys. Itseasiassa koko tapaaminen muuttui melko nopeasti intiimihköksi kanssakäymiseksi ja kuten vähän pelkäsinkin, kaksi ja puoli tuntia on melko lyhyt aika noissa puuhissa. Kahtakymmentävailla sitten jouduin tokaisemaan, että pues päälle, näytös alkaa kohta. Neito oli hieman hämillään ensimmäistä kertaa tässä vaiheessa asiasta kuultuaan, mutta taksimatka teatterille onnistui hyvin ja aikaa jäi vielä pari minuuttia ylimääräistäkin. Näytös itsessään oli mielettömän vakuuttava ja se menee vielä perjantaina ja lauantaina klo 19 KokoTeatterissa. Käykääpä katsomassa. Hienoa tanssia ja hyvin toteutettua koneiden ja ihmisten välistä vuorovaikutusta. Se olkoon kotiläksynne täksi viikonlopuksi.

Nyt olen saapunut töihin yön - jonka aikana en tunne nukkuneeni minuuttiakaan - jälkeen ja kourassa on Magnum Latte Habanero-pavuista. Josko vaikka heräisi kun työnantaja oletettavasti edellyttää minulta edes fyysistä läsnä- ja hereilläoloa työvelvoitteiden suorittamiseksi.

Vaihtelua

Itsetutkiskelu sikseen, koitetaan suoltaa tänne välillä omaakin tekstiä.

Olen nyt nukkunut ensimmäiset todella hyvät yöunet miltei viikkoon. Uskomattoman hyvä olo, vaikka pitäisikin siivota. Puolalainen ei vielä tiedä klanista, joten mielenkiinnolla odotan hänen reaktioaan. Tänään nähdään kuitenkin - asia, joka ei ainakaan mieliala huononna.

Pöydällä metrin päässä oleva Laphroaig-lasillinen tuoksuu houkuttelevan savuisena tähän sängylle. Ei tekisi mieli juoda, mutta tuoksu on houkutteleva. Taas on nimittäin tullut alkoholikiintiö täyteen vähäksi aikaa.

Mutta kaipa sitä täytyy jossain vaiheessa päivää ylös sängystä nousta, pitäisiköhän yrittää...

Toinen testi

Nyt kun tuon Thomaksen tulokset tuli laitettua tänne niin pistelläänpä menemään myös tämä muutamissa blogeissa kierrellyt testikin tänne.

74% - Ulospäinsuuntautuneisuus
Seurallinen, pitää juhlimisesta, keskustelee, kaipaa jännitystä, ottaa riskejä, toimii hetken mielijohteesta.
25% - Psykoottisuus
Piittaamattomuus muista ihmisistä, eristäytyminen, sopeutumattomuus, empatian puute, vihamielisyys, piittaamattomuus vaarasta, julmuus, epäinhimillisyys.
9% - Neuroottisuus
Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto.
50% - Valheasteikko
Mittaa taipumusta antaa vastauksissaan itsestään todellista terveempi tai sosiaalisesti suotavampi kuva.

Psykoottiset ominaisuudet itsessäni saa houkuteltua esiin sellainen ihminen, jolla ei mielestäni ole useampien mahdollisuuksienkaan jälkeen mahdollisuutta antaa minulle mitään. En erityisemmin pidä niistä piirteistä itsessäni, mutta onneksi ne ovat hallinnassa ja ehdottomasti suurimman osan ajasta taka-alalla. Ekstrovertti olen luonteeltani, mutta en tarvitse välttämättä hirveästi sosiaalisia kontakteja. Seurallinen tarpeen vaatiessa kuvaa mielestäni aika hyvin itseäni.

Neuroottista minusta ei oikein saa tekemälläkään kun tapana ei ole turhaan asioista stressailla. Viimeinen kohta onkin sitten varsin mielenkiintoinen ja varmasti pätee ihan oikeastikin. Ei sitä tule niitä huonoimpia asioita itsestä välttämättä ihan sellaisenaan kirjoitettua ja joitain asioita saattaa hieman kaunistella. Itsetarkoituksellista statusboostaamista en kyllä osaisi harjoittaa, vaan kaikki ne (mielestäni) positiiviset asiat mitä täällä blogissakin itsestäni esiin tulee ovat lähtöisin ihan oikeasta halusta toimia mainitulla tavalla. Rehellisyyteen pyrin oikeastaan aina, mutta kuten sanottu, jos vedän kitaan levyn suklaata niin blogissa saattaa lukea, että maistoin pari riviä.

