sunnuntaina, huhtikuuta 27, 2008

Tuo tyttöhän on aivan ihana

Mahtava ilta, yö ja aamu. Tai kuinka aamuksi sunnuntai-iltapäivän voi nyt lukea riippuu varmasti heräämisajankohdasta, mutta tässä yhteydessä klo 16 on vielä hyvinkin aamuksi luettavissa.

Saku tuli tänne siinä yhdeksän maissa ja olimme jo sopineet, että jää yöksi - hyvän ruuan, leffojen ja jutustelun merkeissä. Kaupassa minua tervehti todella voimakas basilikan tuoksu, joten alkusalaatiksi päätyi puolen sekunnin harkitsemisen jälkeen perinteinen caprese. Pääruokana tähteiden syöttäminen etenkin toimi varsin loistavasti, sillä pataruuat yleensä vain paranevat saatuaan levätä yön tai parin yli. Jälkiruokaa päätimme lykätä pitkälle yöhön molempien ollessa varsin täysiä ja sitruunasoufflé (mikä liekään suomenkielinen nimitys? Kohokas?) saatiin lopulta uunista ulos joskus puoli kahden tietämillä. Aperitiiviksi ja alkusalaatin kanssa nautimme Piper-Heidsieckin Brut Diviniä, tyttö kun erehtyi sanomaan rakastavansa Blanc de Blancseja. Sillä viinikaapissa olevat viinit ovat juotavaksi tarkoitettuja ja jos joku nyt sattuu olemaan täällä ja toteaa vaikka ettei ole koskaan Grand Cru -Chablista juonut niin onhan siinä jo riittävä syy korkata yksi pullo. Sillä olettaa voi, että tällainen henkilö osaisi sitä myös arvostaa.

Aah, ei pitäisi aloittaa viineistä puhumista. Siinä voi mennä vaikka vähän turhankin paljon palstatilaa.

Kuitenkin, ilta vietettiin tämän jälkeen pääosin sohvalla, välillä leffaa katsoen, välillä jutellen ja kun tätä nyt yleisesti ihmissuhdesaippuana luetaan niin kerrottakoon myös se, että välillä istuimme erillään tyynyjä halaillen ja välillä taas hieman lähekkäämmin kädet enemmänkin toistemme ympärillä. Kaikki tämä kuitenkin ilman mitään sen suurempia taka-ajatuksia tai piilomerkityksiä. Olen fyysisesti hyvin läheinen ja jossain määrin läheisyydenkaipuinen ihminen ja ystävän kanssa sylikkäin leffan katsomisessa ei ihan oikeesti ole mitään eroottista takana.

Yön, tai sen mikä siitä oli nukkumaanmennessämme jäljellä, nukuimme eri vuoteissa ja puolenpäivän tienoilla molemmat alkoivat olla etäisesti hereilläoloa muistuttavassa mielentilassa. Ja koska vierailu oli hyvän ruuan hengessä, myös aamupalalla saimme pari tuntia kulumaan. Eli Annareetta pääsee juhlimaan kun olen taas tunkenut voisarveani uuteen naiseen.

1 kommentti:

annareetta kirjoitti...

oh, where did i put my partyhat?