Puolikas

En minä oikeassakaan elämässä pitäisi ovea auki ihmiselle, joka itse päästäisi minut vain puoliksi sisälle. Tunneasioissa sitä vaan tuntee itsensä toisinaan äärimmäisen tyhmäksi, mutta eipä auta. Eilinen meni vallan mainiosti, mutta silti tuo ajatus jäi päähän palloilemaan. Kyse ei ole pelkästä seksittömyydestä suhteessamme vaan ensimmäistä kertaa tuntui siltä, etten tunnetasolla ole toiselle yhtä tärkeä kuin hän itselleni.

No, kesäkuun alussa ollaan kuitenkin toivottavasti lähdössä kiertämään Suomea autolla viikoksi. Ei, en tarvitse puolikasta, mutta paremman puutteessa sekin näemmä menee. Tavallaan tuntuu hassulta puhua yksipuoleisesta rakkaudesta, mutta jotenkin olo vaan sattui olemaan sellainen yhdessä vaiheessa. Meni tietysti pois yhtä nopeasti kuin tulikin, mutta silti kävi siellä.

Tänään kävin katsomassa Exää ja heidän taloprojektiaan. Ja näin myös exän uutta miestä oikeastaan ensimmäistä kertaa nyt pariin vuoteen. Kuten olen jo pari vuotta olettanut, ei tuntunut miltään. Tai olihan se juttelu hieman väkinäistä, mutta niinhän se tapaa olemaan jos on täysin pihalla toisen tapahtumista pari vuotta ja sitten yhtäkkiä taas pitäisikin vastata kysymykseen "no mitäs sulle nykyään?". Mutta todella mukavalta näytti talo, vaikka tehtävää vielä onkin huimasti. En todellakaan osaisi kuvitella itseäni tuollaisessa tilanteessa, joten ihan hyvän vaihdon Exä aikanaan teki - kaikkien kannalta.

Nyt hakemaan äitiä juhlapaikasta, pitää juottaa eiliset portviininjämät sitten hänelle kun joku toinen vaan makaa krapuloissaan kotona.