Hajalla

Tämän päivän olen viettänyt tosiaan Puolalaisen kanssa, lähinnä kuivattaen kyyneleitään paitani rintamukseen. Samalla myös sain vahvistusta teorialleni pettämisen suhteen. Lyhykäisyydessään siis ajattelen, että kerran voi pettää siten, että asiat vain tapahtuivat ja oli huono olla parisuhteessa tai mitävaan, mutta jos pettää toisen kerran, niin sitä en olisi enää valmis antamaan anteeksi, sillä jos ensimmäisen kerran morkkikset eivät viestitä mitään ja teon uusii, niin sitten on parisuhteessa jotain todella vialla. En siis todellakaan hyväksy pettämistä, mutta yhden kerran olisin valmis antamaan anteeksi jos se saa toisen tajuamaan, että kuinka paljon omasta partneristaan välittää. Eli muuttui jokin kuten hieman tuolla ounastelinkin. En sanoisi että huonompaan suuntaan, mutta varmasti hieman erilainen tulee suhteemme olemaan kuluvan kevään aikana.

Tavallaan on myös hienoa, että olen pystynyt avaamaan hänen silmänsä sille, mitä hän oikeasti haluaa sillä se helpottaa myös oman ajatusmaailmani jäsentämistä kun ei enää tarvi arvuutella mitä toinen tahtoo. Metodi oli ehkä hieman turhan raju, mutta viesti meni perille.

Ja siis kyynelten syy oli siis enimmäkseen koti-ikävä ja kaipaus, nyt kun heillä kerrankin meni taas poikaystävänsä kanssa oikeasti hyvin ja kun hän on suhteensa arvon todella ymmärtänyt.

Ystäväksi hänet kuitenkin luen vaikka olemmekin oikeasti vasta todella vähän aikaa tunteneet.