Myönnettäköön, mökillä olisi parempaakin tekemistä kuin katsella datan valumista viiden kilon sekuntivauhdilla, mutta toisaalta ei näin aamuisin tällä luonteella jaksa pukea päälle, ottaa otsalamppua ja lähteä jäälle hiihtämäänkään. Mielummin sitä kaivaa läppärin tähän vierelle, pysyy peiton alla ja koittaa vaikka viihdyttää itseään kirjoittelemalla jotain.
Ollaan täällä kavern kanssa kahdestaan vielä pari päivää, perinteisissä merkeissä on mökkielämää vietelty ja tämän vajaan kymmenen vuoden aikana ensimmäistä kertaa olen nähnyt kun tämä kyseinen kaveri liikuttuu kyyneliin asti. Virstanpylväs miesten maailmassa, sanovat. Ja sainpahan selvyyttä asiaan, jota olen jo useamman kuukauden epäillytkin.
Katsos, alkaa heräilemään tuolla. Voisi varmaankin ruveta laittamaan hieman aamiaista sillä hänellä taitaa olla astetta kovempi krapula kuin itsellä. Pitäisiköhän yllättää herra lempiaamiaisellaan... :)
keskiviikkona, joulukuuta 31, 2008
tiistaina, joulukuuta 30, 2008
Junassa
Suomen luonto on muuten jumalattoman nätti talvisaikaan. Pätee ainakin pohjoisempiin osiin ja miksei eteläänkin silloin kun sinne lunta siunaantuu.
Tuntuu oudolta, että muutama viikko sitten matkustin kolmikymmentuntisia matkoja kakkosluokan ilmastoimattomassa makuuvaunussa murto-osalla Turku-Kuopio -lipun hinnasta. Samaten lumenvalkea MacBook edessä olevalla istuintarjottimella, paikalla jonne tulee kaksi sähköpistoketta joiden jännite mitä todennäköisemmin on tasaisempaa kuin Intiassa on totuttu saamaan. Kontrastia kerrakseen.
Paikallisissa kulkuvälineissä muuten kiinnittää pidemmän reissun jälkeen huomiota siihen matkustamattomuuden tunteeseen. Kun on verrattain hiljaista ja juna tai bussi lipuu tasaisesti eteenpäin ilman ylimääräisiä hyppyjä, pomppuja ja torvia ei sitä tajua liikkuvansa ellei ulos katsahda.
Kappas, Jyväskylä. Ihmissiteeni tänne on ollut jokseenkin katkeamaton, joskin ihmiset, jotka täällä ovat asustaneet eivät ole koskaan samaan aikaan täällä majailleet. Mutta miltei aina on joku kaveri tai ystävä täällä majaansa pitänyt. Ehkäpä tästä syystä kaupunkiin liittyykin niin positiivisia muistoja ja mielikuvia.
Millä tavalla veturihiekka eroaa tavallisesta hiekasta? Näemmä säiliö sellaiselle täällä ratapihalla kun on.
Tuntuu oudolta, että muutama viikko sitten matkustin kolmikymmentuntisia matkoja kakkosluokan ilmastoimattomassa makuuvaunussa murto-osalla Turku-Kuopio -lipun hinnasta. Samaten lumenvalkea MacBook edessä olevalla istuintarjottimella, paikalla jonne tulee kaksi sähköpistoketta joiden jännite mitä todennäköisemmin on tasaisempaa kuin Intiassa on totuttu saamaan. Kontrastia kerrakseen.
Paikallisissa kulkuvälineissä muuten kiinnittää pidemmän reissun jälkeen huomiota siihen matkustamattomuuden tunteeseen. Kun on verrattain hiljaista ja juna tai bussi lipuu tasaisesti eteenpäin ilman ylimääräisiä hyppyjä, pomppuja ja torvia ei sitä tajua liikkuvansa ellei ulos katsahda.
Kappas, Jyväskylä. Ihmissiteeni tänne on ollut jokseenkin katkeamaton, joskin ihmiset, jotka täällä ovat asustaneet eivät ole koskaan samaan aikaan täällä majailleet. Mutta miltei aina on joku kaveri tai ystävä täällä majaansa pitänyt. Ehkäpä tästä syystä kaupunkiin liittyykin niin positiivisia muistoja ja mielikuvia.
Millä tavalla veturihiekka eroaa tavallisesta hiekasta? Näemmä säiliö sellaiselle täällä ratapihalla kun on.
sunnuntai, joulukuuta 28, 2008
Pakkailua
Mahduttaa koko elämänsä yhteen rinkkaan. Tai ei nyt koko elämää, mutta sen, mitä kuvittelee puolen vuoden aikana tarvitsevansa. Intiavarusteista sisältö eroaa luonnollisestikin siinä, että ilmasto on huomattavasti kylmempi ja että suuri osa ajasta tullaan viettämään työtehtävissä, jossa siisti ulkoinen olemus kuitenkin luettaneen - jos ei nyt ehdottomaksi edellytykseksi - niin positiiviseksi piirteeksi kuitenkin.
Suoraan sanottuna olen vakavasti harkinnut yhden kortin taktiikkaa, eli mukaan vain ne ehdottoman välttämättömät mitä tarvitsee seuraavan parin päivän aikana, perushygieniatuotteet ja maksukortti. Kaikkea ei kuitenkaan mukaansa saa ja onhan se ihan mukava saada joku syy shoppailuun, yleensä kun se ei ole siellä lempiharrastusten listalla.
Vaikka oikeasti olen vain laiska pakkaamaan. Huomenna hieman pohjoisempaan kaverin mökille, sieltä sitten vuodenvaihteen jälkeen takaisin etelään ja kohti uutta, väliaikaista kotimaatani. Kaikki pitäisi kuitenkin saada pakattua ennen huomisaamua.
Suoraan sanottuna olen vakavasti harkinnut yhden kortin taktiikkaa, eli mukaan vain ne ehdottoman välttämättömät mitä tarvitsee seuraavan parin päivän aikana, perushygieniatuotteet ja maksukortti. Kaikkea ei kuitenkaan mukaansa saa ja onhan se ihan mukava saada joku syy shoppailuun, yleensä kun se ei ole siellä lempiharrastusten listalla.
Vaikka oikeasti olen vain laiska pakkaamaan. Huomenna hieman pohjoisempaan kaverin mökille, sieltä sitten vuodenvaihteen jälkeen takaisin etelään ja kohti uutta, väliaikaista kotimaatani. Kaikki pitäisi kuitenkin saada pakattua ennen huomisaamua.
perjantaina, joulukuuta 26, 2008
Jet set
Olen lentänyt tänä vuonna 27 lentomatkaa (nyt voinee turvallisesti jo tehdä yhteenvedon vuoden aikana tehdyistä asioista). Tuntuu varsin korkealta luvulta näin jälkikäteen ajateltuna, vaikka eihän se loppujen lopuksi ole kuin yksi lento kahden viikon välein jos keskiarvoja ruvetaan laskemaan. Yhteensä reilu neljäsosa vuodesta tuli luuhattua Suomen rajojen ulkopuolella ja kotimaassakin kertyi kaksi ja puoli viikkoa lomailuksi katsottavaa toimintaa joko automatkailun tai lapissa laskettelun merkeissä (plus vielä ne pari hassua päivää kesälomasta, jotka tuli vietettyä paikoillaan tekemättä mitään. Lisäksi tuli tuettua parilla lennolla ja parilla käyttämättä jääneellä peruutuskelvottomalla matkalipulla tämän jo yli vuoden jatkuneen romanssini matkustelua.
Kieltämättä HeVasta on kadonnut se mystiikka ja viehätys, joka lentokenttään aikanaan liittyi. Schiphol on ehkä jäänyt mukavimpana kenttänä mieleen, Mumbai taas pitää selkeästi kärkeä siellä toisessa päässä, vaikka ihan siedettävä sekin oli etenkin kansainvälisellä puolella. Vieraissa paikoissa kun on vielä jotain uutuudenviehätystä ja niihin liittyy yleensä joko perille saapumisen tai kotiinlähdön fiiliksiä niin keskimäärin voin sanoa jossain määrin pitäväni lentokentistä.
Ja ensi vuosi alkaakin sitten mukavasti lentomatkailun merkeissä muutolla Latviaan 3.1.
Kieltämättä HeVasta on kadonnut se mystiikka ja viehätys, joka lentokenttään aikanaan liittyi. Schiphol on ehkä jäänyt mukavimpana kenttänä mieleen, Mumbai taas pitää selkeästi kärkeä siellä toisessa päässä, vaikka ihan siedettävä sekin oli etenkin kansainvälisellä puolella. Vieraissa paikoissa kun on vielä jotain uutuudenviehätystä ja niihin liittyy yleensä joko perille saapumisen tai kotiinlähdön fiiliksiä niin keskimäärin voin sanoa jossain määrin pitäväni lentokentistä.
Ja ensi vuosi alkaakin sitten mukavasti lentomatkailun merkeissä muutolla Latviaan 3.1.
torstaina, joulukuuta 25, 2008
Hiljalleen
Nyt heräsin ilman herätyskelloa vasta seitsemältä! Kyllä tästä vielä länsimainen unirytmi saadaan.
Joulu on mennyt perinteisissä merkeissä (olin kipeänä viimekin vuonna) ja edelleen joulun kohokohta on perinteeksi muodostunut joulusauna erään vanhan ystävän kanssa. Kun kerran vuodessa ollaan edes samassa kaupungissa ja vapaalla.
Hyvä puoli puolikuntoisena olemisessa jouluaattona on se, että ruokailua tulee harrastettua yllättävänkin maltillisesti. Hieman lämminsavulohta ja joululimppua, pieni nokare pääruokia ja nopea vetäytyminen takaisin vuoteeseen. Ei kuulosta mitenkään ylitsepursuavaiselta mässäilyltä ja eipä sitä mieli tekisikään. Ja nyt kun vanhemmat ovat vastanneet viinihankinnoista niin ei joudu harmittelemaan myöskään sitä, että menee Barolot ja samppanjat hukkaan. Kaikki kunnioitus heidän viinimakuaan kohtaan, mutta tässä suhteessa ainakin pojasta on polvi parantunut, jos ei muuten niin laatutietoisuusmielessä.
Vaikka tuon joskus tuomani Amaronen voisi kyllä kohta avata iltaa varten... Kun olo jo sen verran hyvältä tuntuu kuitenkin... ;)
Joulu on mennyt perinteisissä merkeissä (olin kipeänä viimekin vuonna) ja edelleen joulun kohokohta on perinteeksi muodostunut joulusauna erään vanhan ystävän kanssa. Kun kerran vuodessa ollaan edes samassa kaupungissa ja vapaalla.
Hyvä puoli puolikuntoisena olemisessa jouluaattona on se, että ruokailua tulee harrastettua yllättävänkin maltillisesti. Hieman lämminsavulohta ja joululimppua, pieni nokare pääruokia ja nopea vetäytyminen takaisin vuoteeseen. Ei kuulosta mitenkään ylitsepursuavaiselta mässäilyltä ja eipä sitä mieli tekisikään. Ja nyt kun vanhemmat ovat vastanneet viinihankinnoista niin ei joudu harmittelemaan myöskään sitä, että menee Barolot ja samppanjat hukkaan. Kaikki kunnioitus heidän viinimakuaan kohtaan, mutta tässä suhteessa ainakin pojasta on polvi parantunut, jos ei muuten niin laatutietoisuusmielessä.
Vaikka tuon joskus tuomani Amaronen voisi kyllä kohta avata iltaa varten... Kun olo jo sen verran hyvältä tuntuu kuitenkin... ;)
tiistaina, joulukuuta 23, 2008
Kulttuurishokki
Paluu tuntuu omalla tavallaan vaikeammalta kuin lähteminen. Mennessä kun tietää menevänsä vieraaseen maahan, vieraaseen kulttuuriin mutta palatessaan sitä olettaa tulevansa takaisin tuttuihin ympyröihin. Parissa kuukaudesa ehtii tosin tottua vieraaseen ja esimerkiksi täkäläisen linja-auton hämmentävä hiljaisuus ja tasainen kyyti tuntuivat todella vierailta samaan aikaan kun lattia näytti puhtaammalta kuin ne lautaset, joilta olin edeltävät kaksi kuukautta syönyt.
Vatsa ei tunnu ymmärtävän tätä täkäläistä bakteerikantaa. Jokseenkin koomista että pakki menee sekaisin sitten kotiin palatessa eikä reissun päällä.
Pitkät housut tuntuvat omituisilta jalassa ja sukat vaikuttavat vierailta. Edelleenkin joulumieli odottaa saapumistaan vaikka maahan pudonnut puolentoista millimetrin lumikerros normaalioloissa herättäisi sellaisen "upeaa! Valkea joulu!" -reaktion. Nyt kaikki tuntuu vain vieraalta ja etäiseltä. Mutta kyllä tämä tästä, joku vaan voisi kertoa sille sisäiselle kellolleni taas vaihteeksi että aamuviisi ei ole hyvä aika herätä.
Vatsa ei tunnu ymmärtävän tätä täkäläistä bakteerikantaa. Jokseenkin koomista että pakki menee sekaisin sitten kotiin palatessa eikä reissun päällä.
Pitkät housut tuntuvat omituisilta jalassa ja sukat vaikuttavat vierailta. Edelleenkin joulumieli odottaa saapumistaan vaikka maahan pudonnut puolentoista millimetrin lumikerros normaalioloissa herättäisi sellaisen "upeaa! Valkea joulu!" -reaktion. Nyt kaikki tuntuu vain vieraalta ja etäiseltä. Mutta kyllä tämä tästä, joku vaan voisi kertoa sille sisäiselle kellolleni taas vaihteeksi että aamuviisi ei ole hyvä aika herätä.
maanantaina, joulukuuta 22, 2008
Paluu arkeen
Sää ulkona oli lähtöpäivänä huomattavan samanlainen kuin tänään. Muutama aste plussaa, synkkää sadetta. Tosin nyt se tulee räntänä eikä pelkkänä vetenä, joten joulu selkeästikin lähestyy. Palmujen alla ei vaan ole sitten niin millään päässyt edes etäisesti kiinni joulutunnelmaan.
Minua vastassa lentokentällä oli yksi kauneimmista silmäpareista jota olen armoitetuilla näköelimilläni päässyt todistamaan ja täytyy myöntää, että paluu tähän muutenkin vuoden synkimpään päivään olisi ollut huomattavasti vaikeampi ilman tuota kohtaamista. Yksi halaus voi juurruttaa eksyneen matkaajan aloilleen ja sanoitta kertoa, että olet tullut kotiin.
Mukava olla taas Suomessa vaikka avainnipussani ei olekaan täällä yhtään avainta. Tämän valossa on myös mukava lähteä heti tammikuun alusta taas pois.
Minua vastassa lentokentällä oli yksi kauneimmista silmäpareista jota olen armoitetuilla näköelimilläni päässyt todistamaan ja täytyy myöntää, että paluu tähän muutenkin vuoden synkimpään päivään olisi ollut huomattavasti vaikeampi ilman tuota kohtaamista. Yksi halaus voi juurruttaa eksyneen matkaajan aloilleen ja sanoitta kertoa, että olet tullut kotiin.
Mukava olla taas Suomessa vaikka avainnipussani ei olekaan täällä yhtään avainta. Tämän valossa on myös mukava lähteä heti tammikuun alusta taas pois.
tiistaina, joulukuuta 16, 2008
Plääh
Kirjoittelin eilen sitten hieman pitemmän kaavan mukaisesti mutta sähkökatkos jossain vei ensin nettiyhteyden alta ja blogger ei päässyt tallentamaan ja sitten seuraavaksi meni virrat koko kaupungista. Että on se sähkö vaan ihan kiva asia ja kunnollista jakeluverkkoa osaa arvostaa vasta sitten kun on epäkelpoon tutustunut.
Mutta kohta täältä ollaan tulossa takaisin, koettakaa kestää. :)
Mutta kohta täältä ollaan tulossa takaisin, koettakaa kestää. :)
maanantaina, joulukuuta 01, 2008
Tyhjää
Tekisi mieli kirjoittaa. Tekisi mieli puhua, jutella asioista. Tekisi mieli halata. Tekisi mieli jutella tästä yksinäisyydestä.
Mutta hotellihuone on tyhjä ja karu. Odotan vastausta tekstiviestiin ja minuutti minuutilta kadun yhä enemmän sitä että sen alkujaan lähetin. Sillä en minä oikeastaan edes haluaisi tietää. Vaikka haluaisinkin.
Tekisi mieli painua pohjaan, pimeään. Laittaa koko keho ja sielu jättimäiseen aistideprivaatiotankkiin ja antaa hetkien kulua, ajan lipua ohi.
Sillä se rakkaus, jota en kykene antamaan satuttaa kaikista eniten.
Mutta hotellihuone on tyhjä ja karu. Odotan vastausta tekstiviestiin ja minuutti minuutilta kadun yhä enemmän sitä että sen alkujaan lähetin. Sillä en minä oikeastaan edes haluaisi tietää. Vaikka haluaisinkin.
Tekisi mieli painua pohjaan, pimeään. Laittaa koko keho ja sielu jättimäiseen aistideprivaatiotankkiin ja antaa hetkien kulua, ajan lipua ohi.
Sillä se rakkaus, jota en kykene antamaan satuttaa kaikista eniten.
sunnuntai, marraskuuta 30, 2008
tiistaina, marraskuuta 18, 2008
tiistaina, lokakuuta 28, 2008
Kiitos ja näkemiin
Kiitoksia kaikille tähänastisesta taipaleesta. Tulevat kuukaudet saattavat olla hiljaisia, saattavat olla tekstintäyteisiä.
Blogaaminen on addiktoivaa, mutta täytyy katsoa että miten tämä ja tulevat vaiheet elämässä vaikuttavat. Nyt kuitenkin ainakin omassa päässä ja elämässä alkaa tietyllä tavalla uusi - joskin melko lyhytkestoinen - vaihe aivan muissa ympyröissä. Ehkä pitäisi pistää blogi jäihin siksi aikaa. Tai lopullisesti.
En tiedä. Josko sitä tulevat viikot ja kuukaudet näyttäisivät että minkälainen on fiilis jatkon suhteen.
Koittakaa nyt kuitenkin nauttia syyssäistä ja alkutalvesta. Kylmyys ja kosteus ovat vain vaatetuskysymksiä.
Blogaaminen on addiktoivaa, mutta täytyy katsoa että miten tämä ja tulevat vaiheet elämässä vaikuttavat. Nyt kuitenkin ainakin omassa päässä ja elämässä alkaa tietyllä tavalla uusi - joskin melko lyhytkestoinen - vaihe aivan muissa ympyröissä. Ehkä pitäisi pistää blogi jäihin siksi aikaa. Tai lopullisesti.
En tiedä. Josko sitä tulevat viikot ja kuukaudet näyttäisivät että minkälainen on fiilis jatkon suhteen.
Koittakaa nyt kuitenkin nauttia syyssäistä ja alkutalvesta. Kylmyys ja kosteus ovat vain vaatetuskysymksiä.
Miksi?
Miksi mun pitää niin häntä rakastaa?
Olisi elämä kaikin puolin helpompaa, jos... Mutta kun ei niin ei.
Olisi elämä kaikin puolin helpompaa, jos... Mutta kun ei niin ei.
maanantaina, lokakuuta 27, 2008
Stressi
Minulla on Debit Mastercard, jota käytän pääasiallisena maksuvälineenä.
Minulla on Visa Electron, jonka olen joskus aikanaan hankkinut pankkikortin rinnalle, että voin asioida netissä.
En käytä teinivisaa oikeastaan lainkaan ja tästä syystä olen unohtanut pin-koodini. Muutaman yrityksen jälkeen kortti lukkiutui, joten eipä siinä mitään. Nopeasti sen auki sai taas. Mietin kuumeisesti pin-koodeja. Toinen lukkiutuminen ja päätin luovuttaa, ehkäpä tuolla masterilla pärjää, vaikka electronin käyttö olisi monessa paikassa edullisempaa (lue:ilmaista).
No, mietittyäni aikani noita satunnaisia pinkoodeja rupesin nostamaan masterilla käteistä ja kuten olettaa saattaa, en kuollaksenikaan muistanut edes pääasiallisen maksuvälineeni koodia. Ja onnistuin lyömään senkin kiiruspäissäni lukkoon.
Nyt se on taas auki, mutta minulla ei edelleenkään ole harmainta aavistustakaan mikä pinkoodi voisi olla. Se on lihasmuistissa, mutta en minä sitä numeroiksi osaa pukea. Pitänee ottaa pienet torkut, kyllä se sieltä nimittäin tulee. Ilman maksukortteja ja käteistä saattaisi nimittäin reissu olla jokseenkin ankea. Vaikka saisipahan ainakin realistisen kuvan keskivertointialaisen arjesta.
Minulla on Visa Electron, jonka olen joskus aikanaan hankkinut pankkikortin rinnalle, että voin asioida netissä.
En käytä teinivisaa oikeastaan lainkaan ja tästä syystä olen unohtanut pin-koodini. Muutaman yrityksen jälkeen kortti lukkiutui, joten eipä siinä mitään. Nopeasti sen auki sai taas. Mietin kuumeisesti pin-koodeja. Toinen lukkiutuminen ja päätin luovuttaa, ehkäpä tuolla masterilla pärjää, vaikka electronin käyttö olisi monessa paikassa edullisempaa (lue:ilmaista).
No, mietittyäni aikani noita satunnaisia pinkoodeja rupesin nostamaan masterilla käteistä ja kuten olettaa saattaa, en kuollaksenikaan muistanut edes pääasiallisen maksuvälineeni koodia. Ja onnistuin lyömään senkin kiiruspäissäni lukkoon.
Nyt se on taas auki, mutta minulla ei edelleenkään ole harmainta aavistustakaan mikä pinkoodi voisi olla. Se on lihasmuistissa, mutta en minä sitä numeroiksi osaa pukea. Pitänee ottaa pienet torkut, kyllä se sieltä nimittäin tulee. Ilman maksukortteja ja käteistä saattaisi nimittäin reissu olla jokseenkin ankea. Vaikka saisipahan ainakin realistisen kuvan keskivertointialaisen arjesta.
Tokavika
On hassua ajatella, että tämä on toiseksi viimeinen yö, mitä tulen tässä asunnossa viettämään pitkään aikaan. Huomiselle on varattu kaksikymmentäseitsemän erilaista asiaa, jotka pitää vielä tehdä ennen lähtöä. Ai miten niin tapana jättää kaikki viime tinkaan? :)
Tänään olen tosiaan toimittanut farmariautollisen kaapintäytettä vanhempien luokse ja viettänyt läksiäisten rääppiäisiä. Nyt viimeisetkin vieraat ovat poistuneet ja saan kohta vaipua kaipaamaani uneen. Ulkona rivelevä keli pistää suun hymyyn, sillä ylihuomenna olen jo kaukana täältä.
Ihana tunne.
Tänään olen tosiaan toimittanut farmariautollisen kaapintäytettä vanhempien luokse ja viettänyt läksiäisten rääppiäisiä. Nyt viimeisetkin vieraat ovat poistuneet ja saan kohta vaipua kaipaamaani uneen. Ulkona rivelevä keli pistää suun hymyyn, sillä ylihuomenna olen jo kaukana täältä.
Ihana tunne.
sunnuntai, lokakuuta 26, 2008
Dagen efter
Olipahan mukavat läksiäiset. Oikeastaan juuri sellaiset kuin olin suunnitellutkin, hyvää ruokaa, mainiota seuraa ja riittävästi juotavaa. Koko ilta meni keskustellessa ja nautiskellessa ja viimeisimmät vieraat lähtivät siinä puoli yhden maissa omille teilleen, lukuunottamatta uutta vuokralaistani joka jäi koeajamaan sänkyä kanssani. Ja älkääpä nyt kuvitelko mitään pervoa siellä, nukuttiin vain, vieressä ja lähekkäin. Tai saattoi siinä nyt hieman huulet eksyä iholle, mutta aamukuudesta (viidestä) eteenpäin oikeastaan vaan juttelimme sängyllä kaikenmoisia asioita. Viisi tuntia hurahti varsin nopeasti.
Mukava yö, mukava vuokralainen. :)
Mukava yö, mukava vuokralainen. :)
perjantaina, lokakuuta 24, 2008
Viimeisiä viedään
Tänään on ollut varsin sosiaalinen päivä. Kahvittelua kotona, lounastapaaminen Michellessä, herkullista rosé-samppanjaa kämpillä (niin, pitää tyhjentää viinikaapi ennen lähtöä katsos) ja illallinen vielä Annapurnassa.
Ja huomenna vasta pitäisi olla virallinen läksiäisjuhlapäivä, mutta ihan kiva että sai vähän hajautettua parille päivälle näitä tapaamisia niin joutaa juttelemaan vähän paremmin kaikkien kanssa.
Ja huomenna vasta pitäisi olla virallinen läksiäisjuhlapäivä, mutta ihan kiva että sai vähän hajautettua parille päivälle näitä tapaamisia niin joutaa juttelemaan vähän paremmin kaikkien kanssa.
torstaina, lokakuuta 23, 2008
Joo! Tai siisku...
Rasittava piirre ihmisessä kuin ihmisessä on se, että lupautuu johonkin lyhyellä varoitusajalla ja peruu sen sitten hetikohtapikimmiten. Etenkin jos tuo on seurausta toisen organisoimattomuudesta tai muuten vaan siitä ettei osaa hallita elämäänsä.
Kuten nyt esimerkiksi eräs mukava naispuolinen henkilö, joka asustelee punavuoressa rupesi hieman facebookin chatissa avautumaan miesongelmistaan. Tarjosin sitten kyytiä kämpille, punkkua ja vierasvuodetta jos tuntuu siltä, että juttua olisi riittänyt enemmänkin. Varsin kiitollisena ja innostuneena asiasta hän sitten jo lupautui tulemaan, jolloin luontaisestikin otetaan viini kolmetoista-asteisesta viinikaapista ja laitetaan dekantteriin hengähtämään.
Eikös sitten kahta minuuttia myöhemmin tuo toinen rupeakin jahkailemaan että pitäisköhänsitäkuitenkinsittenkin nähdä yhtä toista kaveria, jonka kanssa oli ollut hieman puhetta, mutta joka oli jo aiemmin illalla tehnyt mystisen katoamistempun puhelimineen ja jättänyt toisen vain arvailemaan olinpaikkaansa. No, koska oli myös yösijasta ollut puhetta niin sitten mielestäni on kaksi vaihtoehtoa:
1) tehdä puolioharit toiselle ja heittää kämpän avain ja toivottaa hyvät yöt ja painua toisaalle
2) tehdä täysoharit juurikin sinne toisaalle.
No, kun ei hommasta meinaa mitään tulla ja menee vain jahkailuksi niin pitää sitten pusertaa vastaus toisesta irti, sillä vastaus kumpaan suuntaan tahansa on miellyttävämpi kuin tuollainen jahkailu ja pallottelu.
Onneksi on muitakin ihmisiä jotka oikeasti ovat vain puhelinsoiton päässä jos nyt sattuu vituttamaan ja olemaan 0,75l hyvää punkkua dekantterissa.
Kuten nyt esimerkiksi eräs mukava naispuolinen henkilö, joka asustelee punavuoressa rupesi hieman facebookin chatissa avautumaan miesongelmistaan. Tarjosin sitten kyytiä kämpille, punkkua ja vierasvuodetta jos tuntuu siltä, että juttua olisi riittänyt enemmänkin. Varsin kiitollisena ja innostuneena asiasta hän sitten jo lupautui tulemaan, jolloin luontaisestikin otetaan viini kolmetoista-asteisesta viinikaapista ja laitetaan dekantteriin hengähtämään.
Eikös sitten kahta minuuttia myöhemmin tuo toinen rupeakin jahkailemaan että pitäisköhänsitäkuitenkinsittenkin nähdä yhtä toista kaveria, jonka kanssa oli ollut hieman puhetta, mutta joka oli jo aiemmin illalla tehnyt mystisen katoamistempun puhelimineen ja jättänyt toisen vain arvailemaan olinpaikkaansa. No, koska oli myös yösijasta ollut puhetta niin sitten mielestäni on kaksi vaihtoehtoa:
1) tehdä puolioharit toiselle ja heittää kämpän avain ja toivottaa hyvät yöt ja painua toisaalle
2) tehdä täysoharit juurikin sinne toisaalle.
No, kun ei hommasta meinaa mitään tulla ja menee vain jahkailuksi niin pitää sitten pusertaa vastaus toisesta irti, sillä vastaus kumpaan suuntaan tahansa on miellyttävämpi kuin tuollainen jahkailu ja pallottelu.
Onneksi on muitakin ihmisiä jotka oikeasti ovat vain puhelinsoiton päässä jos nyt sattuu vituttamaan ja olemaan 0,75l hyvää punkkua dekantterissa.
Koditon
En ollut ajatellut laittaa kämppää vuokralle, mutta onhan tässä vielä muutama päivä aikaa asiaa hoitaa, yksi tuttu kun on haku päällä tuossa suhteessa niin tyhmäähän se olisi kämppää tyhjillään pitää jos on pitkäksi aikaa pois lähdössä. En nyt sitten tiedä kuinka usein ensi vuoden alusta tulisi Helsingissäkään käytyä vaikka täällä asunto olisikin.
Silti työtön ja asunnoton kuulostaa aika hasardilta yhdistelmältä, vaikka tilanne väliaikainen onkin. :)
Silti työtön ja asunnoton kuulostaa aika hasardilta yhdistelmältä, vaikka tilanne väliaikainen onkin. :)
keskiviikkona, lokakuuta 22, 2008
Vaihtelevaa seuraa
On välillä virkistävää olla sellaisessa (itseä sattumoisin muutamaa vuotta nuoremmassa) seurassa, jossa muut puhuvat retostelevaan sävyyn naisseikkailuistaan ja kännitolvailuistaan. Itse kun on aina viihtynyt hieman vanhempien kavereiden seurassa niin tuollainen jutustelu on jäänyt omassa elämässä aika vähille.
Eilen kuitenkin tuli käytyä hieman pelaamassa biljardia ja ottamassa muutama tuoppi tuollaisen henkilön kanssa. Tosin siinä vaiheessa kun toinen halusi puolenyön kieppeillä jatkaa baarikärpäseen bilettämään tunsin itseni hieman vanhaksi ja luikin seuraavaan kolmoseen rullaten takaisin kämpille. Koska kämpillä on alkanut syyslakanakausi ja se tarkoittaa ylettömän pehmeitä ja ihanan tuntuisia yöunia.
Viikon päästä olenkin jo Intiassa. Kylläpä aika kuluu nopeaan. :)
Eilen kuitenkin tuli käytyä hieman pelaamassa biljardia ja ottamassa muutama tuoppi tuollaisen henkilön kanssa. Tosin siinä vaiheessa kun toinen halusi puolenyön kieppeillä jatkaa baarikärpäseen bilettämään tunsin itseni hieman vanhaksi ja luikin seuraavaan kolmoseen rullaten takaisin kämpille. Koska kämpillä on alkanut syyslakanakausi ja se tarkoittaa ylettömän pehmeitä ja ihanan tuntuisia yöunia.
Viikon päästä olenkin jo Intiassa. Kylläpä aika kuluu nopeaan. :)
maanantaina, lokakuuta 20, 2008
Lariam, vol. 2
Noin viikko matkan alkuun, eli aika ruveta napsimaan malarianestolääkitystä. Edellisellä kerralla ei ainakaan mitään kovin voimakkaita sivuoireita ilmennyt, täytyy katsoa, josko tällä kertaa olisi samanmoista menoa.
Pahin sivuoire on kyllä silti akuutti matkakuume, joka hersyää siitä, että lähtöön on todellakin se viikko aikaa. Tai viikko ja yksi päivä, mutta kuka niitä lask... ai joo.
Pahin sivuoire on kyllä silti akuutti matkakuume, joka hersyää siitä, että lähtöön on todellakin se viikko aikaa. Tai viikko ja yksi päivä, mutta kuka niitä lask... ai joo.
sunnuntai, lokakuuta 19, 2008
Mitä hittoa juuri tapahtui?
Lähdin kaverin kaverin synttäreiltä Kivikosta kohti Kalliota, jossa piti olla tuttuja. Olivat jo lähteneet. Päädyin itseäni kymmenisen vuotta vanhemman homomiehen kanssa kämpilleni jatkoille kuuntelemaan Barbara Streisandia ja Sisseliä sen jälkeen kun törmäsimme Porthaninkadulla ja hän kysyi että haluaisinko tarjota hänelle kahvit. Totesin kohteliaasti, että "I don't swing that way" mutta muuten mikä ettei.
Hämärää.
Hämärää.
lauantaina, lokakuuta 18, 2008
V*tun Electrolux
Pari kuukautta sitten astianpesukone alkoi lakkoilemaan. Silloin asia korjaantui takapaneelin avaamisella ja satunnaisella ruuvien kiristämisellä, mutta en uskaltaisi millään luottaa siihen, että se tällä kertaa enää toimisi. Pitänee ruveta sohimaan sitä meisselillä taas.
Olisi vaan pitänyt ostaa uusi jo silloin, prkl. :)
Olisi vaan pitänyt ostaa uusi jo silloin, prkl. :)
perjantaina, lokakuuta 17, 2008
Normi-ilta
Useat lähihistoriamme suurmiehet ovat viisaudessaan yhtyneet lausahdukseen, jonka tiettävästi Sun Tzu lausahti iltacarousessa mestattuaan kuninkaan ylintä suosiota nauttineet sotakenraalit: "paskan viinin saa ihan juotavaksi kun sitä vaan kylmentää riittävästi".
Tämän kannustamana päätin itsekin tutustua lähemmin libanonilaisen varsin hyväksi kastikepohjaksi todetun, punaviinin etikettiä kantavan juoman syvimpään olemukseen.
Lasiin virrannut verenpunainen, läpinäkymätön juoma jättää kauniit jalat jälkeensä ennen kuin nesteen lasiin johtunut kylmyys alkaa tiivistää ilman kosteutta Riedelin lyijykristallin pintaan. Tajuan mitä olen tekemässä ja siirrän juoman nopeasti maitolasiin läikyttämättä pisaraakaan. Paksummat reunat sitovat itseensä enemmän lämpöä ja turhaan lämmittävät viiniä, joten lisään sekaan pari jääpalaa. Maistan viiniä ja irvistän. Tajuan, että jääpalat laskevat juoman alkoholipitoisuutta ja kaivan pakastimen perällä pari vuotta seisseet whiskyset-vuolukivijääpalat ja pudotan kolme-neljä pientä kuutiota lasiin samalla kun ongin haarukalla jääpalat suurella todennäköisyydellä IKEAsta aikanaan hankitusta lasista.
Viini on karvasta, kitkerää ja ... juomakelpoista! Säädän vahvistimesta volume-napin asentoon 24, joka on aavistuksen verran kovemmalla kuin hyvät suhteet naapureihinsa haluava asukas kerrostalossa tohtii pitää. Perjantai-ilta ja kämppä tyhjänä ainakin puoli vuotta. Kestäkööt.
Alkoholi syöksyy mahalaukkuun blitzkrieg-hengessä tavalla, joka olisi jättänyt jopa von Clausewitzin liikuttuneeseen tilaan. Sammutan puhelimen ja vaivun meditatiiviseen tilaan, jossa se pullossa asuva pieni kusipää paljastuu ja jolloin voin rehellisesti kohdata hänet silmästä silmään. Sammutan valot ja annan musiikin tulvia korviini.
Tämän kannustamana päätin itsekin tutustua lähemmin libanonilaisen varsin hyväksi kastikepohjaksi todetun, punaviinin etikettiä kantavan juoman syvimpään olemukseen.
Lasiin virrannut verenpunainen, läpinäkymätön juoma jättää kauniit jalat jälkeensä ennen kuin nesteen lasiin johtunut kylmyys alkaa tiivistää ilman kosteutta Riedelin lyijykristallin pintaan. Tajuan mitä olen tekemässä ja siirrän juoman nopeasti maitolasiin läikyttämättä pisaraakaan. Paksummat reunat sitovat itseensä enemmän lämpöä ja turhaan lämmittävät viiniä, joten lisään sekaan pari jääpalaa. Maistan viiniä ja irvistän. Tajuan, että jääpalat laskevat juoman alkoholipitoisuutta ja kaivan pakastimen perällä pari vuotta seisseet whiskyset-vuolukivijääpalat ja pudotan kolme-neljä pientä kuutiota lasiin samalla kun ongin haarukalla jääpalat suurella todennäköisyydellä IKEAsta aikanaan hankitusta lasista.
Viini on karvasta, kitkerää ja ... juomakelpoista! Säädän vahvistimesta volume-napin asentoon 24, joka on aavistuksen verran kovemmalla kuin hyvät suhteet naapureihinsa haluava asukas kerrostalossa tohtii pitää. Perjantai-ilta ja kämppä tyhjänä ainakin puoli vuotta. Kestäkööt.
Alkoholi syöksyy mahalaukkuun blitzkrieg-hengessä tavalla, joka olisi jättänyt jopa von Clausewitzin liikuttuneeseen tilaan. Sammutan puhelimen ja vaivun meditatiiviseen tilaan, jossa se pullossa asuva pieni kusipää paljastuu ja jolloin voin rehellisesti kohdata hänet silmästä silmään. Sammutan valot ja annan musiikin tulvia korviini.
torstaina, lokakuuta 16, 2008
Lemmikki
Toisinaan tulee sellainen olo, että jokin lemmikki olisi mukava pyörimässä jaloissa. Päälimmäisenä tietysti kissa tai koira tulee mieleen mutta selkeää jaottelua en osaa tehdä siitä, että olenko kissa- vai koiraihmisiä. Aiemmin valinta oli varsin selkeä kissojen hyväksi kun lapsuudessa ja nuoruudessa saanut pari kertaa omasta mielestään ihan aiheettomasti hampaanjälkiä ihoonsa. Ensimmäinen kerta nyt oli pikkupoikana omaa syytä kun käsi ojossa juoksi suoraan kohti silittämään söpöä collieta, joka oli ilmeisen stressaantunut kun talossa oli jotkin sukujuhlat menossa ja ei oikein osannut suhtautua hellyydenosoituksiin oikein. Toinen kerta sitten olin selin rappukäytävään, ovea avaamassa kun naapuri tuli portaita pitkin ylös ja toinen koiristaan otti asiakseen purra farkut riekaleiksi ja ottaa pienen siivun pintanahkaa siinä mukana.
Sittemmin kun on asunut samassa huushollissa koiran kanssa ja muutenkin ollut enemmän tekemisissä, niin kyllähän koirissakin puolensa on. Vaikka enemmän kyllä viehättää kissojen anarkistinen asenne kuin sellainen nöyrä palvelija -mentaliteetti. Enhän minä naisenikaan haluaisi vaan sokeasti tekevän kaiken mitä sanon ja elävän elämäänsä vain minun ympärillä.
Sitäpaitsi kissalle voisi rakennella yhdelle seinälle mukavan kiipeilupuun ja kaapinpäällisetkin pääsisivät hyötykäytöön pienen karvapalleron myötä. Mutta nyt lienee hieman huono aika edes harkita mitään tuollaista.
Sittemmin kun on asunut samassa huushollissa koiran kanssa ja muutenkin ollut enemmän tekemisissä, niin kyllähän koirissakin puolensa on. Vaikka enemmän kyllä viehättää kissojen anarkistinen asenne kuin sellainen nöyrä palvelija -mentaliteetti. Enhän minä naisenikaan haluaisi vaan sokeasti tekevän kaiken mitä sanon ja elävän elämäänsä vain minun ympärillä.
Sitäpaitsi kissalle voisi rakennella yhdelle seinälle mukavan kiipeilupuun ja kaapinpäällisetkin pääsisivät hyötykäytöön pienen karvapalleron myötä. Mutta nyt lienee hieman huono aika edes harkita mitään tuollaista.
keskiviikkona, lokakuuta 15, 2008
tiistaina, lokakuuta 14, 2008
Tyhjä ruutu
Viime aikoina ovat tänne kirjoittamani asiat olleet lyhyitä ja sisällöltään parhaimmillaankin heiveröisiä. Tekisi mieli kirjoittaa, muttei löydä sanoja. Ehkäpä sitä pitäisi pitää pientä taukoa. Viimeistään parin viikon päästä.
Passi on suurlähetystössä ja istun yksin kotona syömässä tähteitä ja juomassa halpaa punkkua.
Passi on suurlähetystössä ja istun yksin kotona syömässä tähteitä ja juomassa halpaa punkkua.
sunnuntai, lokakuuta 12, 2008
Unirytmihäiriö
Nukkumaan hieman yli seitsemän. Herääminen vaiheittain ennen puoltapäivää. Kolmen maissa pienet päivätorkut, joilta heräsin noin puoli yhdeltätoista illalla.
Arvaa nukuttaako enää?
Arvaa nukuttaako enää?
Saken avgick av tumvanten
Kolmen viime yön unisaldo on yhteensä 12h. Kolmen viime aamun krapulasaldo on kolme.
Eilisilta oli varsin rauhallinen, joskin varttia yli aamuseitsemän venähtänyt valvominen ei ehkä näin jälkikäteen ollutkaan niin hirveän fiksu valinta. Mutta jos on hyvää juomaa ja hyvää juttuseuraa niin aika vaan tuntuu katoavan jonnekin.
Saattaisipa olla otollinen aika vaikka käydä suihkussa ennen suuren krapularuuanmetsästyksen alkua. Siinäpä nimi jollekin realityohjelmalle.
Eilisilta oli varsin rauhallinen, joskin varttia yli aamuseitsemän venähtänyt valvominen ei ehkä näin jälkikäteen ollutkaan niin hirveän fiksu valinta. Mutta jos on hyvää juomaa ja hyvää juttuseuraa niin aika vaan tuntuu katoavan jonnekin.
Saattaisipa olla otollinen aika vaikka käydä suihkussa ennen suuren krapularuuanmetsästyksen alkua. Siinäpä nimi jollekin realityohjelmalle.
lauantaina, lokakuuta 11, 2008
Hillityn chillisti
Lontoon kirjeenvaihtaja saapui viikonloppuvierailulle. Pari iltaa jo mennyt pilkkuun asti slinkussa ja tänään sitten hieman rauhallisempaa menoa. Kaupungin parhaat pizzat ja paskin palvelu Mare Chiarosta, kaverille tasoittavat tauossa (en osaa juoda jos minulla on aavistustakaan krapulaa) ja kohta harjutorille saunomaan.
Illalla olisi taas pienimuotoinen etuoikeus ja velvollisuus juhlia kuin olisi vuosi 1994.
Illalla olisi taas pienimuotoinen etuoikeus ja velvollisuus juhlia kuin olisi vuosi 1994.
perjantaina, lokakuuta 10, 2008
Slowly
Mitä pahaa on ihminen tehnyt kun sitä näin rankaistaan? Eilen illalla kahdeksan aikaan oltiin vielä autolla menossa katsomaan Haddawaytä, ihan vaan läpällä ja kun kaveri nyt sai ilmaiseen sisäänpääsyyn oikeuttavan tekstarinkin... No, tietäähän siinä sitten miten siinä käy...
Mielenkiintoista miten sitä on ruvennut ajattelemaan kaikenlaisia kulueriä suhteutettuna elämiskustannuksiin Intiassa. Ja että mitä sateisempi, tuulisempi ja kylmempi ilma ulkona on, sitä mukavammalta lähtö tuntuu.
Anteeksi, olen hieman krapulassa ja illalla pitäisi jaksaa pari matsia futista.
Mielenkiintoista miten sitä on ruvennut ajattelemaan kaikenlaisia kulueriä suhteutettuna elämiskustannuksiin Intiassa. Ja että mitä sateisempi, tuulisempi ja kylmempi ilma ulkona on, sitä mukavammalta lähtö tuntuu.
Anteeksi, olen hieman krapulassa ja illalla pitäisi jaksaa pari matsia futista.
torstaina, lokakuuta 09, 2008
plääh
Jos olisi yhtään huonompi yleisfiilis niin saattaisi ketuttaa enemmänkin aamuinen vedenpuutos. Tosin hyvää mieltä aiheutti se, etten joutunut turhaan kävelemään Intian suurlähetystöön, huomasin kuitenkin lähetystön etusivulta, että ovat kiinni tänään kansallisen juhlapäivän takia. Huomenna sitten...
Tuollainen vajaat kolme viikkoa on tilanteesta ja tekemisen määrästä varsin suhteellinen aika. Tavallaan pitkä, toisaalta erittäin lyhyt. Nyt kun tekemistä ja hoidettavaa on ihan riittämiin.
Tuollainen vajaat kolme viikkoa on tilanteesta ja tekemisen määrästä varsin suhteellinen aika. Tavallaan pitkä, toisaalta erittäin lyhyt. Nyt kun tekemistä ja hoidettavaa on ihan riittämiin.
keskiviikkona, lokakuuta 08, 2008
Checklist
Mukavasti paisuu tuo tehtävien juttujen lista jatkuvasti. No, vajaa kolme viikkoa vielä aikaa hoitaa.
Tänään meinasin myöhästyä ohjatusta liikuntaharrastuksesta kun tuli autettua tuiki tuntematon vanhus takaisin asuntoonsa kun leikkauksen jäljiltä ei jalat enää toimineetkaan ihan entiseen malliin. Kotinsa oli kummallisella tavalla sisustukseltaan ja tunnelmaltaan juuri sellainen kuin tuon ikäisen ihmisen kodista olisi voinut kuvitella.
Huomenna passikuva ja viisumihakemus suurlähetystöön. Nyt nukkumaan.
Tänään meinasin myöhästyä ohjatusta liikuntaharrastuksesta kun tuli autettua tuiki tuntematon vanhus takaisin asuntoonsa kun leikkauksen jäljiltä ei jalat enää toimineetkaan ihan entiseen malliin. Kotinsa oli kummallisella tavalla sisustukseltaan ja tunnelmaltaan juuri sellainen kuin tuon ikäisen ihmisen kodista olisi voinut kuvitella.
Huomenna passikuva ja viisumihakemus suurlähetystöön. Nyt nukkumaan.
Jeps
28.10. lähtö, määränpäänä Intia.
Takaisin hieman ennen joulua.
Hajotkaa räntäsateeseenne. kjäh kjäh. :)
Takaisin hieman ennen joulua.
Hajotkaa räntäsateeseenne. kjäh kjäh. :)
tiistaina, lokakuuta 07, 2008
Reissuun
Tammikuussa Latviaan puoleksi vuodeksi. Nyt olisi vielä aikaa hommata itsensä pariksi kuukaudeksi vaikkapa Intiaan... Mukavaa kun asiat selviävät.
Nirso ja ennakkoluuloinen
Onko väärin hyllyttää muuten varsin mukava nettideittiehdokas, jonka kanssa on ihan kivaa mesetellä ja mailailla vain sen takia, että neiti on selkeästi lyhyempi ja painavampi kuin minä? Kai se on vaan tunnustettava, että en pelkästään tykkää vaan oikeastaan edellytän potentiaaliselta tyttöystäväkandidaatilta joskeenkin normaalia vartaloa mitä elopainoon tulee.
No, jos haluan että neito olisi älyllisesti ja huumorintajultaankin suurin piirtein samoilla linjoilla itseni kanssa niin ei kai ruumiillinen vastaavuus tuohon listaan ole mikään mahdoton lisäys. En nyt kuitenkaan edellytä mitään mahdottomia vaan haluaisin että toinen olisi ... vallitsevan lääketieteellisen mielipiteen mukaan osapuilleen normaalipainoinen. Kuten itsekin.
No, jos haluan että neito olisi älyllisesti ja huumorintajultaankin suurin piirtein samoilla linjoilla itseni kanssa niin ei kai ruumiillinen vastaavuus tuohon listaan ole mikään mahdoton lisäys. En nyt kuitenkaan edellytä mitään mahdottomia vaan haluaisin että toinen olisi ... vallitsevan lääketieteellisen mielipiteen mukaan osapuilleen normaalipainoinen. Kuten itsekin.
sunnuntai, lokakuuta 05, 2008
Terveiset Tampereelta!
