Aivoni ovat siinä mielessä mukavat, etten osaa koskaan murehtia yön yli nukuttuani samoja asioita kuin ennen uniani. Jos jokin asia illalla painaakin mieltä, niin viimeistään aamulla herätessä ovat huolet kaikonneet.
Eilinen meni samppanjaa ja punkkua juodessa, ei sitten ehditty jutuiltamme luistelemaan tahi leffaa katsomaan kuten olimme suunnitelleet vaan ilta meni vain hengaillessa ja ajatuksia vaihdellessa. Selkeästi minun ja Puolalaisen väliltä on jäänyt pois kaikki sellainen ylimääräinen lääppiminen ja pusuttelu, vaikka samassa sängyssä nukuimmekin. Selkeästi enemmän kaverilinjalla olemme kuin vielä kuukausi sitten ja oikeastaan ihan hyväkin niin. Juttelimme asiasta ja totesimme tosiaan, että jos kerran molemmilla on yksinäinen olo ja läheisyyden kaipuuta, niin mikäpä tässä on ollessa. Seksi on kuitenkin molemminpuoleisella sopimuksella jätetty pois kuvioista, niin ei tarvitse sitäkään miettiä.
Aamulla sitten taas pitkä aamiainen, jonka jälkeen pienelle kävelylenkille ympäri Töölönlahden ja Alppipuiston. Auringonpaistetta riitti ja säteet tuntuivat myös oikeasti lämmittävän pikkuhiljaa.
Kesäminkin salapoliisitoimisto onnistui bongaamaan minut ohimennen kadulla, mutta joutui myös omasta puolestaan vilaukselta nähdyksi. Jännä elämä minulla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti