Tiedätte varmaan sen ällöttävän katseen, jolla vastarakastuneet toisiaan katselevat? Olen ehkä pari kertaa syyllistynyt siihen tämän ihmissuhdeviritelmäni kanssa ja yleensä tilanne on päättynyt toisen hieman vaivautuneeseen "what?" -kysymykseen. Tänään Esplanadin Caruselissa istuessamme tuohon katseeseen ei vastattukaan kummastellen vaan silmäily oli kummaksuttavan molemminpuoleista. Epämääräisten skenaarioiden luomisyksikkö aivoissani ei ainakaan rauhoittunut siitä, että hän totesi minun menneen hieman molemminpuoleisesta tuijottelusta hämilleni ja kun toin esille tuon aiemman vaivautuneisuuden, kuului vastaus kuin ohimennen "well, people change".
Olen ehkä vieläkin hieman hämilläni, jopa siihen mittasuhteeseen asti, etten jaksa edes korjata edellisen kappaleen virkekauhistusta.
Ja juuri nyt sain puhelun duunista että videoeditti on taas paskana. Täytynee lähteä vapaapäivän kunniaksi pakotettuna ylityönä vetelemään vehkeitä kuntoon. prkl. Oh the fun of being indispensable.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti