En ole koskaan mieltänyt itseäni penkkiurheilijaksi, mutta täytyy se myöntää että kotimaan edustusjoukkueen toimia on tullut seurattua yllättävän kovin sydämentykytyksin kotisohvalla. Vastapainoksi tietysti ihan oikeaa liikkumista ja nyt kun kesä on taas palloliiton mukaan pärähtänyt käyntiin niin harrastuksissa on myös joukkueurheilu - jälleen kerran asia jota en muutama vuosi sitten olisi osannut oikein itselleni kuvitella. Oikea porukka kuitenkin vaikuttaa kovin paljon ja jokainenhan nyt jalkapalloa sen verran osaa pelata, että voi ainakin välillä käydä päästämässä todelliset pelurit (joita oikeasti harmittaa hävitty ottelu) huilaamaan vaihtopenkille.
Yhdessä liikkuminen on mukavaa, mutta enpä voi sanoa kovin kilpailuhenkinen olevani. Testosteronitaso pysynee kontrollissa niin kentällä kuin auton ratissa. Ihan hyvä varmaankin, sillä kyseessä lienee maailmanhistorian eniten tuhoa aiheuttanut biokemiallinen yhdiste.
Ei muuta kuin kamat päälle ja kentälle...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti