Kateus. Aina tähän asti olen ollut onnellinen nähdessäni onnellisia pariskuntia yhdessä. Tänään ehkäpä ensimmäistä kertaa suoraan sanottuna vitutti katsella seurueessa olevaa onnellista paria koskettelemassa toisiaan, vaihtamassa suudelmia ohi mennen ja muutenkin näyttävän varsin onnellisilta. Varmasti osansa tuohon tunteeseen tuo se tosiseikka, että nainen - jonka näin ensimmäistä kertaa vajaa kuukausi sitten eräässä illanvietossa - oli ensikatseesta lähtien juuri sellainen kuin voisin ihannenaiseni kuvitella olevan. Nopeastihan hänen sosiaalinen statuksensa ilmi kävi ja mitään keskustelua kummempaa ei tietenkään ollut. Säälittää vain katsella, miten miehensä - jonka katseessa en pysty näkemään syvällisiä ajatuksia - käyttäytyy kuin viisitoistavuotias uhmaileva teini ennen kuin juo itsensä sammumispisteeseen.
Äh. Pitäisi vaan muistaa ensimmäinen sääntö.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
22 kommenttia:
no mut etköhän sä senkin neidon parilla voisarvella sänkyys saa :D
minä kyllä tässä huomasin myös sellaisen piirteen kuin muiden väheksyminen.. vähän niinku kaveriks tolle kateudelle.
se on kyl jees. :D
ei ole ihmisen hyvä yksin olla?
Miehellä on kyl vaan yks voisarvi.
Annareetta, se ei ole asia, jota en halua itsessäni tunnistaa. On tullut tuskallisen selväksi, että tässä maailmassa oikeasti on vähempiarvoisia ihmisiä, joilla ei ole mitään annettavaa minulle. :) Mutta ihan oikein vaistoat muuten.
äh, mua ärsyttää kattoo semmosia julkisella paikoilla lepertelijöitä :s ärsyttää ku pitää kisuta kaikkien nähen. on ok, pitää kädestä, mutta että pitää alkaa nuoleenki. yöh.
mullaki on kateus. oon kateellinen kaverille ja sen poikakaverille, ku ne vaikuttaa ni onnelliselta ja täydelliseltä parilta. tuli siihen yks särö uutena vuotena ja minähän olin salaa oikein iloinen. tosin, oma suhteeni ei mennyt yhtä hyvin, mutta antaa sen asian olla :D
niin no kyllä mäkin myönnän väheksyväni muita ihmisiä.. yleensä sellaisia, jotka ovat itsekkäitä ja aina olevinaan muita parempia ja sitä kautta väheksyvät muita esim. kuvailemassasi tilanteessa, jossa haluaisit jonkun naisen, mutta kun et ihan heti sitä saa niin tadaa! haukutpa sitten sen poikaystävän, jos se nyt sattuu ottaa vähän keittoa.
ei millään pahalla, mutta mun mielestä nää jutut on välillä vähän vastenmielistä luettavaa..
miksi sitten luen? ööh, sosiaalipornon vuoksi? siksi, että voisin väheksyä jotain ja tuntea olevani oikeudenmukaisempi ja parempi ihminen kuin sinä? siksi, että minulla ei ole mitään muuta tekemistä? siksi, että minulle maksetaan tästä?
sä oot kyllä kiva, mä tiiän, kun oon nähnyt, mutta jos en ois niin näillä jutuilla ei ainakaan meikäläinen tulis hifistelyaamiaiselle tai hierontaan. jotenkin tekis mieli sanoa, että lakkaisit etsimästä sitä jotain niin kovin, koska se tuo jotenkin esiin sellaisia negatiivisia piirteitä, joita ei välttämättä itsekään haluaisi kantaa.
Mä oon aivan samoilla linjoilla Annareetan kanssa! Kun lakkaa etsimästä, löytää ja jos haluaa päästä kauas, kannattaa lähteä läheltä.
Kaikilla meillä kai on jonkinlainen käsitys ihannenaisesta/-miehestä. Ehkä. Mutta se ajatus, että joku voisi olla sellaiseksi tunnistettavissa "ensisilmäyksellä" on vieras, eihän se voi olla mahdollista, nähdä että siinä se täydellinen paketti on, otetaan ja viedään kotiin täydelliseen settingiin, ja sitten mä olen sille täydellinen kumppani ja elämä on onnellista ever after.
Minun ihmiskuvaani kuuluu ajatus, ettei ihmisiä voi paketoida sellaisiksi, tällaisiksi tai tuollaisiksi ja tietää että he todella ovat sitä. Ihmiset ovat yllätyksiä, mysteerejä, kuori kerrallaan kuorittavia, täynnä yksityiskohtia ja hyviä ja huonoja piirteitä - ja se mikä on minulle huonoa, voi olla toiselle tai ihmiselle itselleen kallisarvoista.
Kavahdan annareetan tavoin toisten yläpuolelle asettuvia ihmisiä. Sellaiset asenteet ovat maailmassa tehneet paljon pahaa. Eikä se, ettei jollakin ole juuri sinulle annettavaa, tee häntä millään muotoa vähempiarvoiseksi. Ties mitä hän on antanut muille ihmisille ja kuinka monta ihmistä tehnyt onnelliseksi. Lisäksi kaikilla on arvonsa, joka on riippumaton muista, olemassaolevana yksilönä. Eikä kukaan ole täydellinen, minä itse vähiten, en voisikaan tuomita ketään, tietäen omat piilevät hirviöyteni. ;)
Hyväksymällä ja suvaitsemalla ihmisiä sellaisina kuin he ovat olen päässyt monen erityisen ja erikoisen ihmisen pintakuoren alle ja se on ollut upeaa. Se ensimmäinen leima, joka ihmisiin halutaan iskeä, ei yleensä ole (ainoa) oikea.
Parisuhteessa ja rakkaudessa hienoa minusta on juuri se, miten kahden ihmisen välille muodostuu sellainen sidos, oma juttu, jota kukaan muu ei voi tietää, nähdä tai ymmärtää. Se vie täydellisten miesten ja naisten muovinukkemaailmasta pois. Ja lauseet Mitä tuokin siinä näkee - joita turhan usein kuulee sivullisilta - kuvastavat, että sanoja katsoo pintaa, ei pohjaa.
Vau, sivukujan kommentin viimeinen kappale oli hieno!
Jotenkin tulee mieleen lapset hiekkalaatikolla. Aina haluis leikkiä sillä lelulla joka toisella on ja sit kun sen saa niin haluiskin taas sen lelun joka toisella on.
Sivukuja - loistava kommentti!
En sanonut hänessä ihannenaistani tunnistavani, vaan sen, että voisin kuvitella hänen olevan sellainen. Siinä on mielestäni pieni vivahde-ero ja lähinnä kuvaa vaan sitä, että toiseen voi pienesti ihastua ihan ensisilmäyksellä. Sivumennen sanoen omat vanhempani aikanaan ovat rakastuneet ensisilmäyksellä, joten ehkä tuollaiset salamaihastumiset kulkee geeneissä. :)
Ja ei se, etten jotakuta naista saa ole läheskään niin suuri ketutuksen aihe kuin se, että kaikki vähänkään potentiaalisilta vaikuttavat tuntuvat olevan aina varattuja.
Mikä ero on muuten etsimisellä ja silmien auki pitämisellä? En mielestäni kovinkaan aktiivisesti tai määrätietoisesti etsi tai yritä hankkia itselleni seurustelukumppania, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö ympäristöäni voisi havainnoida.
Se, että jollakulla ei ole mitään annettavaa minulle ei toki tee ihmisestä vähempiarvoista. Hänen merkityksellisyytensä itselleni saattaa kuitenkin tämän seurauksena jäädä samalle tasolle kuin kuka tahansa hyvänpäiväntuttu. Ja minulla nyt ei vaan ole hirveästi keskusteltavaa sellaisen parikymppisen henkilön kanssa, joka toistuvasti illan aikana vilauttelee Club Royal -korttiaan ja neljättä kertaa illan aikana perustelee kuinka nopeasti se kolmensadan euron kortti maksaa itsensä takaisin kun hän käy Onnelassa pari-kolme kertaa viikossa. Baaritiskillä tilattuaan kymmenen euron puolimakean cavan hän toteaa minulle, että "katotaan kumpi tilaa hienomman". Tietenkään tämä kyseinen henkilö ei myöskään käy töissä koulunsa ohella, joten elelee pelkällä opintotuella ja työssäkäyvän tyttöystävänsä rahoilla. Nuo nyt ovat asioita - yhdistettynä tyhjään katseeseen - jotka eivät varsinaisesti saa minua arvostamaan toista henkilönä tai ystävänä ja joihin perustan ehkä virheellisen näkemykseni toisen tuomasta arvosta omaan elämääni. Ehkä hän vaatii vaan hieman enemmän aikaa minun makuuni sopiakseen.
Tämä nainen komppaa kympillä Annareettaa! (10/4/08 00:53)
Ja tämä mies.
Yep. Tuo selkähierontapostaus pudotti mut tilaajien listalta.
Ooh, elämä murenee kun tilaajat vähenee!
Pitkäaikaisemmat lukijat varmaan olisivat lopettaneet jo niiden pehmopornopostausten yhteydessä, mutta aion edelleenkin vakoilla noita hakusanoja ja niihin tavalla tai toisella reagoida. :)
un idiot...
Annareetan jalanjäljissä... Itse luen tätä blogia varmaan, koska sitä kirjoittaa ihminen joka on täysin toisesta maailmasta kuin minä. Maailmasta jossa en todellakaan halua asua ja johon en halua edes aamiaiselle, mutta jota haluan jostain syystä urkkia (sosiaaliporno, aaha).
Ja mielestäni Takaisin Kallioon puhut itsesi hieman pussiin, kun "itkeskelet" lukijoiden perään ja samalla kuitenkin myönnät, että kyttäät hakusanoja ja kalastelet lukijoita niiden perusteella. Eli kirjoitat pornoa, jotta saisit lisää lukijoita hakusanoilla "pimppi" ja "pippeli". Now thats just dumb!
Sophia
Sophia, noilla hakusanaseurannoilla siis viihdytän itseäni ja lukijoitani esimerkiksi näin ja näin. Lukijoiden kalastelu on siis tuosta kaukana, lähinnä ihmettelen että miten ihmiset saattavatkin hakea noin mielenkiintoisia asioita ja samalla että miten he päätyvät juuri blogiini niillä sanoilla. Tuo selkähierontapostaus nyt vaan paisui sen verran, että siihen ei muuta jaksanut enää lisätä.
Ainoa, missä olen hakusanoilla lukijoita kalastellut on taas fisuresepti -postaus.
On tietenkin järjetöntä väittää, etteikö blogin yksi idea ole siinä vuorovaikutteisuudessa ja sosiaalisuudessa, sillä jos näitä ei kenenkään tahtoisi lukevan niin sitten niitä ei varmasti kirjoittaisi julkisesti ihmeteltäviksi. Koskaan en kuitenkaan blogia ole lukijamäärät mielessä kirjoittanut, sillä suurimmilta osin blogi on itseäni varten muistoksi ja päiväkirjaksi tehty. Se, että saan ajatuksiini kommentteja ja erilaisia näkökulmia on tietenkin mukavaa, mutta jos joku nyhverö "lopettaa tilaamisen" jonkun postauksen takia niin saa mennä aivan vapaasti. Annakin on kaikkiaan kolme viestiä omalla nimellään kommentoinut, joista yhden ilmoittaakseen että on lopettanut jo tilaamisen (mutta silti lukee tätä) niin en koe mitään suurta menetystä tapahtuneen.
Huomionarvoisaa mielestäni tuossa Annareetan komppaamisessa on hänen kirjoittamansa viimeisen kappaleen ensimmäinen lausahdus. Toisen päiväkirjaa lukiessa kun saattaa saada vähän erilaisen kuvan toisesta kuin luonnossa. Omaan henkilökohtaiseen kirjoitustilaan kun tulee laitettua myös ne syvemmät mietteet, joita ei kenellekään välttämättä luonnossa näyttäisi tai kertoisi. Tuskin kukaan saa täysin puhtaita papereita ajatuksistaan, mutta tärkeämpää maailmassa onkin ihmisten teot kuin heidän henkilökohtaiset mielipiteensä ja niiden perusteella tulisi ihmisiä punnita.
Niin tämäkö blogi oli kommenttiystävällinen? t. nyhverö
Ai, vieläkin täällä... Mites tuo sanomasi, että lopet... no antaa olla. :)
Pointtina vaan se, että jos vakilukijakseni itseään tituleeraava henkilö yhden postauksen takia pillastuu ja "lopettaa tilauksensa" niin se ei vaakakupissani paljoa paina. Ei mitenkään pahalla, mutta tuollainen käytös menee itselläni tarpeettoman nyhväämisen piikkiin. Joko sitä lukee tai ei lue, mutta tuntemattoman henkilön ilmoitus siitä, ettei lue on minusta hieman outo. Ymmärtäisin jos olisin jonkun läheisen henkilön suututtanut jollain postauksellani että reaktio olisi tuollainen suureellinen julkilausuma, mutta poistetaan sitten tuo kommenttiystävällinen -tagi blogilistalta jos se noin häiritsee. :)
Kyllä mulla on tapana käydä kommenttilaatikoissa selvittämässä asiat loppuun asti...
Jäkättämättä kuitenkaan sen enempää siitä, mikä tuossa nimenomaisessa postauksessa niin ärsytti ja oliko se tosiaan ainoa syy lopettaa tilaus, ihmettelen seuraavaa:
sä pahoitat mielesi, jos joku vetää johtopäätökset persoonastasi pelkästään blogisi perusteella. Omassa harvakseltaan päivittyvässä blogissani on muistaakseni 9 postausta, jotka eivät juurikaan käsittele yksityiselämääni. Silti niistä voi näköjään saada varsin helposti käsityksen mun persoonasta.
Tarkoitus ei ollut antaa mitään "suureellista julkilausumaa", en vain jaksanut alkaa pitkällisesti analysoimaan "eromme" syitä.
anna, en ole lukenut blogiasi, joten ainoa kosketuspinta persoonaasi on nämä jättämäsi kommentit.
En myöskään sanoisi, että olen pahoittanut mieltäni. Pyrin vaan tuomaan esille henkilön, jota olen nähnyt oikeassakin elämässä ja jolla siten on hieman laajempi käsitys minusta ihmisenä, mielipidettä. Kuten Annareetta sen ilmaisi: "sä oot kyllä kiva, mä tiiän, kun oon nähnyt, mutta jos en ois niin näillä jutuilla ei ainakaan meikäläinen tulis hifistelyaamiaiselle tai hierontaan. "
Tietenkään en tiedä, mitä nuo Annareettaa komppaavat anonyymit kommentaattorit tarkalleen ottaen tarkoittivat, sitä että vaikutan ylimieliseltä ja arvostelevalta (jota olen) vai että en todellisessa elämässä ole läheskään niin tuomitseva sosiaalisessa kanssakäymisessä kuin blogini antaa ymmärtää.
Jotenkin tuntuu, ettei tämä keskustelu nyt oikein etene minnekään. :)
Mistä muuten tiedät, kuinka moni meistä anonyymeistä lukijoistasi tuntee tai tietää sut livenäkin? Kyllä jutuistasi voi tunnistaa. Itsekin olen sattunut löytämään ja tunnistamaan muutaman tuttuni anonyymin blogin. Hyvää kevättä!
Lähetä kommentti