Thomas-analyysi on aika hyvin oikeassa, etenkin noiden henkilöä kuvaavien sanojen osalta. Yleiskuvaus osuu myös aika kohdilleen, joskin työn suunnittelu on ehkä hieman turhan kova ilmaus. Pitäähän sitä tietää miten homma tehdään, mutta monesti se on aika itsestäänselvää ja kun suuret linjaukset ovat valmiina niin pikkuasiat voi hoitaa sitten lennossa.

Motivointi -kohdassa mainittu turvallisuushakuisuus menee mielestäni hieman metsään tai ainakaan en sitä tietoisesti hae. Vallitsevan tilanteen säilyttäminen ei useinkaan ole paras vaihtoehto kun parempia menettelytapoja löytyy kuitenkin. Tuo vilpitön tunnustus on kieltämättä erittäin tärkeä motivointityökalu itselleni ja ehkä sen takia nykyinen pomo vaikuttaa niin surkealta. Pääsääntöisesti minusta on mukavaa, että ihmiset pitävät minusta, mutta jos vastassa on sellainen henkilö, josta en itse pidä, niin on aivan sama minulle että mitä se toinen minusta ajattelee. Hyöty organisaatiolle -kohta on myös ihan allekirjoitettavissani.

Ja mitä uusittuun blogilistaan tulee - se ei ole mielestäni yhtään parantunut beta-vaiheessa olleesta kyhäelmästä. Vanha oli ihan toimiva, mutta olenkin perusmuutosvastarintainen ihan vain siitä syystä, etten kokenut mitään tarvetta fiksata omasta mielestäni varsin toimivaa palvelua. Sitäpaitsi RSS -syötteet toimivat huomattavasti paremmin omien kiinnostusten seuraamiseen. Blogilistalta vaan tulee aina silloin tällöin tarkastettua, että mikäs nyt on kuumaa ja mistä ihmiset puhuvat.

Thomas-analyysi

HENKILÖÄ KUVAAVAT SANAT

Lempeä, hyväntahtoinen, kiltti, myötätuntoinen, sitkeä, leppoisa, rauhallinen, harkitseva, pitkäjänteinen, antelias, vaikutushaluinen, suostutteleva, ystävällinen, luottavainen, verbaalinen, avoin, vähään tyytyvä, vaatimaton, itsepäinen, riippumaton ja voimakastahtoinen.

HENKILÖN YLEISKUVAUS

• Ahkera ja suunnitelmallinen, haluaa suunnitella työnsä.
• Luotettava ja sitkeä hoitamaan keskeneräiset asiat ja tehtävät loppuun.
• Pyrkii ylläpitämään yksimielisyyttä ryhmässä.
• Kuuntelee toisia; ihmiset saattavat kääntyä ongelmineen hänen puoleensa.
• Puhuu paljon ja innokkaasti.
• Sopuisa; hoitaa asioita mieluiten ystävällisesti.
• Voimakastahtoinen ja itsepäisen riippumaton.
• Itsevarma omalla erikoisalallaan.
• Ystävällinen ja vilpitön; pyrkii olemaan oikeudenmukainen kaikessa kanssakäymisessään.

Motivointi

Tämän henkilön kannustimia ovat turvallisuus, vallitsevan tilanteen säilyttäminen sekä hyvästä palveluksesta saatu vilpitön tunnustus. Hänelle on tärkeää, että toiset pitävät hänestä, ja hän nauttii leppoisasta ryhmätyöskentelystä.

Takaisin Kallioon työskentelee parhaiten diplomaattisen ja osallistuvan esimiehen kanssa, joka tunnistaa hänen tarpeensa työskennellä turvallisessa ja järjestyneessä työympäristössä koeteltujen toimintamallien mukaisesti. Tehtävien vaatimuksista tulisi sopia neuvotellen.

Hyöty organisaatiolle

Takaisin Kallioon hyödyttää organisaatiota parhaiten siinä, että hän on rauhallinen ja luotettava. Hän kykenee kuuntelemaan
tarkkaavaisesti kyselyjä, vastaväitteitä ja mielipiteitä, eikä todennäköisesti tee hätiköityjä johtopäätöksiä. Hän on huomaavainen henkilö, joka pystyy olemaan suvaitsevainen ja kärsivällinen kanssakäymisessään toisten kanssa. Hänestä voi tulla luotettu neuvonantaja monille työtovereilleen. Luontaisella viestintätaidollaan ja myönteisellä asenteellaan hän taivuttelee toiset omalle näkökannalleen. Hän on erittäin sisukas, ja hänellä on suunnitelmallinen ja hätäilemätön lähestymistapa ongelmien ratkaisemiseen ja tehtävien loppuunsaattamiseen.

Puuh

Eilen muuten tuossa vähän vaille kolme aamuyöstä päätin tarkastaa työvuorolistat ihan varmuuden vuoksi ja kyllä - minulla olikin tänään töitä vaikka olin toisin muistellut. Se olikin vasta huomenna se vapaapäivä. Ei mitenkään erityisen mukava yllätys, mutta on sitä ennenkin krapuloissa duuniin menty ja onnekseni kyseessä oli kuitenkin iltavuoro, joten ehti ihan täydet yöunet kuitenkin nukkumaan.

Ja täytyy kommentoida, että oli äärettömän hauskaa lueskella noita arvailuja lauantai-illan tapahtumista. On ollut vaan oikeasti niin kiire pari päivää, ettei ole ehtinyt edes koneen äärelle istahtaa. Tietenkin ne herättivät myös kysymyksiä ja ajatuksia.

Jos Puolalainen olisi raskaana niin se ei olisi tällä hetkellä ainakaan mikään maailmanloppu. Kaukana optimitilanteesta, mutta olisi mukava saada kaksikielisiä lapsia ja ajatus ei kuitenkaan tunnu mitenkään mahdottomalta. En voi sanoa tilannetta toivovani, mutta sittenpähän voisi pistää kortit pöydälle ja kysyä, että miten on, tahtooko viettää ennalta määrittelemättömän ajan yhdessä kanssani jos kaikki vaan muutoin toimii.

Nuo "liian kiltti mieheksi" -veikkaukset ovat kyllä sinänsä oikeilla jäljillä. Onhan asiasta oikeastaan sovittukin. Tämän Suomessaolon jälkeen jatkamme kukin elämiämme tahoillamme, ystävinä kuitenkin pysyen. Ainakin tarkoitus olisi - käytännön toteutus saattaa olla hieman monimutkaisempi.

Jos se duunikaveri olisi raskaana niin se olisi jo ongelmaksi luokiteltavaa. Onnekseni olen aika neuroottinen ehkäisyn suhteen ja tästä syystä Bläkistä tarttunut tuliainenkin on melko marginaalinen riski.

Ja niin... mikä uusi varattu tuttavuus? :)

Päivitys

Kaikenlaisen kronologian voinee unohtaa täysin, joten tässä humalan tilassa se minulle anteeksi annettakoon, että kirjoittelen vain alle asioita, joita viimeisen parin vuorokauden aikana on tapahtunut:

- Olen voittanut 500e eräässä baarivedossa, jonka lopputuloksena minulta ajeltiin kaikki hiukset

- Olen voittanut 366e tänään kasinolla pokeripöydässä

- Olen jutellut puoli tuntia mielenkiintoisia juttuja asuntoni edessä taksikuskin kanssa, joka kyyditsi minut ystävällisesti kasinolta kotiin

- Menetin hetkeksi hermoni yhteen "ihanhyvään" ystäväehdokkaaseeni, joka oli tulossa luokseni yöksi, mutta päättikin sitten lähteä viettämään aikaa yksipuolisen rakkaussuhteensa luokse, joka loppujen lopuksi päätyi myös luokseni yöksi kun se saatanan rahaton äijänrotkale ei osaa edes hankkiutua yöbussiin ajoissa ja täten sai yöpaikan luonani kun tämä ystävätärkokelaani avuliaasti kysyi, että voisiko myös hän tulla luokseni yöksi jos bussinsa missaa. Semivittuuntuneena, laskuhumalassa ja erittäin väsyneenä lupasin, että voi, mutta yösijan valmistelin vain ystävälleni. Olihan sohvalla tilaa ja tietäen, että kolmen hengen täällä nukkuessa lämpötila lähentelee yön aikana kolmeakymmentä annoin hänelle sohvalle myös ekstralämpimän filtin. Teki omalla tavallaan hyvää havahtua siihen, että toinen aamukuudelta nousee ylös riisuakseen päälimmäisen vaatekerran ja todetakseen vaikeana, että on hieman liian kuuma. (Juu, anteeksi vaan, ettei tuo edellisen blogaisun laskuhumalassa kirjoitettu suivaantuminen johtunut mistään tämän syvällisemmästä).

- Minua on sanottu Patrik Antoniuksen näköiseksi tukanleikkuuni jälkeen

- Olen voittanut lähibaarissa kaksi kertaa peräkkäin musavisan parin kaverini kanssa. (Lostis ainakin näkyi sunnuntaina siellä, tiedä sitten huomasiko)

- Olen ottanut vastaan kaatuvan naisen, joka portaikossa katsoi minua silmiin ja kompastui samanaikaisesti hymyillessään rappuihin päätyen syliini. Minulla ei ollut valmiiksi mietittynä mitään loistavaa letkautusta tuollaista tilannetta varten, mutta ensi kerralla löytyy.

- Olen ollut jokseenkin humalassa miltei joka päivä viimeisen viikon ajalta

- Olemme voittaneet kauden avausottelun omassa sarjassamme.

Justniinkujoovittujee.

Liian kiltti

Toivon, todella toivon, ettei tässä käy niin kuin oletan. Huomenna lisää. Puhelu tullee hetkenä minä hyvänsä.

Vapaapäivä

Alkosta pari pulloa Ornellaiaa kun arpaonni suosi. Akateemisesta matkustusaiheista kirjallisuutta. Asioiden hoitamista metrossa ja ratikassa händsfreetä käyttäen. Mainitsemisenarvoista siksi, koska yleensä karsastan julkisilla paikoilla kännykkään puhumista, mutta kun tuossa iPhonessa nuo kuulokkeet toimivat samalla HF-laitteena ja tuleva puhelu tyylikkäästi feidaa musiikin pois niin pakkohan sitä on puhelut vastaan ottaa. Juuri pullot viinikellarin hyllyihin saaneena (meni sinne pari pulloa myös Brocardin Les Clos -chablista) saan tekstiviestin tältä varatulta kaunottarelta jossa hän kyselee, että ehtisinkö kahville. Olin muutenkin menossa syömään, joten pirautin hänelle ja käytiin testaamassa sitten Cochonin ruuat. Varsin loistava vuohenjuustosalaatti, ei voi muuta mainita. Istuskeltiin sitten Hiltonia vastapäätä penkillä tunnin verran ennen kuin hän lähti polkemaan kohti kotiaan.

Itse kotiin miettimään, että onko järkeä matkustaa viikko junassa Pekingiin kun lennot saisi oikeastaan ihan samaan hintaan.

Oliskohan se tässä?

Vappu siis. Puolalaisen kanssa jos seurusteltaisiin virallisesti niin varmaankin sanoisin, että meillä menee paremmin kuin koskaan. Eilen käytiin tosiaan kaverin naamiaisbileissä, jotka eivät oikein kummankaan mieleen olleet, joten lähdimme vaivihkaa tänne kämpille jatkamaan. Tässä vaiheessa kerronnassa varmaan voitaneenkin hypätä sitten suoraan tämän päivän aamuun, jolloin lähdimme kävelemään verkkaisesti kohti Kaivopuistoa ja ihmettelemään piknikväenpaljoutta. Takaisintulomatkalla Memphisissä sopivan epäterveellisiltä vaikuttaneet burgerit ja satuttiin sitten käymään vielä leffassakin ennen kuin jatkettiin bussilla koteihimme.

Väsynyt ja onnellinen taas kerran. Paitsi että kaukokaipuu painaa kovasti, mutta niin se näytti tekevän samaan aikaan viime vuonnakin. Katsoo nyt mitä tästä kehkeytyy.