En tainnut mainitakaan, että Puolalainen tuli eilisiltana hennosti hytisten tänne hieman turhan myöhään aloitetulta piknikiltä, yllään kumman dekadentti ja mieto, yllätyksekseni varsin viehättävä nautitun alkoholin, ohuiden Vogueiden sekä auringossa hiostuneen ihon tuoksu. Ajatuksen tasolla ja näin kuvailtuna ei tuoksu millään tavalla vastaa siitä tullutta fiilistä, mutta kaikessa rappiollisuudessaan varsin kiehtova tuoksuyhdistelmä. Kielletty ja salainen.
Ilta meni jutellessamme uskonnosta, isovanhemmista, sodasta, keskitysleireistä, politiikasta, ihmissuhteista ja elämäntavoitteista. Kahden aikaan yöllä käperryimme nukkumaan vierekkäin ja aamulla lähdin puolijuoksua töihin vieno hymy kasvoillani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti