Normipäivä

Klo 12:00:

Kertoja heräilee pikkuhiljaa vapaapäivään, käy suihkussa ja syö kiireettömän aamupalan.

klo 15:00:

Kertoja käy Aussie Barissa tervehtimässä jo aiemmin kesällä mainittua naishenkilöä ja viihdyttää häntä työvuoronsa loppuun asti.

klo 17:50:

Kertoja saapuu ravintola iltakouluun, jossa häntä odottaa pari kaveria, jotka jo aiemmin päivällä ovat häntä kyselleet baareilemaan. Seuraa vajaa kolme tuntia lonkeroa, fisuja ja Photo Playn pelaamista. Kuningasidea kehkeytyy lähteä jonnekin kauas pois.

Klo 20:44:

Kertoja kaverinsa kanssa nousee taksista Viking Linen terminaalilla ja rientää sisään ostamaan lippuja Tallinnaan. Pelkkä meno.

Klo 20:53:

Kertoja kavereineen käännytetään rajalta asianmukaisten matkustusasiakirjojen puutteen vuoksi. (Ajokortti ei kelpaa, henkilökortti kelpaa. Muistakaa se kun kännissä halajatte ex tempore tehdä jotain idioottimaista.)

klo 20:59:

Taksi Sling In Bariin, jossa närkästyneenä seurueeseen tilattiin yksi ampiainen ja yksi sininen enkeli baarihenkilökunnan vastusteluista huolimatta. Piikki auki ja nopea rundi Santa Fe:ssä, jossa aina yhtä herkulliset Pedros Blackened Steakit. (+pullo viiniä). Takaisin slinkkuun, jossa pari drinkkiä. Muutaman jälkeen takaisin Santa Fe:hen pyytämään mukaan "jotain idioottimaista, josta ne voi slinkussa tehdä meille ivanov-tyyppiset juomat". (tarkka sitaatti) Takaisin slinkkuun, tilaus "sellaiset mukavat ivanov-tyyppiset juomat tästä kiitos!". Lopputulos: Santa Fé Hot Sauce Ivanov = äärimmäisen tulinen. Pari pillillistä ja perään alkoholiton vattuvimma. Normijuomista hetken aikaa.

klo 23:56:

Pakko tehdä jotain typerää, joten suunta ensimmäistä kertaa elämässä Grand Casinolle. Itse olin virallisesti "casual, but smart" pukeutumiseltani, mutta kaverin slayer-huppari ei kelvannut. Minuutti ulkona ja yhtä tuntemattoman henkilön kauluspaitaa rikkaampana sisälle casinolle. (Suostui lainaamaan vaikka ensimmäinen tarjous olikin 20e). Ajoittaista ihmettelyä kasinolla ja pari peliä hedelmäpelejä, blackjacia ja rulettia.

klo 01:38:

Ulos kasinolta 233e taskussa. "Mitäs nyt?" -olotilassa on the rocksiin pelaamaan biljardia. Jumitusta.

klo 3:15:

Taksi kallioon ja kotiin blogaamaan. Huomenna pitänee ottaa vahinko takaisin ja lähteä risteilemään. Näin ainakin taksissa sovittiin, saapa nähdä tuntuuko idea yhtä houkuttelevalta enää huomenaamulla.

[1. känniblogaus!]

klo 3:59:

Jatkoille kaverin luokse ->

Raapustuksia matkan varrelta

Hassua, miten jotkin biisit vaan liittyvät niin vahvasti johonkin tiettyyn tilanteeseen. Vielä hassumpaa, miten kaksi biisiä voivatkin luoda niin selkeän mielleyhtymän johonkin tiettyyn tapahtumaan, että asia, muistot ja tunteet nousevat hyvinkin vahvasti pintaan.

Bussissa istuessa nimittäin tuli liki peräjälkeen pari biisiä, jotka vahvasti veivät ajatukset alkukesään, eroon sun muuhun. Häiritsevä ajatus, joka mieleeni jäi oli nimittäin yksi syy, minkä exä oli sanonut tässä niin tyypillisessä parisuhdedisclosuressa. Yhtenä syynä tässä listassa oli hänellä "vapauden kaipuu", vaikka oli jo toinen mies jonossa valmiina, joten olen sinällään jättänyt asian omaan arvoonsa, mutta selkeästi asia on jäänyt jollain tasolla harmittamaan.

[Olen varmastikin kirjoittanut tästä aiemminkin]

Minä en todellakaan ole mikään tappelijatyyppi, vaan selvitän asiat puhumalla ja useimmiten juurikin siten, ettei minun tarvitse alentua fyysisen väkivallan tasolle. Tästä syystä exä totesi, ettei hänellä ole turvallinen olo seurassani kun ei ole nähnyt minun koskaan tappelevan. "Mä en vaan tiedä, että pystyisitkö sä puolustamaan mua tarpeen vaatiessa." Yeah right. Ymmärrän mitä hän tarkoittaa, mutta en vaan kaikella järjellänikään pysty seuraamaan tuota logiikkaa. Etenkin kun en ole mikään 165-senttinen kukkakeppi.

Älkää nyt käsittäkö väärin, mutta oikeasti minun tekisi mieli haastaa tämä exän nykyinen rehelliseen tappeluun ja piestä hänet. Ei sen takia, mitä hän on tehnyt (syytönhän hän kaikkeen on, herrasmies loppuun asti), vaan lähinnä sen takia, että voisin osoittaa exälle, että hän oli väärässä. Sairaalloista, mutta en pidä siitä, että joitain ominaisuuksiani arvostellaan hatarin tai väärin perustein. Teknisesti tuon jälkeen kaikki hänen esittämänsä eroon vaikuttaneet syyt olisivat mitättömiä, mutta enpä häntä takaisin haluaisi. Mielenkiinto on jo jossain aivan muualla. Ärsyttää vain, että tuollainen juttu jäi selvittämättä - itseni vuoksi en välittäisi tappeluun joutua, mutta ystävääni, saati sitten tyttöystävääni puolustaisin tarvittaessa vaikka nyrkein.

13 vuotta Tae Kwon Doa harrastaneen kaverini - jonka kanssa olemme satunnaisesti käyneet kisiksellä sparraamassa ja joka repesi nauramaan tuon selityksen kuultuaan - sanoin: "mä en kyllä haluais joutua oikeeseen tappeluun sun kanssa". En minäkään, varsinkaan jos minulla olisi jotain oikeasti tärkeää, jota puolustaisin.

Kestohymy

Hirveä kestosmile päällä. Syy ei ole tällä kertaa itsestäänselvyys, vaan olotilan aiheutti yksi surrealistinen puhelinsoitto. Yöt ovat kummallista aikaa. :)

Kehitystarina

Kotikaupunki tuo muistoja mieleen ja vie ajassa taaksepäin. Vaikka en ole varsinaista päiväkirjaa koskaan kirjoittanutkaan, olen onnistunut tekemään pieniä muistiinpanoja omista fiiliksistä ja tapahtumista vuosien varrelta ja vanhoihin sähköpostikansioihin on haudattuna seikkaperäisiä selostuksia silloisista elämäntilanteista. Olen nyt koko aamupäivän selaillut tuota dokumentoitua historiaani ja löytänyt tekstejä, joiden olemassaolon olin täysin onnistunut unohtamaan.

Jälkikäteen tarkasteltuna on mielenkiintoista huomata, miten sama kaava toistuu monissa ihmissuhteissani. Ilmeisesti minuun on kohtalaisen helppo ihastua, sillä olen usein joutunut selvittelemään tilanteita, joissa nainen on kiinnostuneempi minusta kuin minä hänestä. Monesti uusi ihmissuhde alkaa ihan kaveripohjalta, mukana on pientä lirkuttelua ja jonkin verran läheisyyttä. [Olen halailijatyyppi ja nautin kosketuksesta sekä läheisyydestä suunnattomasti. Sohvalla sylikkäin telkkarin katsominen on minulle asia, jota voin tehdä hyvän ystävän kanssa puhtaasti platonisesti.] Tämä läheisyys on minulle tärkeää ja nautin siitä suunnattomasti. Valitettavan usein vaan uuden ihmisen kanssa minulle alkaa hiipiä epävarmuus siitä, että mitä loppujen lopuksi tahdon tältä henkilöltä. Onko hän potentiaalinen tyttöystäväkandidaatti? Voisinko kuvitella viettäväni lopun elämääni hänen kanssaan? Voisinko kuvitella hankkivani lapsia hänen kanssaan? Minulle seksi on huomattavan suuri askel ja toistuvasti olen joutunut huomaamaan, että kuinka suuri morkkis koko hommasta tulee, mikäli vastaus edellä mainitun tyyppisiin kysymyksiin on edes jollain tasolla haparoiva tai kielteinen. [Naisistahan tämä varmasti vaikuttaa vain siltä, että mies sai mitä halusi ja sen jälkeen heittää naisen roskiin kun uutuudenviehätys on kadonnut.]

Ongelmani on, että minä en pane vaan rakastelen. Rakastellessa täytyy olla tunteet mukana taikka seurauksena on inhottava olo. Välttääkseni tätä ikävää oloa olen saanut kuulla useammin kuin kerran, että annan ymmärtää, mutten ymmärrä antaa. Haluan olla varma tunteistani ennen äärimmäistä läheisyyttä, sillä en halua satuttaa itseäni enkä muita.

***

Toivottavasti uusi vuosi tuo tullessaan ihmisen, jonka vietäväksi uskallan heittäytyä. Ihmisen, jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut. Ihmisen, jota pitää lähellä. Ihmisen, jota rakastaa.

Bussimatkalla

Jos joskus on aikaa blogata rauhassa, niin pitkää matkaa julkisessa kulkuvälineessä istuttaessa. Tosin voineeko tätä edes blogaamiseksi kutsua kun oikeasti vain kirjoitan teXturissa ajatuksia sanoiksi.

Pääsin livahtamaan töistä viittä ja puolta tuntia aikaisemmin kuin olin alunperin suunnitellut, joten loma alkoi varsin mukavissa merkeissä ennemmin kuin osasin toivoakaan. Nyt ehtii varmaan saunoakin pitemmän kaavan mukaan.

Olo on jotenkin epätodellinen kun olenkin kotikaupungissani jo ennen kuin työvuoroni olisi pitänyt loppua. Olen tänään nähnyt jopa hieman auringonvaloa, joten vähemmästäkin sitä menee sekaisin. Nyt tosin aion laittaa koneen syrjään, kuulokkeet korville ja iPodin soittamaan mukavaa matkamusiikkia. Ihana olla lomalla.

Tyynyterapiaa

Minulla on toisinaan tapana yöllä herätä siihen, että pidän toista tyynyäni hellästi vasten rintaani käsi kiedottuna sen ympärille. Ja silloin aina huomaan kaipaavani vierelleni jotakuta, jota pitää lähellä. Kiinnostuksen kohteet vaihtelevat aina kuvitteellisista lemmikkieläimistä todellisiin ihastuksiin. Jälkimmäisessä tapauksessa olen jopa mennyt niinkin pitkälle, että varustaudun yöhön yhdellä ylimääräisellä tyynyllä, joka on pyhitetty vain ja ainoastaan kainaloon. Jokin alkukantainen suojelureaktio tuo varmaankin on, mutta uni tulee helpommin ja nukun paremmin kun on vieressä jotain, josta pitää kiinni. Unessa sitten aivot täydentävät reaalimaailman puutteet tarvittaessa.

Pitäisi varmaankin hankkia lemmikki (tai vielä parempaa, tyttöystävä), ettei kaikki nämä hellyydenosoitukset menisi täysin hukkaan. Tyynyn lämmönvaraamisominaisuudet kun ovat aika kehnot.

***

Täysin ylläolevaan liittymättä: tänään illalla minut tavoittaa Sling In:istä.

Mikä fiilis!

Loistotunnelmat, viimeinen tentti tältä lukukaudelta on ohi, iPodista tulee vain hyvää musiikkia, postimies toi eilen uudet kengät, ulkona on kaunis ilma ja iltojani on sulostuttanut viime aikoina vallan ihanan oloinen nettituttavuus ja kaiken tämän päälle hain juuri kaupasta ison säkillisen ehkä parasta sitrushedelmää ikinä: Maroc-klementiinejä!

Enää reilu viikko duunia ja sitten alkaakin loma. Vuosi alkaa olla hyvin vahvasti jo voiton puolella ja vaikka todella paljon onkin tapahtunut, niin kaiken kaikkiaan voisin todeta tämän vuoden jo tässä vaiheessa olleen kokonaisuudessaan varsin mainio. Täytyy katsoa josko välipäivinä kotikaupungissa on sen verran tylsää, että väännän jonkun kuukausittaisen fiilisbarometrin excel-taulukkoon, sillä vaihtelua on ollut, mutta tärkeintä on tämä hetki ja juuri nyt elämäni on aika ihanaa.

Seuraus

Nyt ymmärrän lukijoiden stalkkaamisen hauskuuden. Asensin Google Analyticsin seuraamaan sivulla vierailijoita ja ensimmäinen hakusana, jolla sivuilleni päädyttiin oli eräässä sekavassa mielentilassa postatussa blogaisussa mainittu sonyn viritinvahvistin mallimerkintöineen. Olen koukussa.

***

Viikonloppu meni oikein mukavasti kavereiden kanssa firman resursseja väärinkäyttäen, eli lauantaina järjestimme uima-allasbileet työnantajan tiloissa duuniporukalla. Erittäin rento tilaisuus, ei mitään pakottavaa baariin lähtemistä kun paikan päällä oli kuitenkin sauna, uima-allas, ruokaa, juomaa, musiikkia ja hyvää seuraa. Tulipahan saunottua ainakin hetkeksi kiintiö täyteen kun kiuas hohkasi koko illan aina aamuyöhön asti. Ja parhaat keskustelut tietenkin käydään saunassa, joten sekin vielä rohkaisi hikoilemaan. Nesteytyksestä tuli pidettyä myös huolta, mutta loppujen lopuksi join koko iltana vain pullollisen viiniä ja yhden glögimukillisen. Saunomisesta saa ihan yhtä euforisen tunteen ja uima-altaaseen pulahtaminen virkisti sopivasti.

***

Töitä tein koko viikonlopun, mutta nyt on pari päivää vapaata. Keskiviikosta eteenpäin sitten nautiskelenkin 11 päivän duuniputkesta ja aatonaaton iltana säntään suoraan töistä bussilla kotikaupunkiin. Äidin ruokien ääreen on aina mukava tulla. Tosin kyseisenä iltana menen suoraan pitkäaikaisen ystäväni luokse saunomaan. Perinne on jatkunut vuodesta '99, sillä olemme asuneet siitä asti eri kaupungeissa ja sattuneesta syystä molemmat olemme yleensä kotikaupungissa jouluna, joten se on yksi harvoista mahdollisuuksista tavata. Traditio saattaa kuitenkin olla uhattuna nyt kun hänellä tosiaan on nainen raskaana ja ensimmäinen yhteinen koti juuri perustettuna. Aika näyttää, enkä nyt itseeni ota jos vaikka perinne katkeaisikin. Mielestäni joulunvietto omassa kodissa oman lapsen kanssa on ihan pätevä syy. Ehkä sitä itsekin vielä joskus...

Aikaa itselle

Vapaapäivä alkoi oikein mukavasti kun aamulla sängyssä makoillessa ja Pressoa lukiessa saapui kännykkään viesti hyvältä kaverilta, jota olin jo loppukesästä yritellyt vikitellä kahville, että ellei ole tänään mitään menoa, niin voisimme käydä vaikka kahvilla. Sopivasti sattui ainoa ohjelmoimaton päivä viikosta, joten otin yllätysohjelman enemmän kuin mielelläni vastaan. Kävimme eksoottisella merimatkalla Suomenlinnassa tarkastamassa rantakasarmin joulutapahtuman, joka oli juuri niin juustoisen jouluinen kuin olla ja voi. [Minusta oikea aika aloittaa joululaulujen laulaminen on ehkä noin viikkoa ennen itse päätapahtumaa.] Kahvittelimme kuitenkin suokissa ja paluumatkalla kaveri ilmaisi halunsa nähdä viinikellarin, joten käytiin katajanokalla tarkastamassa tunnelmalliset maistelu- ja säilytystilat, mutta emme kuitenkaan jääneet tyhjentämään kaapin sisältöä. Omille tahoillemme erosimme kokkailemaan ja ilta jatkui rauhallisena kotona leffaa katsellessa ja hyvää punkkua juodessa.

Hassua, blogausta aloittaessani ajattelin tästä tulevan itkunyyhkypostaus, mutta nyt onkin sellainen mukava meno-olo. Hyvällä punaviinillä tuskin on mitään vaikutusta asiaan. :)

Työpaikalta kuuluu kummia

Jotain positiivista nimittäin. Pääsen tekemään ihanan välitöntä ja rentoa työtä iloisten juhlaseurueiden kanssa kesäsesonkina. Loistavaa ja erittäin kaivattua vaihtelua muutoin aika yksitoikkoiseen ja haasteettomaan työhön. Lämmitti kyllä sekin, että kaikki kyseistä hommaa tekevät suosittelivat juuri minua seuraavaksi koulutettavaksi. Odotettavissa mielenkiintoisia haasteita, hauskaa kanssakäymistä ihmisten kanssa ja jonkin verran videoeditissä istumista. Jesh! Nyt jaksaa taas jostain työpaikalla tapahtuneesta seikasta johtuen olla oikeasti töissä ja firman asiat kiinnostaa edes jollain tasolla. Olen aina ollut enemmän asiakaspalvelija kuin myyjä, joten tulevaisuudessa en ainakaan haluaisi ajautua tylsän harmaisiin b2b-myyntihommiin. Henkilöstöjohtaminen ja henkilöstöhallinnon asiat voisivat olla melko kiinnostavia. Ainakin toivottavasti, kun niitä kerran aion opinnoissanikin painottaa.

Loistava tekosyy

Minulla on tiettyjä rahankäytöllisiä "heikkoja kohtia", joiden kohdalla skippaan rationaalisen ajattelun ja investoin suurehkojakin summia hetken mielijohteesta valittuihin asioihin. Ensimmäinen heikkouteni on viinit ja saan usein vietettyä alkossa enemmän aikaa kuin ikeassa kun on niin paljon kaikkea hyvää, mitä ostella kellariin kypsymään tai muuten vaan kohtapuoleen nautittavaksi. Aiemmin kirjoittelin, etten osaa käyttää suuria rahasummia vaatteisiin, mutta tajusin, että toinen heikko kulutuskohtani ovat kengät. Järkeilynä 220e kenkien hankkimiselle on tietenkin se, että edelliset näyttävät puolentoista vuoden käytön jäljiltä likipitäen uusilta (kestävää laatua) pohjaa lukuunottamatta ja että kun on kahdet hyvät ja tyylikkäät kengät, voi oikeasti käyttää niitä vuoropäivinä ja antaa toisen parin levätä ja muotoutua ennalleen seetripuisten lepolestien avulla, jolloin kenkien käyttöikä pitenee entisestään. Jokaisella harrastuksella lienee hifistinsä.

Takaisin Kallioon suosittelee siis virallisesti Leftin kenkiä. Regent's St. GTX-mallit saavat nyt rinnalleen tämän syksyn malliston ruskeasta mokkanahasta tehdyt Millbank GTX:t. Leftin valikoimia pääsee selailemaan tuolla firman etusivulla olevilla tutustujatunnuksilla (customer ID: 30999, password: visitor).

Ja tehdäkseni otsikosta edes jotenkin aiheeseen liittyvän: joulu on loistava tekosyy hemmotella myös itseään. Immateriaaliset lahjat luovat elämyksiä, jotka onnistuessaan jäävät varmasti paremmin mieleen kuin geneeriset romut. Itselleni osaan ostaa myös tavaralahjoja, mutta erilaiset hemmottelut toimivat yleensä loistavasti ellei ole varma mistä toinen pitää. Tehkää vaikkapa lahjakortti, jossa lupaatte tarjota illallisen jossain tietyssä ravintolassa lahjan saajalle. Tällöin saat itsekin nauttia lahjasta illallisen muodossa hyvän ystävän seurassa. Hyvä seura on helposti ravintolaillallisen tai muutaman viinipullon arvoinen. Ainakin minun mielestäni.

Alive & Kickin'

No niin, pyykit pesty ja laitettu kuivumaan, koulutehtävät pantu alulle (nehän valmistuu sen jälkeen miltei itsestään) ja ruokatarvikkeita jääkaappi pullollaan, ihan vaan vaikka pelkästään itselleni kokkaisinkin. Ja lähipiirissä sentään vähän ilouutisia, yksi läheisimmistä miespuolisista kavereista tulee isäksi ensi toukokuussa jos kaikki menee hyvin. Nyt sitä kai alkaa olla siinä iässä, että kaikki kaverit rupeavat lisääntymään, joskin kyseinen herrasmies onkin itseä paria vuotta vanhempi.

Elämä on loistavaa. :)

Sosiaalinen tarpeen vaatiessa

Jotenkin tämä syksy tuntuu raskaimmalta vuosiin. Alakuloisuus, väsymyksen tunne, haluttomuus tehdä yhtään mitään ja kyvyttömyys kiinnostua mistään on läsnä voimakkaammin kuin ehkä ikinä. Yleensä nämä asiat menevät ohi päivässä, mutta nyt olen viihdyttänyt itseäni laistamalla koulutöiden tekemisestä, koulunkäynnistä ja kaikesta muusta ei-pakollisesta vain nukkuakseni liian pitkään ja valveilla ollessani kuluttaakseni aikaa televisiota tuijottaen. Pyykit olen saanut koneeseen jo eilen, mutta en jaksa laittaa konetta pyörimään. Kuitenkin sitten joutuisi laittamaan ne jossain vaiheessa kuivumaan ja ajatus ei innosta. Puhtaita sukkia ja alusvaatteita on kuitenkin vielä muutamaksi päiväksi.

Kaupassa käyntikin tuntuu jossain määrin merkityksettömältä. Kyllä sitä jotain syötävää kaapista kuitenkin löytyy. Poikkeuksen teki kuitenkin ruokailemaan ja iltaa istumaan houkuteltu kaveri (jota ei sinällään hirveästi tarvinnut suostutella). Kaverille kokkaa mielellään, mutta ruuan valmistaminen vain itselle tuntuu liian raskaalta, liian vaivalloiselta. Seurassa olen kuitenkin pirteä ja iloinen, parhaimpina hetkinäni ehkä jopa hauska. Saan muista ihmisistä todella paljon energiaa. Siksi on typerää lojua sisällä pimeässä ja poltella kynttilöitä. Mutta kun ei vaan jaksaisi muutakaan.

Ihmissuhteista

Olen nyt taas omia keittokirjojani rikkaampi ja exällä oli aikaa jäädä jopa kahvittelemaan ja vaihtamaan kuulumisia kirjakuriirina toimimisen lomassa. Pohjustukseksi tarinalle totean, että en muista avauduinko joskus aiemmin siitä kun exä oli kaupungissa silloin vielä yhteisellä leasingautollamme ja minun olisi pitänyt roudata ilmastointilaite kämpilleni, mutta olin tai en, niin ainahan näitä on mukava kerrata. Ensinnäkin me olimme sopineet menevämme parille drinkille Shakeriin kun hän oli sanojensa mukaan minulle pari hörppyä velkaa (olen todella huono pitämään kirjaa tuollaisista pikkusaatavista) joten yllätyin hieman kun hän olikin autolla liikkeellä. Ehdotin siinä sitten, että voisimme sitten saman tien käydä plokkaamassa laitteen stockan noutopisteestä ja heittää kämpilleni, mutta vastaus oli että ei sovi. Alkuhämmästyksen jälkeen ihmettelin asiaa ääneen, ja kävi ilmi että tämä exän uusi mies, jonka minäkin tunnen kun kerran samoissa kaveripiireissä muutama vuosi pyörittiin, oli mukana autossa odottamassa. "Se tilanne voisi olla vähän awkward."

Siis hitto mitä teinimeininkiä! Luuliko se että mä hyökkäisin suoraan sen miehen kimppuun kun sen näen? Olin kuitenkin tehnyt rauhan itseni kanssa siinä suhteessa jo aika päiviä sitten. Kunhan exä on onnellinen ja sitä rataa. [ooh, marttyyriklisee!]

No kuitenkin, kutsuin hänet/heidät kahvittelun lomassa joku ilta viinikellarille maistelemaan viinejä ja yhä edelleen hän oli asiasta hieman vaivautuneen oloinen. Ei hänellä varmasti minua vastaan mitään ole, mutta ihmetyttää silti tuollainen salailu. Ihan kuin en tietäsi että he seurustelevat (ja muuttavat tämän kuun lopussa yhteen, ihan vilpittömästi onnea sen johdosta). Kaiken lisäksi kun tiedän, että tämä mies on mukava, fiksu ja että tulen hänen kanssaan hyvin toimeen, en voi kuin pudistella päätäni äimistyneenä. Toivottavasti hän nyt oikeasti ymmärtää kun sanoin, että minulla ei todellakaan ole mitään ongelmaa asian suhteen ja että voisimme olla ihan normaalisti samassa huoneessa tappamatta toisiamme.

Harmittaa vaan jos tämä uusi mies tällä tavalla maksaa minulle loppujen lopuksi myös hänen ystävyytensä. Se aiheuttaisi ihan oikeastikin katkeruutta.

Le Beaujolais Nouveau est arrivé!

Missä kaikki kaverit ovat kun niitä eniten tarvitsisi? Molemmat Alkoon saapuneet pullotteet ovat nyt temperoitumassa viinikaapissa oikeaan tarjoilulämpötilaan, mutta ei niitä viitsisi yksin juoda.

Eikö ketään?

Keittokirjoja!

Ihanaa, exä soitti aamulla ja sanoi siivouksen yhteydessä löytäneensä minun salaisen keittokirjakätköni, joka oli jäänyt taakse. Erityisesti jäin kaipaamaan kaikessa askeettisuudessaan aivan loistavaa "Ranskalaisen keittiön salaisuudet" -kirjaa. Muut ovat lähinnä kauniita kuvia tarjoavia kahvipöytäkirjoja, mutta tuota ruokahifistelyn raamattua olin ehtinyt jo pari kertaa ajatellakin. Pitänee varata joku päivä kunnollisen burgundinpadan tekoon ja kutsua kavereita seuraavaksi päiväksi nautiskelemaan.

Mikäli ei tosiaan ole tullut vielä ilmi, niin olen oikeasti ärsyttävä viinisnobi ja pidän ruuanlaittoa yhtenä rakkaimmista harrastuksistani. :)

Päivän liikuntasuoritus

Alkuverryttely: Kädenojennuksia suulle 0,4l painon kanssa Tauossa x4

Lämmittely: Children of Bodom jäähallilla, lievää nesteytystä ohessa.

1. Sarja: In Flames, kevyttä liikkumista normaalilla sykealueella, käsinostoja etusormi ja pikkurilli ojossa.

2. Sarja: Slayer, tunti aktiivista hillumista pitissä, ylävartalotreeniä n. 30 ihmisen vastuksella milloin mistäkin suunnasta.

Meininki oli hyvin lähellä tätä. Tulipahan taas hevikiintiö vähäksi aikaa täyteen. Rock!

ïo/

Vettä!

Herääminen aamulla, nuhjuinen olo. Väsyneenä avaan silmäni, kurkistan kännykän näytöltä kellonajan ja päätän, että on aika nousta. Raotan peittoa ja hyytävän kylmältä tuntuva ilma virtaa peiton alla lämmenneelle iholleni, värähdän. Vasen jalka matolle, toinen jalka vierelle, pikainen oikaisu ja lähden haahuilemaan kohti kylpyhuonetta. Ihanan lämmin suihku, sen jälkeen kiireetön aamiainen. Kaapin oven päällä kuivumassa ollut pehmeä ja extrakokoinen pyyhe mukaan, bokserit pyykkikoppaan ja omaan hanaani tottuneena väännän sen auki juuri sopivassa kulmassa odottaen aluksi etäällä hieman viileämpää alkusuihkautusta, jonka jälkeen n. 15 sekunnissa vesi on juuri sopivan lämpöistä karistamaan yön nuhjuisuuden ja aamun vilunväreet pois keholta. Hana avautuu ja suihkun suuttimesta alkaa kuullua puhinaa ... mitä vittua?

Virkoan lopullisesti täyteen tietoisuuteen ja muistan, että se hiton vesikatko on sitten tosiaan juuri tänään. Kiitti vaan B56:n asukki. Toivottavasti vesijärjestelmäänne tekemänne muutokset ovat tämän arvoisia.

Ruuhkaa ovella

Syksy näemmä panee liikkeelle kaiken maailman ovelta ovelle -kaupustelijat tai sitten taloyhtiömme avain on eksynyt Suomen Kotirauhanhäiritsijöiden Liiton pääkonttoriin. Oli miten oli, tänään vuorossa olivat Jehovan todistajat. Olin juuri käynyt ullakolla etsimässä yhtä tärkeää paperia ja löysin pahvilaatikollisen vanhoja kirjoja, jotka hetken mielijohteesta olin ottanut tarkasteltavaksi asumistiloihin. Siinä ne vielä odottelivat siistimpää sijoituspaikkaa eteisen nurkassa kun ovea menin avaamaan. Vakaassa uskossa olevat herrasmiehet sitten nopeasti oven avattuani vilkuilivat minua päästä varpaisiin arvostelevin katsein ennen kuin aloittivat kyselemällä, että haluaisinko oppia väärästä uskonnosta. Kuin jonkin korkeamman voiman vaikutuksesta (heh) siinä samassa minulle osui päähän harvinaislaatuinen neronleimaus ja nappasin laatikossa päälimmäisenä olleen Anton LaVeyn mustakantisen The Satanic Biblen ja pitelin sitä heidän osoittamallaan tavalla kaksin käsin lantioni edessä, kirjan nimi selkeästi luettavissa. Sanoin heille, että olen avoin keskustelemaan uskonasioista heidän kanssaan, mutta edellytän, että he suhtautuvat samalla kunnioituksella ja avoimuudella omaa vakaumustani kohtaan. Miesten katse siirtyi käsissäni pitelemääni kirjaan, sitten hitaasti he vilkaisivat kysyvästi toisiaan ja totesivat, että heillä on valitettavasti vielä monta etappia jäljellä.

Olenkohan ensimmäinen ihminen, jonka luokse jehovantodistajat eivät tulleet keskustelemaan pyynnöstä huolimatta? Antoivat hekin oman brosyyrinsä, jossa kerrotaan muun muassa se, että väärän uskonnon loppu on lähellä ja että kuinka Portto ratsastaa seitsenpäisellä ja kymmensarvisella pedolla (Ilmestyskirja 17:1-4). Pitäisiköhän postittaa tuo lipuke rastitettuna kohta "Haluaisin, että joku tulee maksutta tutkimaan kanssani Raamattua"? Olenkohan nyt Jehovien mustalla listalla? Tulevatko he ovelleni enää koskaan vai vastaisuudessa kolmasti useammin?

Itselle The Satanic Bible on lähinnä yleissivistyksen nimissä hankittu teos, jolla on kyllä hauska brassailla hevarikavereille. Kirja toimii yllättävän osuvana kuvauksena nykyään vallitsevasta, kovia arvoja ja menestyviä ihmisiä palkitsevasta maailmasta ja on mielestäni enemmänkin elämänkatsomuksellinen teos kuin uskonnollinen kirjotus. Mediassa minua ärsyttää satanismin ja saatananpalvonnan sekoittaminen toisiinsa kuin PA:ta tulosteen kutsuminen monisteeksi.

Jos satanismi terminä herättää mielikuvia kissojen uhraamisesta ja lasten raiskaamisesta, niin suosittelen aiheeseen perehtymistä hieman tarkemmin. Tietoa on netti pullollaan, aloita vaikka wikipediasta tai pakanaverkosta. :)

Mukava nuori herra

"TV-lupatarkastaja, hyvää päivää..."

Mukava nuori kaveri, ihan komeakin. Jos olisin ollut nainen ilman televisiota olisin varmasti kutsunut miehen sisälle (vink vink...), mutta nyt tyydyin vain toteamaan, että on hieman paha tilanne ja että ei sovi tulla. Luuli varmaan minulla olevan naisen täällä odottamassa kun juoksulenkin ja pienimuotoisen lihaskuntotreenauksen jäljiltä tukka hieman sekaisin pelkissä boksereissa ja t-paidassa kävin oven avaamassa. Vähänpä tiesi.

Kaiken kaikkiaan tarkastaja oli todella asiallisen oloinen kaveri, antoi vain brosyyrin siltä varalta, että "jos olet jossain vaiheessa hankkimassa telkkaria". Pokan pitäminen olisi voinut olla hieman hankalampaa jos tuo 32" putki olisi pauhannut taustalla, mutta yleensä en pidä töllöä päällä taustameteliä tuomassa, vaan keskityn oikeasti sen katsomiseen jos tarvetta on.

Kämpilläni on muuten yksi ylimääräinen täysin toimiva, pienenpieni, ikiaikainen Salora. Olen ajatellut aikaisemmin, että se olisi hyvä lykätä televisiolupatarkastajan käteen oven raosta ja todeta vaan, että "pitäkää laatikkonne, ei sieltä mitään katsomisen arvoista koskaan tullutkaan". Ilmeisesti tyydyn jatkossakin sen tyrkyttämiseen kavereille ja tutuille. Ei kukaan lukijoista sattumoisin tarvi telkkaria?

Kerrostalokyttäämisen perusvelvoitteisiin nojautuen mainittakoon, että rappukäytävässä soi useammankin naapurin ovikello minun jälkeeni. Senkin moraalittomat vapaamatkustajat.

Vip-kohtelua

Jotenkin nuo nykyravintoloiden vip-tilat ovat aika mielenkiintoinen ilmiö. Ainakaan Stockholm Diskotekin vip-venue ei vakuuttanut. Olihan vessat silläkin puolella hienot, mutta miesten kopista oli paperi loppu ja samat oksennukset sieltä loppuillasta löytyi pöntön reunalta kuin mistä tahansa muustakin huussista. Glamouria kerrakseen.

Vip-korteissa mennään harhaan jo siinäkin mielessä, että jos et oikeasti tunne kanta-asiakkaitasi, vaan he tarvivat kortin siitä muistuttamaan, niin voivatko ne oikeasti olla ravintoloitsijalle tärkeitä? Itse tyydyn hyvään kohteluun, ruuhka-aikana nopeaan palveluun, ilmaisiin alkoholittomiin juomiin ja 10% alennukseen alkoholijuomista ilman minkäänlaista vip-korttia omassa kantapaikassani. Saattavatpa jopa tarjota juoman tai pari jos tuon mukanani porukan maksavia asiakkaita. Tuo sentään tuntuu "vip-kohtelulta" vaikkei välttämättä ulkopuolisen silmin siltä näytäkään. Ehkä joillekin on tärkeämpää se, että näyttää vipiltä kuin että tuntisi olevansa arvostettu. Kanta-asiakkuus syntyy pitkän ajan kuluessa kun ravintolan henkilökuntaan tutustuu, mutta onhan 500e käyttäminen vip-kortin ostamiseenkin yksi vaihtoehto sitouttaa itsensä johonkin ravintolaan.

Miksikö sthlm:n vip-puolella? No kun kollegan synttäreitä siellä juhlittiin. Omassa kämpässäni viihdyn edelleen paljon paremmin ja pystyn tarjoamaan vierailleni todellisen vip-kohtelun. Se on minulle huomattavasti tärkeämpää kuin se, että saan maksaa BB-Mikalle 5e siitä että se laskee minulle tuopillisen olutta.

Tyylipuhdas aloitus

Elokuvasade!

Ensin kuului pahaenteinen ukkosen jyrähdys ja muutamaa sekuntia myöhemmin alkoi rankka sadekuuro. En tiennyt että näin voi tapahtua oikeassakin elämässä. :)

Nyt pitäisi vielä käydä koululla palauttamassa paperiversio kirjoitetusta raportista opettajan lokeroon. Paperiton toimisto/koulu/mikävaan lienee totta siinä vaiheessa kun maailmasta loppuu paperin raaka-aine eikä päivääkään aiemmin. Voisi varmaankin sanoa, että paperiton toimisto on paperilla - heh - hyvä ajatus, mutta kun pelkkä ajatus ei riitä. Mitäköhän nuo 14% vastaajista, jotka vuonna 2002 uskoivat paperittomaan toimistoon neljän vuoden sisällä tuumivat nyt...

Katoavaista

Olisipa helppoa, jos olisin katkeroitunut exälle ja haluaisin hänen kärsivän, mutta koska asia ei näin ole, niin en voi kuin surra hänen kanssaan mahtavan anoppikokelaan poismenoa. Vaikkei asia sinänsä suoraan minua enää koske, niin kyllä sitä muutamassa vuodessa ehtii kiintyä ja tutustua toiseen. En voi edes kuvitella kuinka pahalta tuntuu menettää toinen vanhemmistaan, etenkään ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Voimia ja jaksamista kaikille, joita asia koskettaa.

Olkaa oikeasti onnellisia teitä lähellä olevista ihmisistä. Joitain asioita on vain liian helppoa pitää itsestäänselvyytenä.

Raukeaa

Eilen blogimiitissä oli tosiaan erittäin mukavaa ja ensimmäistä kertaa (hitto soikoon, on siitä niin kauan) vuosiin jaksoin kukkua pilkkuun saakka baarissa. Siitä kiittäminen hyvää seuraa. Olen äärimmäisen huono nimien suhteen, mutta hyvien tapojen mukaisesti mainitsen tässä nyt muutamia mieleen painuneita tuttavuuksia kun kerran kaikki muutkin.

Rahinan kanssa tuli juteltua koko iltana varmaankin eniten (anteeksi oopa jos rohmin häntä liikaa itselleni) ja PA:n kanssa tuli myöskin muutama sana vaihdettua. Marinadi oli myös mukava nähdä livenä. Täysin uusia, mutta mieleen syystä tai toisesta jääneitä tuttavuuksia niin blogi- kuin henkilörintamalla olivat Monimuotoinen, Sedis sekä Hurina. Kaksi jälkimmäistä linkkasivat minuun hyperlinkillä "Kallioon palaaja", joka sai minut miettimään omaa kommentaattorinimeäni. Kieltämättä blogin nimen käyttäminen kommenttilaatikossa on hieman töksähtelevää ja mietteissäni onkin nimenmuutos tuolla saralla. Nyt kun kerran olen todistanut itsellenikin sen, että ei tämä loppujen lopuksi oikeasti mikään anonyymiblogi ole. [Eikä "Takaisin Kallioon" ole vielä niin vahva brändi, että katsoisin blogin kirjoittajan nimenmuutoksen aiheuttavan huomattavia menetyksiä blogilistatilaajistossa, sillä suuren lukijakunnan hankkiminenhan on tunnetusti blogaamisen perimmäinen tarkoitus.]

Aamuherätys töihin oli vähintäänkin mielenkiintoinen, mutta onnekseni kykenin illalla välttämään yletöntä Laphroaigin ja Crowmoorin litkimistä, joten aamulla oli vain pieni kivistys päässä ja työpaikalla nautittu erittäin tukeva kebabfajitas-annos oli kerrankin sodexholta täysosuma krapulaisille työntekijöille, joten illalla on jäljellä enää unenpuutteesta johtuva väsynyt ja nuutunut olo. Ehkä juuri siksi tämä tekstin tuottaminen tuntuu nyt niin ylivoimaiselta.

Mink tähre?

Täysin hypoteettinen ja keksitty tilanne, tapahtumapaikkana oppilaitos X:

Poika ja tyttö ovat samalla kurssilla. Jo ensimmäisillä luennoilla alkoi pieni silmäpeli ja nämä pääsivät kuin sattuman kautta vielä samaan ryhmäänkin kun piti ryhmätöitä tehdä. He katselivat toisiaan, juttelivat luennon aikana omia asioitaan toisen korvaan niitä kuiskien ja istuivat sen verran lähekkäin, että olkavarressa tunsivat toisen käden lämmön. Välillä toisiaan silmiin tuijottaen sanaakaan sanomatta. Koulun ulkopuolella kävivät sähköpostikeskusteluja, jotka mukamas liittyivät koulujuttuihin mutta käsittelivät kaikkea muuta. Tuntien jälkeen vetäytyivät hieman syrjemmälle juttelemaan puoleksi tunniksi ennen seuraavien luentojen alkua ja saattavatpa asioiden selittämisen lomassa myös hellästi ja merkitsevästi toista koskettaa. Muutaman viikon päästä sitten sähköpostissa, muiden asioiden lomassa tyttö ilmoittaa seurustelevansa.

Onko väärässä
a) mies, joka ehti jo kiinnostua kauniista, mukavasta naisesta luultuaan, että nainenkin olisi kiinnostunut ylläolevan tapahtumaketjun perusteella

vai

b) nainen, joka olisi voinut jo useampaan otteeseen kertoa sosiaalisesta statuksestaan miehen sitä sivulauseessa udellessa?

Mission accomplished

Kivuttomasti meni "vainkaveroituminen" ilman sen suurempaa draamaa. Mukava että homman osaa joskus puhaltaa poikki ennen kuin kummallekaan kehkeytyy suuria tunteita toista kohtaan.

Tämän illan luksuksesta vastaavat puhtaat lakanat ja pitkät yöunet. Eilen piti työkavereiden kanssa juhlimaan lähteä ja koska pyykkipäivä oli vasta tänään, piti käydä ostamassa uusi baaripaita. Marinadille kiitos Mentalwear-linkistä. :)


Tänään on ollut pienoinen dagen efter-päivä. :)

Juu ei.

Lisätäänpä haluttujen ominaisuutten listaan tietynlainen impulsiivisuus. Saa nainen viihtyä kotona ja ei tarvi tosiaan koko aikaa olla menossa, mutta jos minulla ei olisi muuta tekemistä kuin istua kotona ja katsoa televisiota, niin lähtisin ilman hetkenkään miettimistä kaverin luokse käymään, jos hän tässä lähellä asustaisi ja luokseen pyytäisi. Saati sitten jos joku, jonka kanssa on ollut "jotain pientä kivaa" kysyisi. [Hän on sanonut, ettei halua minua kämpilleen koska "kuolisin jos näkisin sen sotkun"; siksi kotiini kutsuin enkä vierailulupaa kysynyt...]

Tai sitten naisilla on vain joku seitsemäs aisti, jolla ne haistavat jo nettichattailun lomasta orastavan "ollaanko vaan kavereita" -kysymyksen. Olen ehkä siinä mielessä vanhanaikainen, etten osaa vain tekstiviestitse todeta, että tästä ei taida tulla mitään. Kyllä tuollaiset asiat pitää pystyä sanomaan vasten kasvoja, jolloin voi ainakin olla varma siitä, että toinen oikeasti tarkoittaa sitä. Toisaalta jos tulkitsen hänenkään käytöstä yhtään edes sinnepäin oikein, ei hänkään taida hirveän suurilla panoksilla olla jutussa mukana. Mikäli tulkintani on taasen aivan väärä, niin sitten en vain muuten pidä hänen tavastaan kommunikoida, joka sekin on piirre joka minua varmasti häiritsisi aina vaan enemmän ja enemmän.

Loppuviikko on taas ohjelmoitu verrattain täyteen päivä- ja iltaohjelmaa, joten olisin mieluusti hoitanut asian pois päiväjärjestyksestä, mutta nuiva olo asian tiimoilta siis jatkunee vielä tovin.

Hiipivä tunne

Minusta tuntuu, että tästä uusimmasta ei tule loppujen lopuksi mitään. Tyttö ei selkeästikään osaa aikatauluttaa omaa elämäänsä, joka johtaa "tavataanko huomenna" -viestien äkillisen muuttumisen yön yli hauduttuaan "emmä ehdikään tavata sua tänään" -viesteiksi. Tuo on nyt tapahtunut pari kertaa lyhyen ajan sisään, joten ärsyttää hieman jos on itse varannut aikaa toiselle mutta toinen tuntia-paria ennen feidaakin. En oikein pidä tuollaisesta piirteestä ihmisessä ja tekee hän sen sitten tahtomattaan tai tahallaan, on se yhtä kaikki todella rasittavaa.

Aiemmin en pitänyt itseäni kovinkaan pinnallisena ihmisenä, mutta sitä näemmä löytää itsestään aina vaan uusia piirteitä. Tämä kulttuuri on pinnallinen ja sen asettamat kriteerit ovat iskostuneet myös päähäni. Ystävien suhteen ulkonäöllä ei ole merkitystä, mutta vakavampaan suuntaan mentäessä myöskin ulkonäköseikat painavat, ainakin siinä vaiheessa kun pitäisi ihastua toiseen enenevissä määrin. Hän on erittäin mukava ihminen, mutta uskon, että olen onnellisempi pelkästään hänen kaverina/ystävänä.

Nyt lähden kyllä synttärionnittelemaan mukavaa aussityttöä jokseenkin luontevasti Aussie Bariin. Ihan vaan kaverina kun kuitenkin joku kysyy. :)

Aussie Bar on muuten jo jokin aika sitten avannut nettisivut osoitteeseen aussiebar.net.

Sinä vai siinä?

Johtuuko tämä onnellisuuden tunne siitä, että sinä olet vierelläni vai onko se vain sitä, että siinä on joku?

Olen melko fyysinen ihminen ja pidän läheisyydestä, halaamisesta ja yleisesti ottaen kaikennäköisistä hellyydenosoituksista. Minusta on mukavaa jos voin pitää kiinni jostakusta ja pujottaa sormiani hänen hiustensa lomassa. Se tuntuu minusta luonnolliselta ja helpolta, mutta käytökseni voidaan kuulemma helposti tulkita perinteiseksi "antaa ymmärtää muttei ymmärrä antaa" -käyttäytymiseksi [mitä en sinällään ihmettelekään]. En ole pihtari, mutta minulle rakasteleminen on ollut aina rakastelemista, ei panemista. Täten en ole suin päin suuntaamassa hekumoissani partnerin lanteille kun vaan ensimmäinen tilaisuus koittaa, vaan oikeasti saan paljon enemmän irti siitä kun tunnen poskellani toisen hitaan ja uneliaan hengityksen ja voin kietoa käteni hänen ympärilleen.

Ystävän kanssa voin hyvin istua sohvalla sylikkäin, jos molemmilla on sellainen olo. Varmasti voisin myös nukkua ystävän kanssa lähekkäin jos molemmista siltä tuntuisi. Miten vaan enää erottaa ihastumisen ystävyydestä jos seksiä lukuunottamatta päästää ihmisen yhtä lähelle?

Ei kai seksin avulla pitäisi omia tunteita kuitenkaan testailla? Toisaalta postkoitaalinen olotila saattaisi paljastaa orastavan morkkiksen, jolloin tietäisi, ettei tämä nyt ollutkaan ihan fiksuin mahdollinen valinta. Kolmannaalta siinä tilassa ei kyllä mies pysty järjellä ajattelemaan mitään, joten se siitä sitten.

Salamia, sisaret!

Minulla on outo fiksaatio kutsua salamoita puolivitsikkäästi salamiksi. Nimestään huolimatta ne ovat avotulen leikin ohella yksi hienoimmista luonnonilmiöistä tuijotella. Jossain kaukana tälläkin hetkellä salamoi ja jyrinä kuuluu voimakkaana muutamien kilometrien päähän. Upeaa.

Parhaimmillaan ukkosen ihaileminen on mökillä tai saaristossa kun aurinko on jo vaipunut mailleen ja hetkelliset valonvälähdykset syrjäyttävät pimeyden tuodakseen mustavalkoisen maiseman esille vain sekunnin murto-osiksi. Syksy on hienoa aikaa.

***

Otsikon denotaatioristiriidan välttämiseksi minun täytynee todeta, että kohtaloni on ilmeisesti viettää elämäni kasvissyöjien kanssa. Saa nähdä mitä uudesta ihmissuhteesta tulee, mutta kyllähän tuohon rajoittuneeseen ruokavalioon on jo Exälle ja ExExälle kokkaillessa tottunut.

[Olenkohan jotenkin luovalla tai taiteellisella päällä tänään? Hienon sivistyssanakin tuonne näköjään onnistuin tuhertamaan.]

No jaa.

Onnistuneet ensitreffit kestivät reilut 13 tuntia kun aamulla piti raahautua töihin. En siis päässyt kävelemään yksin kallion yössä kotiin vaan sain seuraa ihan vuoteeseen asti. Yö meni mukavasti jutellessa, halaillessa ja nukkuessa, eli mitään sen kummempaa ei päässyt tapahtumaan. Oli erittäin mukavaa tosiaan nukkua vieri vieressä ja vain olla lähekkäin. Aika pitkälti juuri sitä mitä olin kaivannutkin.

Tyttö oli, kuten ajattelinkin, erittäin mukava ja sosiaalinen. Nätit kasvot, iloinen mieli ja hyvä halata. Tuntui hyvältä pitää häntä lähellä, silitellä uneen. Huomenna sovimme näkevämme uudelleen ja ihan mielelläni häntä tapaankin. Hänen seurassaan olen rento ja luonnollinen, mutta yksin ollessani hieman varuillani hänen suhteensa. En oikeastaan tiedä tarkalleen mitä tästä odottaa.

Olo on väsynyt ja sekava, mutta onnellinen. Pitänee nukkua nyt yön yli ja katsoa selkenevätkö ajatukset.

Lisäys muistilistaan

Sateen jäljiltä märkä asfaltti - Check.

Perhosia

Huomenna olisi sitten ne paljon puhutut ekat treffit. Luulin, etten jaksaisi jännittää tuollaista pikkuasiaa kuin uuden ihmisen tapaamista, mutta se, mitä sähköposteissa, tekstiviesteissä, liitetiedostojen kuvissa ja pikkutunneille jatkuneissa messenger-keskusteluissa on ollut nostaa odotukset hyvinkin korkealle. Molemminpuoleista sentään tuokin jännitys, eli ehkä tästä vielä selvitään. :)

Mitään toiminnantäyteisiä extremetreffejä emme kumpikaan halunneet, joten ilta alkanee rauhallisissa merkeissä jossain kivassa juttelun mahdollistavassa paikassa. Jollain tavalla elättelen toiveita siitä, että koko ilta humahtaisi kuin siivillä vain jutellessa ja toisen silmiä katsellessa, päättyen siihen kun myöhään illalla saatan hänet kotiovelleen. Pitkä halaus, jonka kestoon sisältyy kaikki ne tunteet ja se hellyys jota toista kohtaan tuntee. Hyvänyönsuudelma, pitkä katse suoraan toisen sisimpään ja loppujen lopuksi epätodelliselta tuntuva kävelymatka kotiin tummalla, sateen kastelemalla asfaltilla Kallion yössä. [Typerän romanttista, tiedetään.]

Tosielämässä deadlinet lähestyvät, mutta koulujutut laahaavat nyt prioriteettilistalla hyvin kaukana kaikesta muusta. (Parturi - check, sopivat vaatteet huomiseksi - check, samppanjaa jääkaapissa - aina.)

Ihastuminen, potentiaalilla.

Sinänsä hassua puhua ihastumisesta yhteydessä, että ei ole nähnyt muuta kuin kuvan kyseisestä henkilöstä ja vaihtanut muutaman sähköpostin, mutta hitto vie. Miten yksi kaunis kuva ja muutama kappale tekstiä voikin jäädä mieleen pyörimään repeat 1:llä?

Syvällisiä puhuessa ja virtuaalisöpöillessä tulee tietenkin luotua paineita ensitapaamiselle ja tosielämää ajatellen pitäisi varmaankin ruveta oikeasti miettimään jotain treffitekemistäkin. Kaupunginmuseon kunnon kansalainen -näyttelyssä olisi ainakin ihan mukava käydä, vaikken mikään hirveä museoihminen olekaan. Himoitsen vaan vanhoja suomalaisia valistus/propagandajulisteita seinille ripustettavaksi. Muuten kämppä on kalustettu, mutta seinille olisi mukava saada jotain.

Ja kyllä, on vaikea saada aikaan eheää tekstiä kun ajatukset ovat jossain aivan muualla.

Erilleen kasvamista

Anada analysoi postauksessaan erilleen kasvamisen käsitettä. Aihe on sinällään omakohtainen kun molemmat aiemmat seurustelusuhteet täyttävät teoriassa ne kriteerit, että voisin puhua erilleen kasvamisesta, mutta kuinkakohan todenmukaista se loppujen lopuksi olisi?

Exän kanssa ainakin puhuimme ihan suoraan tunteiden hiipumisesta. Emme me olleet mitenkään radikaalisti muuttuneet ihmisinä. Elämäntilanteet heittyivät jossain vaiheessa päälaelleen kun töitä tekevä lähti opiskelemaan ja toisinpäin, mutta eipä siinä hirveästi muuta draamaa ollut. Erilaiset kiinnostuket olivat selviä jo alusta asti ja ne ehkä tulivat sitten selvemmin esille, mutta ei me erilleen kasvettu. Aina ne jutut olivat siellä. Jos toisen tunteet rupeavat hiipumaan ja elämään tulee muita intressejä (kuten toinen mies) rupeaa suhteessa vallitseva viileys pikkuhiljaa muuttumaan molemminpuoleiseksi kylmyydeksi. Tietenkin voi puhua erilleen kasvamisesta, mutta en itse tuota allekirjoittaisi.

Onko erilleen kasvamista se, että toinen jossain vaiheessa kiinnostuu suunnattomasti sähköjunista/uskonnosta/tenniksestä/mistävaan ja omistaa lähes kaiken vapaa-aikansa tälle harrastukselle josta partneri ei voisi vähempää kiinnostua? Onko "harrastus tuli parisuhteen esteeksi" parempi selitys kuin erilleen kasvaminen? Vaikka toinen kuinka muuttuisi, minun on vaikea kuvitellla erilleen kasvamista. Ei rakastuminen alkujaankaan katso ikää, harrastuksia tai ulkonäköä, joten miten rakastamaansa ihmistä voisi lakata rakastamasta tuollaisen takia?

Ehkä erilleen kasvaminen on vaan niin helppo ja kansantajuinen termi, että sen voi sanoa kyselijöille joille ei halua suhteen purkautumisen syitä sen tarkemmin eritellä. Siksi varmaan myös melko käytetty.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että minulle avioliitto on lähinnä lakiopillinen toimenpide, jonka yhteydessä on mahdollista järjestää mukavat juhlat läheisille ihmisille, kun sitäkin Saapasjalkakissassa sivuttiin.

Matkakuumetta

Ai miksikö? No koska kylmimmän talven hetkinä pakkaan kamani ja lähden pariksi viikoksi Goalle. Puolen minuutin miettimisen jälkeen olin jo vastannut kyllä kun puhelimen toisessa päässä kysyttiin, että lähdenkö Intiaan. Onpahan jotain mitä odottaa.

Viikonloppu meni jo katu-uskottavaan poikamiestyyliin, sillä futisjengin kanssa oltiin Helsingin Urheilutalolla ensin hohtokeilaamassa ja kovan nestetankkauksen jälkeen kävimme vielä Harjutorin saunassa löylyttelemässä. Olen aina saunan jäljiltä melko flegmaattinen, joten ajattelin perikalliolaiseen tapaan kävellä pelkkään pyyhkeeseen kietoutuneena kotiin nukkumaan. Toisin kuitenkin kävi kun kaverit saivat minut ylipuhuttua Taukoon "yksille". [tässä vaiheessa minulla on siis vain pyyhe lanteillani ja saunakamppeet muovikassissa.] Aluksi ei portsari päästänyt sisään, ihan ymmärrettävistä syistä. Yllätys oli kuitenkin suuri kun pelkkä t-paidan lisääminen asukokonaisuuteen aukaisi ovet tuohon halvan kaljan ja huonon hevin mekkaan. Kai se pitkä, aukinainen, vastapesty, omenoilta tuoksuva ja litimärkä tukka oli jotenkin paikan imagoon sopiva.

Sisällä eteeni alkoi kaveriporukan ystävällisellä avustuksella virrata ilmaisia tuoppeja ja huomio myös naisten keskuudessa oli taattu räikeään rantapyyhkeeseen kääriytyneelle putipuhtaalle nuorukaiselle. Intensiivistä silmäpeliä miellyttävänoloisen ja -näköisen neidon kanssa jonkin aikaa ja hetken kuluttua kävin lainaamassa häneltä harjaa [omaperäinen iskurepliikki, vai?]. Muutama sana siinä vaihdettiin kun hiuksiani oioin kunnes palasin taas omiin porukoihini. Raapustin puhelinnumeroni tupakka-askin kanteen ja ennen lähtöäni kävin sujauttamassa viestin elämäni ensimmäisen baari-ihastuksen käteen. Reilun tunnin päästä sitten tulikin tuttavallinen "hyvää saunailtaa" -viesti.

Jos sitä olisi varustettu huonolla itsetunnolla, niin kaipa tuota voisi pitää merkkinä siitä, että markkina-arvo on ihan kohdallaan. Tarvetta noiden asioiden miettimiseen ei tosin ole, sillä kyllähän minä tiedän, että saan kenet vain haluan. Olen vaan hieman turhan ronkeli.

Lauantaiyönä päädyin EPO:n ja Vasa Nationin opiskelijabileisiin vailla sen tarkempaa käsitystä, että miten asiat nyt näin menivätkään. Ihan mukava ilta kuitenkin.

Tänään näin sitten uutta baarituttavuuttani. Ei kipinöitä, ei salamoita mutta hauskaa juttelua ja mukavaa seuraa. Pitänee ruveta pihtaamaan ja vetämään ihan rehellisesti "vaan kavereita" -linjaa. En jaksa pelailla. Nättihän se tyttö on ja hyvä luonteeltaankin, mutta ei kolahda.

Huomiseksi pitäisi olla yksi essee kirjoitettuna, jota en ole vielä aloittanutkaan, mutta se on vasta huomisen murhe. Ilta on tosin varattu jo viininmaistelulle, joten taidan mennä siitä mistä aita on matalin ja jättää viimeistelemättömän, hieman puutteellisen vedoksen pragmaattisen kielenkäyön syvimmästä olemuksesta arvioitavaksi. Kunhan nyt läpi menee.

Olen onnellinen.

Sijaistoimintaa

Olen tänään käynyt ostamassa paremman maidonvaahdotuskannun, kävellyt töölönlahden ympäri, käynyt duunipaikalla vain todetakseni, että palaveri, jonka takia sinne tulin oli peruttu, uuttanut turhan monta espressoa, vetänyt ircissä musavisaa kavereille (vapaasti suomennettuja biisien alkuja ja kappaleen ensimmäinen tunnistaja voittaa) ja nyt vielä päivittelen blogianikin.

Ihan mukavasti siis mennyt päivä lukuunottamatta sitä, että minun olisi pitänyt tähän mennessä olla kirjoittanut pari sivua sijoitusrahastoista ja niiden eroista koska huomenna on deadline tuollekin palautustehtävälle. Lähdemateriaalina 754 riviä excel-ihanuutta. Ehkä tämän voisi listata yhtenä huonona piirteenäni: asioiden viime tinkaan jättäminen. Toisaalta työskentelen tehokkaasti ja keskittyneenä kiireessä ja paineen alaisena, joten en koe tätä mitenkään ongelmallisena itselleni. Problemaattiseksi homman tekee se, että vasta illalla alkaa aivot toimimaan "tän pitää olla huomenna valmiina"-moodissa.

Ai niin. Parempi maidonvaahdotuskannu tulee Latte Artin harjoittelua varten. Samalla vaivalla sitä kahvijuomia tehdessä niitä hieman koristelee. Asiaan liittyen voisi muuten mainita, että haluaisin paremman espressokoneen ja kahvimyllyn, sillä nälkä kasvaa syödessä ja erityisesti espressoa kotona tehdessä. Rocky ja Silvia olisi ihan mukava yhdistelmä vielä tässä vaiheessa kun ei ole valmis laittamaan nelinumeroisia lukuja yhteen laitteeseen. Pitäisiköhän laittaa loppuvuoden opintotuet hyötykäyttöön...

NY-LON

Jotenkin olen ihastunut tuohon kyseiseen SubTV:ltä tulevaan sarjaan. Samanlaisia hyvänolon fiiliksiä herättelee kuin maikkarilla aikanaan pyörinyt Ed. Henkistä pehmopornoa. [tyydyttää söpöilyn ja romantiikan tarpeen hetkeksi, muttei vastaa oikeaa asiaa.]

Kaukosuhde saattaisi olla ihan sopiva "pehmeä lasku" seurusteluun sitten kun sen aika on (pikkuhiljaa ehkä vaikka mahdollisesti kenties kohta...) Ei nyt ehkä ihan toiselta mantereelta niinkuin NY-LON:issa, mutta tietty välimatka opettaa arvostamaan toisen seuraa. Jos uusi ihastus asuu kymmenen minuutin matkan päässä menevät asiat helposti pelkästään yhdessä nyhjäämiseksi ja se saattaa ahdistaa "sitoutumiskammoista" miestä. Lainausmerkeissä siksi, että tuokin on vain tilapäistä. Haluan luotettavan ja uskollisen kumppanin, kivan talon, hyvän työn ja pari lasta, joten sitoutuminen on minulle kirjailtu jo geeneihin. Ei tässä poikamieselämässä sinällään mitään vikaa ole, mutta kun on miettinyt tulevaisuutta jo lasten nimien tarkkuudella[*] miettii väkisinkin sen oikean löytämistä. Onneksi se ei miehille ole niin vuoden tai kahden päälle, joten kiirettä ei ole, mutta iltaisin olisi mukava nukahtaa toisen vierelle tai edes tietää, että jossain on joku joka ajattelee minusta samoin. Siinä vaan on jotain sietämättömän ihanaa kun on joku, jota ikävöidä.

[*Veera Emilia ja Veeti Alexander, jos kiinnostaa. Harmi vaan että Veetistäkin tuli tollanen trendinimi 2000-luvulla.]

Elämänmuutos

En aio olla käyttäjäystävällinen ja perustaa opintoja varten uutta blogia, vaan aion tylsistyttää lukijoitani myös opintoihini liittyvin postauksin jos siltä tuntuu. Tuskin itse pänttäämisestä niinkään juttua irtoaa, mutta opintojen myötä kuvioihin tulee myös suuri määrä naispuolisia opiskelijatovereita ja bileitä. Saa nyt nähdä josko syksyn mittaan mitään tapahtuu. En tosiaan edelleenkään etsi mitään pitkäaikaista, mutta kai se on sinkkumiehen velvollisuus vähän kartoittaa tarjontaa.

Joillain ihmisillä tuntuu olevan moraalisia esteitä "kuormasta syömiseen", mutta kaikki pidemmät seurustelusuhteet ovat syntyneet joko koulun tai yhdistystoiminnan kautta. Mielestäni tuo on muutenkin luontevampi tapa tutustua uusiin ihmisiin verrattuna vaikkapa baareissa juoksemiseen, sillä ihmiset ovat aidompia arkisissa tilanteissa, baarissa kun ollaan aina esittelemässä parhaita puoliaan ja tietyllä tavalla teeskentelemässä jos ollaan seuranhakumielellä liikkeessä.

Pääasiassa tahdoin vain sanoa, että olen nyt päätoiminen opiskelija, joka jatkaa työn tekemistä vielä opintojen ohessa. Miksiköhän tämä taas luisui seuranhakuilmoitukseksi?

***

Tänään oli taas rationaalinen shoppailupäivä. Kiertelin epätoivoisena Bossin myymälässä katsellen -50% alennuksessa olevia housuja ja paitoja. En osaa jotenkin sijoittaa suuria summia vaatteisiin[onko 100e t-paidasta paljon?], vaikka muuten verhoankin itseni luksukseen ja harrastan monissa asioissa typerää ja turhamaista snobbailua. [Monellako teistä on tällä hetkellä yli 10 pulloa samppanjaa kämpillänne?] 40e viinipulloon on ihan luonteva summa, mutta jossain muussa asiassa se tuntuu suurelta rahalta. Täytynee hieman muuttaa kulutustottumuksiaan nyt kun opintotuki alkaa muodostaa suuren osan toimeentulosta. Ai niin, rationaalisen shoppailupäivästä teki se, että ostin ihan oikeasti vain tarpeellisia tavaroita (sisäpelikengät, partakoneenteriä, sukkia...) Yhtä kiinnostavaa varmaan olisi jos skannaisin kassakuitin ja laittaisin tuohon oheen. [Miten niin päivityspaineita?]

***

Big Brotherissa on tällä kaudella yksi tuttu. Pitäisiköhän ruveta seuraamaan. Mira on ainakin oikeassa elämässä erittäin mukava, hauska ja hyvännäköinen. ;)

Sekavia ajatuksia

Edellisen viestin kommenteissa anonyymi henkilö totesi jonkin puuttuvan parista viimeisestä kirjoituksesta, mikä on ihan totta. Ajattelin kommentoida sinne, mutta sen verran asiaa tässä varmasti on, että siitä saisi kirjoitettua vaikka pienen novellin. Lähinnä nuo kirjoitukset olivat korviketekemistä. Ajantappoa, ajatusten blokkailua. Viikonloppu on ollut hieman alavireinen, päässä pyörinyt kaikenlaista.

Ihastus on samalla tasolla, mutta tunteet ovat ristiriitaiset, sillä en todellakaan halua mitään pitkäkestoista seurustelua nyt tähän hetkeen. Seurustellessa ajattelin usein, että jääkö minulta jotain kokematta, sillä olen kuitenkin "parhaan nuoruuteni" viettänyt seurustellessa eikä exän ja exexän välillä ollut taukoa kuin parisen viikkoa, joten koko poikamieselämän konsepti on hieman hukassa. En halua, että minua rupeaa joskus vanhana harmittamaan se, että en silloin mennyt ja juhlinut kun siihen oli mahdollisuus. En erityisemmin nauti perinteisestä känniheilumisesta yökerhoissa, mutta jos en ole koskaan käynyt baarissa "metsästystarkoituksissa", saattaisi se harmittaa vanhemmiten. Kun ei tullut edes kokeiltua.

Naurettavaa haikailua, sillä oikeasti olen yksiavioinen ja henkeen ja vereen seurustelutyyppi. Minua ei kiihota ajatus siitä, että voisin pokata ravintolasta hehkeän naisen yhdeksi yöksi. En osaisi luontevasti pitää yllä kahta eroottissävytteistä ihmissuhdetta samaan aikaan. Nykyinen ihastuksen kohde on kuitenkin minulle tietyllä tavalla laastarisuhde, mutta kiinnitän liikaa tunteita mukaan tähänkin juttuun. Tämänhän piti olla pelkkää seksiä ja tarpeiden tyydyttämistä, mutta jos molempien tarpeissa on rauhaisat koti-illat, ruuanlaitto ja sohvalla leffaa katsellessa kiehnääminen niin juttu muistuttaa jo vaarallisesti seurustelua.

En ole valmis vielä. Haluan olla yksin, pärjätä omillani (nojoo, muutin pois kotoa kuusitoistavuotiaana, joten pärjään kyllä, mutta pitkäaikainen seurustelu jättää kuitenkin jälkensä). Ihmiset muuttuvat aina hieman seurustellessa, jotkut enemmän, toiset vähemmän. Haluan olla ilman parisuhdetta senkin takia, että pystyisin taas tutustumaan itseeni sellaisena kuin yksin omassa ympäristössäni olen.

np: mitä sattuu

Monet tuntuvat lisäävän blogaisunsa loppuun kyseisellä hetkellä soivan musiikin (np: = now playing:). Ajattelin nyt omistaa yhden merkinnän sille ja jättää todennäköisesti asian sikseen. Tällä hetkellä taustalla soi Pachelbelin Kanon, joka hetki sitten sai silmäkulmani kostumaan silkalla kauneudellaan.

[Okei, myönnetään... katselin subTV:n yllätyshäitä ja morsiamen saapuessa alttarille taustalla soi melko hissimusiikinomainen sovitus ko. kipaleesta, jolloin täytyi laittaa kunnollinen versio biisistä soimaan "levylautaselle".]

Tätä kirjoittaessa iTunes valitsi valtaisasta musiikkikirjastostani soitettavakseen John Lee Hookerin Driftin' And Driftin'in... Tässä vaiheessa joku voi jo ajatella, että hitto mikä musiikkimaku. Sanotaanko vain, että olen erittäin laaja-alainen musiikkimakuni suhteen (Vaikka kone arpoikin hieman popahtavampaa Norah Jonesia juuri tämän lauseen keskellä). No niin, sitten kone siirtyikin lähemmäs sitä toista ääripäätä: juuri nyt Slayerin uusimmalta levyltä ehkä parhaimman intron omaava Jihad rankoo kaiuttimia agressiivisella soitannollaan. Kaikille hifisteille voi nyt tämän tykityksen lomassa todeta, että musiikki siirtyy täysin digitaalisena wlanin yli optista piuhaa pitkin Sonyn vanhahkoon perusvahvistimeen (STR-DE675), josta vahvistettu ääni jaetaan musiikkikäytössä Audio Pron Focus SA-5 -kaiuttimiin ja alapäässä pauhaa saman firman subbari mallia B2.27. Leffakäytössä mukana on myös 32" Sony-putken päällä majaileva Focus SA-3 ja takakanavista huolehtii Bravo Allroom Sat -sarjalaiset. Ihan hyvä setti hintaisekseen, sanoisin. [np: Viikate - Nämä Herrasmiehet]

np: Metallica - Escape. Pitäisiköhän minun huijata hieman, että saisin mainittua Taunon Systeemin tässä postauksessa? Noh, johan se tuli tuossa yhteydessä mainittua, mutta kyseessä on kuitenkin System of a Downia suomeksi coveroiva yhtye. Parasta antia on foneettisesti suomennetut sanoitukset, joka mahdollistavat äärimmäisen hauskat lyriikat hyvän musiikin lisukkeena.

np: Iron Maiden - The Apparition. Nämä jälkimmäiset ovat tosiaan lähempänä sitä musiikkia, joka useimmiten koneella tai iPodissa soi. Toisaalta Maidenin jälkeen kone syytää kaiuttimiin Kenttiä ja Blackmore's Nightia, joiden seuraksi Simon & Garfunkel sointuvat ihan luonnollisesti. Jokaiseen tunnelmaan omaa musiikkia. Mutta tämä Leevi & The Leavings ei kyllä nyt sovi ainakaan tähän tunnelmaan. Kone ymmärsi vihjeen ja laittoi soimaan Halo-pelin soundtrackilta jonkun satunnaisen biisin. Sopii peliin paremmin kuin taustamusiikiksi. Tulisipa nyt sieltä joku villi C64-originaali, jotta pääsisin esittelemään nörttiminäni musiikkimakua. Tai edes japanilaista poppia eri animesarjojen alku- ja lopputeksteistä. Mutta ei. Maija Vilkkumaahan se siellä. Enpä ole tätäkään kuunnellut muutamaan vuoteen. Ihan menevää musiikkia, mutta selataanpa eteenpäin: Azucar Moreno - San Jose... Älkää kysykö. Seuraavaksi loistavaa nykykitarointia: Eric Johnson ja Cliffs of Dover. Tuon kun osaisi itsekin soitaa...

Tätä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, sillä peräjälkeen soitettuna koneella oleva musiikki jatkuu yli kymmenen vuorokautta putkeen ilman että sama biisi soisi kahdesti, joten päätetään nyt tähän.

Lopuksi ilman selittelyjä muutama seuraava artisti, jotka kone arpoo... System Of A Down, Led Zeppelin, Sentenced, ZZ Top, Whitesnake, Metallica, Zen Café, Kraftwerk, Tomas Ledin, Gorillaz, YUP, Buena Vista Social Club, Jimi Hendrix, María Jímenez, Rammstein, Black Eyed Peas, Daft Punk, Clannad, KOM-Teatteri, Sonata Arctica, Genesis...

Tajuatte varmaan miksi mutisen vaikean oloisesti kun joku kysyy minulta että minkälaista musiikkia kuuntelen.

Ei minulta mitään puutu...

...vaikkei minua olekaan viety viheriäisille niityille lepäämään, enkä varsinaisesti itseäni herran lampaaksikaan luokittele. Ikeareissu on nimittäin takana ja kaikki tällä hetkellä tarpeelliset tavarat tuli hankittua ja siihen päälle vielä muutama heräteostos. Miespuolisen kaverin kanssa Ikean huonekalunäyttelykin voi muuten tuntua reippaalta kävelylenkiltä. Mallihuoneet on nopeasti läpi katsottu kun tarkoituksena on vilkaista vain ja ainoastaan sopivia peilejä eikä vuodevaateosastollakaan ole aivan välttämätöntä tuijotella koristetyynyjä viittätoista minuuttia. Kyllä kaksi nuorta miestäkin sai silti toista tuntia shoppaillessa kulumaan, mutta se pistettäköön reissuun kuuluneen lounastamisen piikkiin.

Illemmalla kävimme nautiskelemassa julkisen saunan ihanuuksista ja törmäsin samalla pariin tuttuun pihalla vilvoitellessani. Muutaman tunnin saunomisen ja oluenjuonnin jälkeen hipsimme kaupan kautta takaisin kämpille, jossa minun oli sitten ihan pakko väsätä pienessä nousussa extratulista punacurry-kookosmaitomättöä. [reseptiä ei ole, mutta voin tuonne kommentteihin ohjeet laittaa jos jotakuta kiinnostaa...] Omille makuhermoille juuri sopivaa, mutta vieras näytti hieman hikoilevalta ja totesikin, että "no sanotaanko näin, että jos itselleni olisin laittanut, niin en ehkä ihan yhtä tuliseksi..." Huomioonottavana isäntänä olin tietenkin ennen ruuanvalmistusta kysynyt, että onko vieras tottunut tuliseen ruokaan ja maskuliininen "laita kuinka paljon vaan" -kommentti sitten antoi vapaat kädet ruuan maustamiseen. Kyllä se alas meni, mutta santsiannosta hän ei pyytänyt. Ylimääräisenä plussaboonuspallona tein tätä ihanuutta sen verran ison satsin, että siitä riitti iloa vielä tällekin päivälle.

Ruokailun jälkeen rauhallista juttelua ja visiitti kaivopuistoon, josta näki ihmismassan keskeltä jopa muutaman ilotulitteen. Kaisaniemen metrotunnelissa takaisin tullessa tuli törmättyä taasen yhteen lukiokaveriin. Yltiösosiaalinen päivä siis. Tänään tasapainottelen työkavereiden kanssa Singstarin veivaamisen sekä kaljoittelemisen ja rauhallisen koti-illan välillä. Onneksi iltaan on vielä aikaa.

Shoppailua

Olen taas vaihteeksi saanut kokkausinnostuksen takaisin. Pidän ruuanlaitosta, mutta harvemmin jaksan kokata mitään kummallisempaa vain omaan käyttöön. Nyt kun alkaa olla taas hieman enemmän sosiaalista elämää kuin parisuhteen aikana tarjoutuu myös loistava tilaisuus kestitä vieraita. Maustehylly meni kokonaan uusiksi kun en jaksanut vanhentuvista ja vajaista maustepurkeista tapella. Kiersin tänään lähialueen etnisiä ruokakauppoja (Aseanic Trading, Vii Voan sekä Helsinginkadulla sijaitseva sympaattinen mausteliike, jonka nimeä en valitettavasti muista. Siinä Alkon tienoilla toisella puolella katua kumminkin) ja mukaan tarttui mukava nippu maustekaupan omia maustesekoituksia (suolatonta pippuriseosta on vaikea löytää muualta, eikä kunnollista voimakasta curryakaan tahdo löytyä.) Chiliöljyä, kala- ja soijakastiketta, kookosmaitoa... Ai miten niin pidän itämaisesta ruuasta?

Voin kuitenkin suositella alueen etnisiä marketteja jo pelkän elämyksen takia, sillä tuo käy halvasta ulkomaanmatkasta. Ihan oikeastikin, sillä tuntuu, että myymälöiden itse maahantuomat mausteet, riisit, tofut ym. ovat selkeästi lähikauppoja edullisempia. Lisäksi tunnelma on kuin ulkomailla omituisten myyntiartikkelien, tuotteiden esillepanon, henkilökunnan ja asiakkaiden takia.

Illalla oli yhden duunikaverin läksiäiset, lähtee raukka Ranskaan vuodeksi. Keräsimme kolehdin ja saimme täydellisen ranskavarustuksen: Mustavalkoraidallinen paita, musta baskeri ja punainen kaulahuivi. Lisäksi patonki ja pullo viiniä. Sillä ehdolla tietenkin, että stereotyyppinen ranskalainen asukokonaisuus pysyy päällä koko illan. Loistavan onnistunut läksiäislahja, vaikka itse sanonkin. Kaikilla oli erittäin mukavaa ja ne onnekkaat, joiden ei tarvitse kömpiä epäinhimilliseen aikaan huomenna töihin jäivät vielä jatkamaan iltaa pitkälle yöhön. Itse lähdin sopivan viileään asuntooni tarkoituksena hieman järjestellä paikkoja, mutta blogittamiseksihan tämä meni. Fiilis on loistava, en keksi mitään, mitä elämästäni tällä hetkellä puuttuisi.

[Okei okei, puuttuu minulta vielä lautasia, eteisen peili ja naulakko, mutta nuo saan toivottavasti viikonlopun IKEA-reissulta.]

Ilmastointilaite. Nyt.

Duracraft, pitää hirveää meteliä, mutta asuinlämpötila on laskenut inhimilliselle tasolle. Juuri sopivasti kun pahimmat helteetkin alkaa olla ohi, mutta eiköhän tuolle käyttöä ole vielä ensi vuonnakin.

Kävin tänään ajamassa Ford Focus ST:n kun nykyisen liisariauton sopimuskausi loppuu kohta. Uskomattoman hauska vehje. En voisi kuvitellakaan tuollaista päivittäiseen ajokäyttöön, mutta 225 turbohevosta todella tuntuvat konepellin alta. Ohituskiihtyvyys on normaaleihin perheautoihin tottuneen mielestä naurettavan rivakka ja ylinopeuttakin tuolla olisi aivan liian helppo ajaa. Radalle tuo olisi mielettömän hauska lelu, mutta normaalikäyttöön ei sitten niin millään. Ehkä sitten, jos omat avut eivät riittäisi ja vastakkaisen sukupuolen edustajia täytyisi houkutella hienolla autolla ja bassovoittoisella musiikilla, mutta aion vielä toistaiseksi luottaa komeaan ulkonäkööni ja sujuvaan verbaaliseen ulosantiini jahka sopiva kohde löytyy.

Kulutusblogaisu

Tämä sopisi ehkä paremmin kulutusjuhlaan kuin tänne, mutta avaudutaan nyt oikein kunnolla sitten tätä kautta. Olen nimittäin ollut innokas Frezzan suurkuluttaja, mutta alkuvuodesta huomasin purkeissa pienen muutoksen. Mochasta oli tullut Mocca. Juoma ei maistunut läheskään samalta ja ihmeissäni katselin tuoteselostetta, kunnes minulle valkeni, että Moccassa oli aito Pauligin espresso korvattu "Instantkahvilla". Hitto vieköön! Hyvänmakuinen espressojuoma maistui nyt kylmään maitoon sekoitetulta nescafé:n valmiskahvilta. Kyselin asiaa jo tuolloin Pauligin asiakaspalvelusta ja optimisitisesti minulle vastattiin tammikuun puolessavälissä seuraavasti:

Pauligin Frezza Mocha- juoman valmistaja on vaihtunut, joten tuotannollisista syistä Frezza-maitokahvijuoma on pikakahvipohjainen, kunnes taas espressopohjaisen juoman valmistus kunnolla käynnistyy. Tarkoituksena on palata takaisiin samaan Frezza-maitokahvijuomaan mahdollisimman pian.

Kaunis ajatus, mutta reilua puolta vuotta myöhemmin on vanha Javakin muuttunut instantkahvipohjaiseksi Latte:ksi ja Vanillastakin on espresso kadonnut raaka-ainelistalta. Innolla odotan, että juoma saisi sielunsa takaisin, mutta alan olla jo hieman kyyninen asian suhteen.

Oloa helpottaa oma espressokeitin kotona, sekä eräs upea nainen, jonka kanssa olen viimeaikoina ollut luvattoman paljon yhteydessä. Jokainen ajatus hänestä ja jokainen viesti häneltä kun nostavat leveän hymyn huulilleni. Ellen paremmin tietäisi, voisin jopa väittää olevani ihastunut. ;)

mmmmhh...

Tältäkö se tuntuikin... Ajatukset harhailevat, koko keho on rento, aivot vaikertavat, että etkö voisi vain nukkua. Silti sormenpäät hamuavat edelleen naisen selkää, huulet vaistomaisesti etsivät toisia, iho on herkkä ja olo on vapautunut. Kasvoille on juurtunut typerän tyytyväinen virnistys ja kaikki tuntuu vain lipuvan hiljalleen ohi. Uskomatonta, miten toinen ihminen voi saada aikaan tällaisen olon.

Vaikka ilmassa oli pientä ensi kerran jännitystä, jätti koko ilta suuria toiveita tulevasta. Kumpikin tietäen, että vakavaa seurustelua tästä ei tule, mutta kuitenkin juuri sitä, mitä molemmat kaipaavat. Moraaliton seksisuhde siis. Johan siitä edellisestä olikin jo reilu seitsemän vuotta aikaa (ja jos sitä vertaa tähän, niin mitäköhän hittoa silloinkin siitä sai irti...). Ei tämä sinkkuelämä nyt aivan mahdotonta ole, vaikka vakaasti uskonkin, että olisin onnellisimmillani vakaassa parisuhteessa. En tosin muista, koska sellaisessa olisi yhtä mielettömän kokonaisvaltaisen tyytyväinen olo ollut.

Tänä yönä nukkunen hyvin. :)

Tämä päivä

Olen tänään tehnyt muun muassa seuraavia asioita:

Lähtenyt töistä neljää tuntia aikeisemmin

Käynyt kaverini kanssa kiireettömällä lounaalla

Saanut uuden sohvan

Juonut syntymäpäiväkahvit ja jutellut mukavia takapihalla istuvien kolmen eläkeläisnaisen kanssa

Nautiskellut shampanjaa ja suklaaseen dipattuja mansikoita hyvän ystäväni kanssa. [ja tiedostanut, että Champagnen alueen kuohujuoman virallinen suomenkielinen kirjoitusasu on "samppanja"]

Saanut neljä onnittelutekstiviestiä

Saanut yhdeltä kanssablogaajalta sähköisen onnittelukortin

Vanhentunut yhdellä vuodella

Rakkaudesta

Itselleni rakkaus tarkoittaa pyyteetöntä välittämistä. Rakkaus on tahto tehdä kaikkensa toisen hyväksi tahtomatta vastineeksi mitään muuta kuin toisen onnellisuuden.

On olemassa erilaisia rakkaustyppejä, jossa eri ominaisuudet korostuvat. Romanttisessa rakkaudessa on mukana myös himo, kaverillisessa rakkaudessa korostuu välittäminen ja huolenpito, äidinrakkautta suurempaa uhrautujaa tuskin on.

Rakkaus on positiivista energiaa kun sen saa kanavoitua oikein. Yksipuoleinen rakkaus riuduttaa koko voimallaan.

Olen kokenut elämässäni sekä romanttista että kaverillista rakkautta ja odotan oikeasti sitä päivää, jolloin voisin kokea myös omaan lapseen kohdistuvan rakkaudentunteen. Tässä vaiheessa upeat kaverit ja ystävät korvaavat nuo kaksi muuta tarvetta, mutta tavallaan pelkään sitä päivää kun tarve lisääntyy ja kaipuu oman kullan syliin käy kohtuuttomaksi taikka vauvakuume iskee. [kyllä, se voi tulla miehillekin.]

Edelliseen, naismausta kertovaan blogaisuun voisin vielä lisätä, että oikeastaan lähes kaikki naiset, jotka ovat viimeaikoina saaneet pääni kääntymään ovat olleet joko raskaana tai työntelemässä vaunuja. Lienevät vaan varattuja suurin osa, ainakin toivon niin.

Naismausta

Olen tässä joskus miettinyt, että minkälainen on minun naismakuni. Voisin määritellä minuun vetoavia ulkoisia piirteitä, mutta yksikään pitkäaikaisemmista (tai lyhytaikaisistakaan sen puoleen) ei ole ollut edes lähelläkään sitä "unelmien naista" ulkoisilta ominaisuuksiltaan. Haluaisin, että nainen olisi minua lyhempi, eli kun itse olen 181cm niin nainen voisi olla maksimissaan siellä 175cm korkeudella, että voi vielä käyttää pieniä korkoja olematta minua pidempi niin halutessaan. [no okei, tämä täyttyy kaikkien osalta]. Minua miellyttää myös ihan selkeästi minua lyhemmät, sillä pienen naisen voi helposti haudata syleilyynsä ja suojella häntä maailman pahalta. Liian laiha hänen ei kuitenkaan tulisi olla, sillä normaalivartaloista on paljon mukavampi kosketella. Pidän myös lyhyistä hiuksista naisella, vaikka se nyt ei mikään edellytys olekaan. Rinnat eivät saa olla liian suuret. Sopusuhtaiset muuhun kroppaan nähden, eli c-kuppi on useimmiten aika maksimi. Mielummin kuitenkin mukavan kiinteät hyvin käteen sopivat rinnat. Olen aina ollut heikkona ruskeasilmäisiin, joten suklaiset nappisilmät keräävät varmasti huomioni.

Pinnallista. Todellisuudessa ainoa tärkeäksi osoittautunut tekijä on luonne ja kommunikointikyky. Haluan, että naisesta on älyllistä vastinetta ja että häneltä löytyy sopivasti kieroutunutta huumorintajua. Stereotyyppinen bimboblondi olisi varmasti siinä mielessä kiva, että voisi koko ajan tuntea itsensä älyllisesti ylivertaiseksi, mutta koska oma itsetunto on niiltä (ja likimain kaikilta muiltakin) osin kunnossa ja ehkä jopa epärealistisen korkealla, niin siihen vain ärsyyntyisi kun toinen ei tuntuisi tajuavan mitään.

Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan, että naisesta tekisi täydellisen jo se tosiseikka, että hän olisi tässä vierellä. Deitti-yritelmääni en ole saanut vastausta. Voisi edes ilmoittaa, ettei kiinnosta, vaikka omahan on menetyksensä. :)

Messenger!

Laitoin sitten kokeiluluontoisesti pystyyn blogiminälleni oman ilmaisen ja pahamaineisen postilaatikon. Samaa osoitetta voi käyttää myös reaaliaikaiseen keskusteluun käytämällä Microsoftin (yök!) Messenger-ohjelmaa. Suuren aivoriihen tuloksena sähköpostiosoitteeksi tuli takaisin_kallioon @ hotmail . com (ilman välilyöntejä tietenkin). Sama siis toimii myös messengerissä. Annan tuon nyt olla tuolla taustalla pyörimässä jonkin aikaa, jos jotakuta kiinnostaa lisätä minut mesekavereihinsa. :) Hih, Olo on heti 7v nuorempi kun mainitsenkin sanan "mesekaveri".

Eilen oli mukavan raukea päivä. Kaverin kanssa olimme tosiaan jo aiemmin mainitussa Harjutorin saunassa kolmisen tuntia töiden jälkeen saunomassa ja olutta nauttimassa. Lisäksi plokkasin itselleni stockan alen loppurysäyksestä nepalilaisen käsinsolmitun villamaton. Sohva tulee toivottavasti toinen elokuuta, jonka jälkeen voisi suunnitella tupareita. [Eikös se ole epäkohteliasta kutsua kavereita puolivalmiiseen kämppään?]

Työviikko on ohi, 52,5h ja seitsemän päivää. Huominen vapaata ja sitten taas loppuviikko duunia. Pitää vain ajatella työn mukavia puolia (tuleva palkkapäivä) huonojen (kaikki muu) sijasta.

Olen virallisesti epätoivoinen. Vastasin nimittäin elämäni ensimmäiseen deitti-ilmoitukseen tänään. Pessimisti ei pety koskaan, jotenka en odota mitään tuolta suunnalta, mutta jos minulle edes vastataan, olen positiivisesti yllättynyt. Muutenkin olo on oikein mukava. Puolikas samppanjapullo tuli juotua eilen saunan jälkeen ja nyt kaapissa on vain kokonaisia. Toisaalta, voisin kaivella viinikaapista jonkin italialaisen ja pistää kummisedän pyörimään DVD-soittimeen. Johan tuo matto on vuorokauden tuossa lattialla ollutkin ilman punaviinitahraa.

[Pahoittelut katkonaisesta ja epäselvähköstä blogaisusta. En juuri nyt jaksa stressata jaksotusten ja oikeinkirjoituksen syvimpiä merkityksiä, olen vain tässä ja hymyilen.]

Toiveet ja niiden toteutuvuus

Pelottavaa. Sankaritar tuossa muutama blogaisu taaksepäin varoittelikin kommenteissa, että sen voi myös saada, mitä toivoo. En jaksanut aiemmassa duuniaiheisessa avautumisessa tästä mainitakkaan, mutta työnantajan palkkabudjettia oli kesän osalta yht' yllättäen karsittu rankalla kädellä ja monilla osa-aikaisilla oli hieman ongelmia sen suhteen, että huonoimmillaan töitä oli kyetty antamaan vain kuusi tuntia viikossa. Itse olin mukana tuossa porukassa ja kesä oli hieman turhankin lomailua, sillä tarkoitus olisi jatkaa opiskeluja syksyllä ja olin optimistisesti ajatellut kerääväni nyt kesän aikana hieman valuuttaa tilille, ettei pelkän opintotuen varassa tarvisi kituutella. Alkukesä meni viimevuotisia lomia vietellessä, mutta nyt on vajaa kuukausi siis ollut selkeästi vähemmän tunteja kuin pitäisi. Vihdoin henkilöstöpäällikön puheille päästyäni asia kyllä korjaantuikin, nimittäin seuraavat neljä ja puoli viikkoa tulen olemaan töissä 40-48 tuntia viikossa. Toivoin lisää töitä ja hitto soikoon, että niitä sitten tuleekin "koko kesän edestä". Tämänkin olisi voinut hoitaa paremmin...

Aussie Bar

Tällä hetkellä baarilistan ykkösenä: Aussie Bar. Sijaitsee Kampin keskuksen vieressä, kadunkulmassa korttelia ennen Tennispalatsia. Olin edellisviikon keskiviikkona avajaisissa ja nyt piti käydä tarkistamassa paikka vielä ihan normaalina iltana. Viihtyisä baari, mukavan letkeää musiikkia ja aivan mahtava, kokonaan australialainen henkilökunta. Suosittelen kielikylvyn tai pelkästään oleilun takia käymään. Villinä ideana tämäkin paikka aluksi oleili perustajiensa pääkopassa, kunnes jostain tuli ratkaiseva päätös oikeasti perustaa baari maahan, jonka kieltä ei puhu ollenkaan. Käsittämätöntä rohkeutta ja seikkailunhalua. Tulen käymään tuolla varmasti hieman useamminkin, se kun nyt sattuu sopivan mutkan kautta olemaan ihan työmatkan varrellakin. Kannattaa ainakin käydä vilkaisemassa, se on vähän kuin ulkomailla kävisi.

Ja ei, minulle ei maksettu mitään tästä. :)

Käsitöitä

Valitettavasti minun täytyy todeta, että vaikka blogi kertookin sinkkumiehestä kalliossa, emme nyt kuitenkaan puhu masturboimisesta, vaan ihan oikeista käsitöistä! [Neuleblogit kun ovat blogilistan suosituimpia, niin koitetaan kasvattaa lukijamäärää sitten tällaisella erittäin läpinäkyvällä neulontaosuudella...]

Miehethän ovat tunnetusti kaiken hienon teknologian perään, mutta nyt tuli mentyä toimivuudessa takapakkia helppouden ehdoilla. Kävin ostamassa neulaa ja lankaa sillä muuton huumassa olen kadottanut pienenpienen ompelusettini (sosialisoitu kai jostain hotellihuoneesta aikanaan) ja huomenna on serkun häät ja paidan hihansuusta puuttuu nappi. Noh, ystävällinen myyjätär sitten auttoi oikean lankatyypin valitsemisessa ja neuloiksi antoi "self-threading"-neuloja, joissa ei tarvitse pujottaa lankaa neulansilmän läpi. Kaunis ajatus, mutta todellisuus iski vastaan hyvin nopeasti. Lanka meni helposti napsauttamalla sisään pidikkeeseen, mutta tuli siitä miltei yhtä helposti poiskin kun neulaa alkoi hihan läpi pistellä. [juu, oli minulla asianmukaisesti solmutettu lanka]. Ehkä tuo on sitten tekniikkakysymys, mutta minusta vanhalla silmäneulalla oli vaan helpompi parsia nappi kiinni kankaaseen. Sai vain nopeasti pistellä ja muu hoitui voimalla eikä tarvinnut varoa langan pujahtamista pois neulasta. Eikä se langan pujottaminen ole koskaan ollut minulle erityisen vaikeaakaan.

Pääasia on kuitenkin se, että ylipäätään muistin hihansuusta puuttuvan napin ennen juhlapäivää ja sain sen omatoimisesti ommeltua paikoilleen. Mihin tässä naista enää tarvisikaan?

Unia

Muistan erittäin harvoin näkemiäni unia, mutta viime yön muistan poikkeuksellisen selvästi.

Uni alkoi Helsingistä, jossa oli kuitenkin alkuperäisen kotikuntani paikkoja ja lenkkipolkuja. Alussa opastinkin toisaalta tullutta, ehkä noin kolmikymppistä naishenkilöä hyville lenkkeilypoluille (14km pitkä saaristomaisema tai hieman lyhempi pururata metsän keskellä). Aikaa meni kuitenkin sen verran paljon, että unessa huomasin kelloni näyttävän jo kahdeksaa, enkä ollut vielä käynyt lähtöselvityksessä! Nopeasti juoksin satamaan ja ehdin juuri ja juuri sankarillisesti hypätä Viking Linen punaisen laivan keulaan roikkumaan. Kohtaus oli kuin hidastetusta elokuvasta ja sain dramaattisesti sormillani kiinni veneen laidasta. Puoliksi veden päällä roikkuen ja yläkroppa kannella aikani taisteltuani kapteeni avasti pienen luukun ja työnsi harjanvarren vierelleni, jolloin pääsin kiipeämään pienestä ikkunasta sisälle. Kapteeni oli erittäin rento, totesi vain, että "yleensähän näin ei saisi tehdä, mutta jos mulle nyt tästä jotain seuraamuksia tulee, niin tulkoot". Istuskelimme hetken aikaa vaalealla nahalla päällystetyssä ohjaamossa ja katsoimme kustaanmiekan ohi lipumista pienestä ikkunasta. Jossain välissä kaivelin kannettavaa tietokonettani nättääkseni kuittia ja ilmaisin huoleni siitä, että onkos minulle hyttiä kun en ole lähtöselvityksessä käynyt, vaikka liput olivat jo netissä etukäteen maksettu. Kapteeni, joka muistutti hieman Lance Armstrongia ulkonäöltään vakuutti, että asia järjestyy. Samalla hänen hyttinsä, joka oli kasvanut ympärillemme, saapui myös palveluhenkilökuntaa ja lähtiessämme joukolla infotiskille hoitamaan hyttiasioita havahduin pikkuhiljaa todellisuuteen ja fiilistelin puoliunessa vielä hetken ennen kuin rupesin taas vaistomaisesti tunnustelemaan ylipehmeää pussilakanaani.

Jos lukijoissa on joku, jolla on kokemusta unientulkinnasta tai edes kirjahyllyssä kirja, mitä eri symbolit unessa tarkoittavat, niin olisi erittäin kiinnostavaa tietää, että mitä hittoa tuo uni oikein meinasi. Joskus harvoin kavereiden kanssa tuotakin tehnyt, ja yleensä tulkinnat ovat vielä hauskempia ja oudompia kuin itse unet. :)

Yhden illan etiketti

Ei, minulla ei ollut yhden illan juttua eilen, ei mennellä viikolla eikä itseasiassa koskaan. Sinänsä mielenkiintoista, että miten miehillä on tapana mittailla kokeneisuuttaan naisten määrällä. Omat seksikumppanini voi laskea yhden käden sormilla, mutta kuitenkin voinen sanoa olevani siinä mielessä kokenut, että takana on kuitenkin nopealla keskiarvotilastoinnilla toista tuhatta rakastelukertaa. Uskoisin, että monen vuoden seurustelussa oppii myös yleisellä tasolla huomattavasti enemmän naisista kuin parinkymmenen baari-ihastuksen kautta.

Mutta asiaan, rakastelu vai paneminen? Seksi on minulle kuitenkin pääasiassa hellyyttä ja läheisyyttä ja jotenkaan en osaa olla itsekäs sängyssä. Yleensä kun puhutaan yhden illan suhteista, puhutaan omien tarpeiden pikaisesta tyydyttämisestä. Hiton hienoa, mutta minä saan suurimmat kicksit sängyssä siitä, kun pystyn tuottamaan partnerille nautintoa. Kun toinen nauttii/tulee/voihkii/mitävaan, tulee itselle henkisellä tasolla todella hyvä olo joka sitten täydentyy jossain vaiheessa orgasmilla. Toisen käyttäminen masturbaatiovälineenä ei vaan nappaa. Täysin vailla kokemusta baarista kotiin hinatuista pokauksista en oikeastaan tiedä, miten koko homma etenee. Todennäköisesti olisin niin akkamainen pihtari, että ehdottaisin, että "mitä jos me vaan nukuttais tässä ihan lähekkäin". Toisaalta, alan kuitenkin pikkuhiljaa hyväksymään elämän realiteetteja ja olen ostanut kämpille kaiken varalta kondomeja. Kyllähän ne säilyy vuoteen 2010 asti, joten kiirettä ei sinällään ole.

Oikeastaan kaikkein vaikeinta on ollut läheisyydestä, ei niinkään seksistä luopuminen. Olisi vain niin mukavaa painaa joku kiinni vartaloonsa ennen nukkumaanmenoa, silitellä tämän hiuksia, tuntea hengitys iholla, antaa hyvänyönsuukko otsalle ja nukahtaa tuntien toisen lämmön vierellään.

29,7°C

Ensimmäinen negatiivinen asia mikä mieleen tulee uudesta asunnosta on sen lämpötila. Digitaalimittari näyttää nyt iltakahdeksalta sisälle liki kolmeakymmentä astetta ja ulkonakin vielä 27. Tekisi mieleni sanoa, että huh hellettä, mutta jotenkin se ei omaan suuhun oikein sovi. Minä mielummin haaveilen ilmastointilaitteesta ja purnaan sen puutteesta. Ei kukaan haluaisi lahjoittaa minulle tuuletinta, kupariputkea ja akvaariopumppua kotitekoista ilmastointilaitetta varten?

Muuten kaikki onkin positiivista. Kuten sanottu, ulkona on mahtavan lämmin ilma, muutto meni onnistuneesti, mitään ei hajonnut ja kaikki pahvilaatikot on nyt purettu ja tavarat paikoillaan. Ja mikä tärkeintä, nettiyhteys on toiminnassa. Ensimmäinen vuorokausi hoitui naapurin avoimen wlanin välityksellä, jolle oli kutsuvasti annettu nimeksi "nuoleVittu". Pitäisiköhän kaivaa se ylimääräinen vanha wlan-reititin kaapin pohjalta ja luoda ei-missään kiinni oleva verkko ja antaa sille nimeksi "enNuole".

Vaikka toisaalta, nautin kyllä suuresti kyseisestä toimenpiteestä oikeissa olosuhteissa, joten eipä pidä mennä noin mustavalkoista kantaa suoralta kädeltä ottamaan.

Asioita joita tulen kaipaamaan

Tai pikemminkin yksi asia, jota tulen kaipaamaan: sauna. Kirjoitan tätä hikisenä, koko päivän muuttolaatikoita pakanneena ja tavaroita edestakaisin roudanneena hetkeä ennen saunavuoron alkua. Saunakassissa odottaa jo yksi kylmä omenasiideri ja saunavuoro on tämän illan viimeinen, joten mitään kiirettä pois ei ole. [paitsi tietenkin sitten jos tekee mieli lisää juotavaa] Tulevassa taloyhtiössä ei saunaa ole, mutta onneksi se sijaitsee kuitenkin kivenheiton päässä Harjutorin saunasta. Maksua vastaan pääsee kokemaan miltä tuntuu puulämmitteinen kiuas, jossa on puolitoista tonnia kiveä. Sitä katsellessa ei taloyhtiön Narvia tule ikävä.

Mutta nyt palkitsen itseni viimeisen kerran täällä ollessani saunalla. Olen sen mielestäni ansainnut.

Ensimmäinen yö

Nyt on ensimmäinen yö sitten takana uudessa kodissa. Pehmeä lasku sinällään, sillä vanhemmat ovat nyt pääkaupunkiseudulla käymässä ja käyttivät sitten tilaisuutta hyväkseen tullen yökylään. Fiilis on enimmäkseen helpottunut ja onnellinen. Loistava yksiö, hiljattain rempattu, parketti/laminaattilattia, neljäs kerros, puistonäkymä ja ikkunasta kuuluu päälimmäisenä linnunlaulu. Hieman alle 30m2, mutta kyllä tänne yksi poikamies telkkareineen sekä viini- ja baarikaappeineen mahtuu. Vaikka mielessäni jo ehdin luvata itselleni, että edellinen asunto olisi ollut se viimeinen paikka, mihin tuota yli 50-kiloista 32" putkitelkkaria raahaan. Vähänpä tiesin.

Varsinainen muutto on vasta torstaina, sitä ennen on vielä yksi päivä pyhitetty kokonaan pakkaamiselle. Ei sillä ettenkö olisi jo ottanut kaikkea irti tulevasta vapaudesta ja yksinnukkumisesta, sillä koin tänään elämäni ensimmäisen shoppailumorkkiksen. Ostin nimittäin Gantin pussilakanan. Eipä siinä mitään, mutta kun kyseisen lakanan ovh oli stockalla 126e. Siis pelkkä pussilakana, ei edes sointuvia tyynyliinoja. Nojoo, olihan se sentään -40% alennuksessa, mutta silti. En kuvitellut koskaan käyttäväni tuollaista summaa yhteen kangastilkkuun, mutta materiaali oli vain niin huumaavan sileää ja pehmeää ja kuviointikin hillityn tyylikästä, että pakkohan se oli saada.

Jos sitä kerran pitää yksin jatkossa nukkua, niin nukutaan sitten edes mukavasti, perkele.

Nyrpeät ihmiset

Mikä saa ihmiset olemaan niin nyrpeitä, että vanhana heidän kasvoilleen on uurtunut synkkä ja murehtiva ilme? Olenko jotenkin ainutlaatuinen kun hymyilen ja haen katsekontaktia metrossa tai junassa?

Taas tänään näin junassa henkilön, ehkä viisissäkymmenissä oleva nainen, jonka kasvoilta paistoi katkeruus ja valittamisen halu. En ole aivan varma, että olenko nähnyt kyseisen henkilön joskus niuhottamassa jostain turhaakin turhemmasta asiasta, vai onko assosisaatio happamasta naamasta vain niin vahva. Koko henkilöstä säteili äärettömän negatiivista energiaa ja vain odotin, että hän saisi jonkin aiheen, josta valittaa. Noh, jäi sitten pois parin pysäkin jälkeen - tyytymättömänä matkaansa todennäköisesti. Jotenkin minua alkoi hymyilyttää koko ihminen ja se, kuinka paljon parempi olo minulla varmaankin on kun en juuri koskaan jaksa niuhottaa mistään ja hymyilen usein. Kaikkein iloisimmin silloin kun katsekontaktiini vastataan hymyllä. Molemmat osapuolet saavat siitä positiivista energiaa ja ainakin itse tulen hyvälle tuulelle miltei loppupäiväksi niinkin pienestä eleestä. Mikseivät ihmiset voisi siis vähän edes vilkuilla ympärilleen julkisissa kulkuneuvoissa? Samassa vaunussa saattaa vaikka olla joku mukava henkilö, joka haluaisi vaihtaa hymyn kanssasi.

Unohtamatta tietenkään Chick Clickeriä. Siitähän tässä loppujen lopuksi on kysymys.

Pakkailua

Kuun vaihde lähestyy ja kohta pääsen muuttamaan "omaan kotiin". Ero on sujunut varsin hyvin ilman sen kummempia riitoja tai ongelmia omaisuudenjaossa, mutta on kieltämättä hieman outoa asua saman katon alla exänsä kanssa. Ongelma on tosin melko pieni, sillä hän viettää yönsä joko vanhempiensa tai uuden poikaystävänsä luona. Silti tässä nykyisessä asunnossa on melko ahdistava tunnelma. Puolessa vuodessa kuitenkin on ehinyt jo kotiutua ja tottua täällä olemiseen, mutta nyt tuntuu kuin olisin vieras omassa kodissani. Pakkailemassa muuttolaatikoita ja katselemassa tyhjentyviä huoneita. Normaalisti täällä olisi koira tökkimässä kuonollaan kyynerpäitä kun kirjoittelee jotain koneella ja toinen henkilö kiroamassa oman kannettavansa toimimattomuutta. Hiljaisuus ahdistaa.

Vaikka olen mielestäni ihan sinut koko eron kanssa, pelkään silti sitä fiilistä, mikä tulee kun vihdoin olen saanut kamat uuteen kämppään, paikat putsattua ja muutossa avustaneet kaverit ovat lähteneet kotiinsa ja ovi sulkeutuu kajahtaen porraskäytävässä. Pelkään, että vasta sitten oikeasti tajuan, että olen yksin.

Petolliset rinnat

Pää auessa oli jokin aika sitten kirjoitus, jossa käsiteltiin rintoihin tuijottelevia miehiä. Tai sivuttiin ainakin sen verran, että siitä saa hyvän aasinsillan itse asiaan. Vaikkakaan tuo nyt ei varsinaisesti ole aasinsilta, sillä sillä ei siirrytä asiasta toiseen, vaan pohjustetaan tulevaa.

Lingvistisen pätemisen jälkeen voin siis vihdoin alkaa puhumaan asiaa. Minua häiritsee itsessäni se, että tunnustaudun noiden rintatuijottelijoiden joukkoon. Eniten asiassa häiritsee se, että katseet eivät ole mitenkään tahdonalaisia. Selkeimmillään tilanne on tietenkin silloin, jos naisella on antava kaula-aukko ja rintojen muodot ovat viettelevästi esillä. Silloin ei kyllä pitäisi naisellakaan olla mitään valittamista, sillä pitäisi olla itsestään selvää, että tuollainen pukeutuminen kerää katseita. Nolointa ja inhottavinta tuossa tavassa kuitenkin on se, että vaikka juttelisin naispuolisen kaverin/ystävän kanssa, jolta ei halua mitään muuta kuin ystävyyttä, niin huomaan silti silmieni nopeasti käväisevän tämän rintamuksilla kun hänen katseensa välttää. Pyrinkin aina säilyttämään katsekontaktin, mutta mikäli toinen tuon kontaktin yllättäen rikkoo, kääntää esimerkiksi päätään, alkavat silmäni helposti vaellella. Mielestäni se on erittäin epäkohteliasta ystävääni kohtaan ja haluaisin päästä tavasta eroon, mutta katse on niin refleksinomainen, ettei sitä osaa edes ajatella ennenkuin näkökentässä siintää topin yläreuna tai paidan etumus. Samassa kun tajuan taas tuijottavani töykeästi toisen rintoja, nostan katseeni ja haen katsekontaktia. Entisestään kiusallisempaa asiasta tekee se, etten yleensäkään tiedä, että onko vastapuoli huomannut tätä taipumusta. Hyvän ystävän seurassa asian voi kuitata huumorilla, mikäli siitä jotain sanomista tulisi, mutta kauhulla odotan tilannetta, jossa minun pitäisi vaikka ensitreffeillä keksiä jotain katseltavaa sillä aikaa kun toinen tutkiskelee tilaa silmillään. Voin kuvitella, miten treffien jälkeen tyttöporukassa avauduttaisiin: "Olihan se muuten ihan mukava: komee muttei mikään adonis, vähän outo huumorintaju, mut se kyttäs koko ajan mun rintoja!"

Ja kaikki tämä vain siksi, että joku parasympaattisen hermoston aktivoitumista halajava tumake huutelee päässä, että "Tsiigaa ton böönan ryntäit!1!"

Management by Perkele

On ollut mielenkiintoista huomata viimeisen vuoden aikana, että kuinka käsittämättömän paljon esimiehen vaihtuminen voi vaikuttaa koko työilmapiiriin ja työssäjaksamiseen. Edellinen myyntipäällikkö oli aivan ihanteellinen esimies, piti kaikki ajan tasalla, oli oikeasti kiinnostunut alaisistaan, oli omien töidensä ohella myös myyntilattialla ja jos jokin oli pielessä, niin hän oli aina tavoitettavissa kun vain nykäisi hihasta. Koko työporukalla oli hyvä fiilis, myynti kulki hyvin ja kaikki sujui jouhevasti. Valitettavasti hän siirtyi varmasti paremmin osaamistaan vastaaviin ylemmän johdon tehtäviin. Mielenkiinnolla odotimme uutta esimiestämme, mutta ensimmäinen asia mitä hänestä muistan on seuraava: Eräs tavarantoimittaja oli järjestämässä koulutusta-viinaa-viihdeohjelmaa -tilaisuutta ja suuri osa yrityksemme työntekijöistä oli kutsuttu paikalle. Viikkoa ennen tapahtumaa kuitenkin uusi esimiehemme päätti valloittaa kaikkien sydämet ilmoittamalla, että kaikki koulutustapahtumat kulkevat hänen kauttaan ja koska hän ei ollut tietoinen tapahtumasta, hän kielsi kaikilta osallistumisen. Vaikka tapahtuman aikaan ei olisikaan töissä. Taisipa hän vielä omien sanojensa mukaan olla yhteydessäkin tavarantoimittajaan selittäen tilanteen. "Kukaan meiltä ei ole tulossa."

Mielenkiintoinen tapa esittäytyä. Itselleni ainakin olisi erittäin tärkeää, että alaiseni saisivat minusta positiivisen ja hyvän kuvan heti alusta pitäen, sillä alaisten arvostus pitää kuitenkin ansaita. Mutta johtamistyylejä on erilaisia ja viimeisen kuukauden aikana olemme saaneet jo kahdesti sähköpostia, jossa ensimmäisessä painotettiin, että

"jos et kykene arvostamaan asiakkaita ja palvelemaan heitä tietyllä nöyryydellä, mieti oletko oikealla allalla!"

ja toisessa

"Ihan peruskäytöstapojenkin osalta voidaan järjestää vaikka koulutusta mutta jos epäasiallinen käyttäytyminen johtuu asenteista tulee miettiä ehkä kahteen kertaan onko asiakaspalvelu sittenkään oikea työtehtävä."

Onhan se mukavaa, että edes yrittää motivoida. Mielenkiintoisinta on kuitenkin se, että kaikki kollegat, joiden kanssa olen asiasta keskustellut, ovat sitä mieltä, että asiakaspalvelun laatuun vaikuttaa eniten esimiesvaihdoksen jälkeen tapahtunut ilmapiirin huonontuminen. Mutta eipä se ole kai käynyt sähköpostiviestittäjän ajatuksissa. Miten sitten esimiehen ratkaisut ja toimet voivat vaikuttaa työmoraaliin? Yhtenä hyvänä esimerkkinä voisi mainita vaikka käsittämättömän ajatuksen siitä, että jokaisen myyjän henkilökohtaiset myynnit otetaan tarkkaan seurantaan ja niistä laaditaan viikottain tilasto, että kuinka monella eurolla olet myynyt/tunti. Ei siinä mitään, ihan luonnollistahan tuo vielä on. Seuraava askel hieman alkoi jo epäilyttää. Jokaisen henkilökohtaiset myyntitehot laitetaan takahuoneen seinälle julkisesti näkyville. Noh, varmastihan ne toteutetaan hienovaraisesti vaikka myyjien myyjänumeroilla ja todennäköisesti listan parhaimmille myyjille on luvassa jotain mukavaa porkkanaa. Mutta yllätys oli suuri kun seinällä komeilikin siististi kaikkien nimet kirjoitettuna selvällä suomenkielellä ja nimen vieressä oli jokaisen senviikkoinen myyntiteholuku. Ja ei, listojen mukaan ei palkita ketään. Toisinsanoen koko listan ainoa tarkoitus on toimia julkisena häpeärangaistuksena jos sinut vaikka laitetaan myymään kaapeleita plasmatelevisioiden sijaan. No, kyllähän loistava esimiehemme tähänkin epäkohtaan puuttui - tapansa mukaan toimistostaan sähköpostitse.

"Muistutukseksi vielä: Televisiokauppaa tekevän myyjän myynnit eivät ole millään lailla verrannollisia esimerkiksi tarvikeosaston myyjän lukuihin."

Sepä mukavaa, mutta miksi hitossa ne sitten pitää tunkea samalle listalle?

Pitänee hankkia läksiäislahjaksi [myönnettäköön, että lopputilin ottaminen on vielä toistaiseksi vasta haaveissa] jokin despair.comin demotivaattoreista. Tämän päivän tunnelmiin voisi sopia vaikka seuraava juliste:

Uusi tuttavuus

Omalta osaltani pystyin tänään todistamaan vääräksi väitteen siitä, että suomalaiset ovat geneettisesti kykenemättömiä jutustelemaan ventovieraille junassa. Tosin siihenkin vaadittiin australialainen mukava ja hieman eksyneen oloinen nuorehko naisihminen. Hän nousi junaan Kirkkonummen asemalta ennen minua, jutteli puhelimessa englanniksi jollekulle ja ääneen ihmetteli, miten hän saa lipun ostettua leimauslaitteesta. Totesin hänelle ohimennen "You can buy the ticket from the conductor" ja hän sitten hieman helpottuneen oloisena tuli puhelun päätettyään istumaan viereiselle penkille. Mukavaa jutustelua ja small talkia Suomesta, viineistä, parisuhteista ja vaikka mistä. Puhe sivusi myös blogaamista ja tietokoneita, ja ennen junasta pois jääntiä hän antoi bloginsa osoitteen. Eihän tässä mitään outoa sinänsä ole, mutta eikös nyt tuollaista voisi melkein verrata siihen, että tyttö keskustelun jälkeen antaisi puhelinnumeronsa? Pitäisikö minun mennä väinöämään häntä hänen työpaikalleen?

Ai niin, maailma on tosiaan pieni, nimittäin tämä jo viikon verran Helsingissä oleillut neitonen on jotain kautta tutustunut erääseen lukiokaveriini, jonka luona hän Kirkkonummella oli juhannuksenvietossa. Hauskaahan tästä tekee sen, että me emme olleet keskustelleet tästä junassa, vaan hän blogissaan ohimennen mainitsi tämän kaverini etunimen ja ajattelin, että Salla on kyllä juuri sellainen henkilö, joka voisi tutustua vieraaseen ulkomaalaiseen hetkessä ja kutsua luokseen juhannusta viettämään. Tekstiviestillä vielä asian varmistin ja niinhän se oli.

Uuden alku

Olen krooninen seurustelija. Viimeiset seitsemän vuotta olen muutamaa väliviikkoa lukuun ottamatta "varattu". Kärjistettynä ensimmäinen suhde (3v) päättyi siihen, että kumppani oli liian tylsä ja toinen (4v) päättyi siihen, että minä olin. Se siitä, nyt olen täyttänyt tämän blogin tehtävän, sillä eräs rakas ystäväni puolihumoristisesti ehdotti, että voisin perustaa blogin ja angstata näitä asioita siellä. Blogin perustin, mutta en aio käyttää tätä kuitenkaan ainoastaan purkautumiskanavana pahalle ololleni (vaikka sellainen ilmeisesti ihmisiä kiinnostaakin). Suurena ajatuksenani on kirjoittaa tänne kaikesta siitä, mitä en seurustellessa ole ehtinyt/pystynyt kokemaan. Koko "nuoruus" on mennyt parisuhteessa, joka on ollut varmasti elämän kannalta opettavaisempaa kuin järjetön baareissa juokseminen ja vieraiden ihmisten vikittely. Silti olen useammin kuin kerran miettinyt, että jääkö minulta jotain pois ellen elä railakasta nuoruutta, juoksentele ravintoloissa, iske naisia baarista ja sammu paikkaan, jota en tunnista herättyäni. [en ole oikeasti koskaan edes yrittänyt iskeä naista baarista enkä varsinaisesti sammunutkaan mihinkään.]

Tylsänoloinen tyyppi siis. Fakta vain on se, että minulla on aina ollut kivempaa kavereitten kanssa kotona aloittelemassa kuin sitten itse juhlapaikassa tupakansavussa kännisten ihmisten keskellä.

Kaikesta tästä huolimatta aion kirjoittaa kaikki merkittävät tapahtumat ja havainnot poikamiehyydestä, kalliosta, elämästä, ihmisistä ja asioista tänne. [ja tuo toimii siis hyvänä vastuuvapautuksena sille, että voin kirjoittaa tänne ihan mitä mieleen juolahtaa.]