Tuli sitten tosiaan torstaina jo lähdettyä kotimaanmatkailemaan. Huomenna vasta takaisin kun näitä kavereita riittää, jotka kernaasti yövyttävät, syöttävät ja juottavat vuorostaan. Vaihtelevia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. On animeen friikahtanutta teekkaria, pienen lapsen vanhemmat, mitä mainioin ystävä (minulle) uusine miehineen ja ikäiseni viehättävä sinkkunainen, jonka kanssa olemme sitten ilmeisesti kuitenkin jo liian kavereita että asiasta voisi tulla mitään. Ainakin olin ihan kiltisti kädet omalla puolellani vaikka samaan vuoteeseen viime yönä päädyimmekin.
torstaina, lokakuuta 02, 2008
Tampere
Huomenna viimeistään Manseen, ohjelmassa teatteria, kavereiden tapaamista ja yhdet bileet joiden takia varsinaisesti kaupunkiin tulen. Jollain tavalla hassua, miten niin moni kaveri ja tuttu onkaan asettunut juuri Tampereelle asustelemaan. Ei voine kuitenkaan syyttää, mukava kaupunkihan se on.
keskiviikkona, lokakuuta 01, 2008
Takaisin
Ai niin... joo ehjänä takaisin, kivaa oli, väsynyt olin, tänään jo paremmin. Katson josko matkalta tuli yhtään julkaisukelpoista kuvaa. Vaikka huomenna. Tai jossain vaiheessa.
lauantaina, syyskuuta 27, 2008
550km
Olen viela hengissa kolmen paivan moottoripyorakuurin jaljilta. Hienoja maisemia ja kun saari on luonnostaan vuoristoinen, ei suoria tienpatkia valtateita lukuunotaamatta juuri loydy.
Harvinaisen mukavaa ja meditatiivista toimintaa.
Seuraavaksi seuraa kuitenkin viihteellinen tata en uskonut osaavani sanoa espanjaksi -osio:
1) Selittaa Suomen A1, A- ja Iso-A -ajokorttisysteemia.
No, on niita rehellisyyden nimissa muutama muukin, mutta ottaen huomioon, etta tuon selittaminen kattavasti suomeksikin on jokseenkin haasteellista, niin kohtalaisen puolivillaisilla espanjanopinnoilla tuota voi oikeasti pitaa jo saavutuksena. Ainakin onnistuin yllattamaan itseni kun koko muukin pyoranvuokraus meni sujuvasti itselle kohtuullisen vieraalla kielella.
Toissapaivana tuli myos jarjestettya hostellilla pienet bileet kuudelle saksalaiselle. (niin, vaihdoin mukavan uima-altaallisen hotellin kuppaiseen hostelliin koska taalla kuitenkin tapaa paljon mukavempia ihmisia). Hostellilla oli matkaversio Scrabblesta ja tuli sitten askarreltua viesti pelilaudalle hieman saantoja soveltaen, kuitenkin aika pelinomaisesti sanat "hostel, party, tonight, tequila, cerveza, cuba libre, mojitos, ron" ja viesti otettiin positiivisesti vastaan ja vaikkei nyt koko yota kukuttukaan, oli varsin mukavaa loppuillasta istua hostellin (ja naapurin) katolla ja katsella tahtia. Onnistuin myos tekemaan yhden seurueen miehista erittain mustasukkaiseksi ja han reagoi tilanteeseen hyvin samalla tavalla kuin itse olisin tehnyt viela pari vuotta sitten. Syyta ei olisi ollut muuta kuin tyttoystavansa osoittama, ainakin omasta puolestani ehdottoman suurilta osin platoninen kiinnostus minua kohtaan. No, mitapa kotibileet olisivat ilman pienta draamaa ja kivempaa se on etta tallaisessa tilanteessa on ihmisia ymparilla. Hittoako siella ilmastoidussa hotellihuoneessa merinakoalalla ja ilmastoinnilla olisi yksin tehnyt... Sulkeutunut huoneeseen viikoksi parin kirjan ja viinikorillisen kanssa.
Viela pitaa miettia etta miten sita selviaisi lentokentalle maanantaiaamuna varhain. ainahan ne taksit kulkee, vaikka Romaniassa tulikin vastaavassa tilanteessa liva kylma hiki paalle kun takseja ei juuri ollutkaan liikenteessa.
Ymmartaisivatkohan autovuokraamossa, etta teen heille varsinaisesti palveluksen jos haen sunnuntai-iltana auton ja kuljetan sen veloituksetta lentokentalle... :D
Harvinaisen mukavaa ja meditatiivista toimintaa.
Seuraavaksi seuraa kuitenkin viihteellinen tata en uskonut osaavani sanoa espanjaksi -osio:
1) Selittaa Suomen A1, A- ja Iso-A -ajokorttisysteemia.
No, on niita rehellisyyden nimissa muutama muukin, mutta ottaen huomioon, etta tuon selittaminen kattavasti suomeksikin on jokseenkin haasteellista, niin kohtalaisen puolivillaisilla espanjanopinnoilla tuota voi oikeasti pitaa jo saavutuksena. Ainakin onnistuin yllattamaan itseni kun koko muukin pyoranvuokraus meni sujuvasti itselle kohtuullisen vieraalla kielella.
Toissapaivana tuli myos jarjestettya hostellilla pienet bileet kuudelle saksalaiselle. (niin, vaihdoin mukavan uima-altaallisen hotellin kuppaiseen hostelliin koska taalla kuitenkin tapaa paljon mukavempia ihmisia). Hostellilla oli matkaversio Scrabblesta ja tuli sitten askarreltua viesti pelilaudalle hieman saantoja soveltaen, kuitenkin aika pelinomaisesti sanat "hostel, party, tonight, tequila, cerveza, cuba libre, mojitos, ron" ja viesti otettiin positiivisesti vastaan ja vaikkei nyt koko yota kukuttukaan, oli varsin mukavaa loppuillasta istua hostellin (ja naapurin) katolla ja katsella tahtia. Onnistuin myos tekemaan yhden seurueen miehista erittain mustasukkaiseksi ja han reagoi tilanteeseen hyvin samalla tavalla kuin itse olisin tehnyt viela pari vuotta sitten. Syyta ei olisi ollut muuta kuin tyttoystavansa osoittama, ainakin omasta puolestani ehdottoman suurilta osin platoninen kiinnostus minua kohtaan. No, mitapa kotibileet olisivat ilman pienta draamaa ja kivempaa se on etta tallaisessa tilanteessa on ihmisia ymparilla. Hittoako siella ilmastoidussa hotellihuoneessa merinakoalalla ja ilmastoinnilla olisi yksin tehnyt... Sulkeutunut huoneeseen viikoksi parin kirjan ja viinikorillisen kanssa.
Viela pitaa miettia etta miten sita selviaisi lentokentalle maanantaiaamuna varhain. ainahan ne taksit kulkee, vaikka Romaniassa tulikin vastaavassa tilanteessa liva kylma hiki paalle kun takseja ei juuri ollutkaan liikenteessa.
Ymmartaisivatkohan autovuokraamossa, etta teen heille varsinaisesti palveluksen jos haen sunnuntai-iltana auton ja kuljetan sen veloituksetta lentokentalle... :D
keskiviikkona, syyskuuta 24, 2008
Reissulta
Mitenkahan taalla 27 asteessa nyt jaksaisi murjottaa... Keli on mita mainioin ja jahka siesta loppuu, paasen vuokrailemaan kaksipyoraista kulkupelia alleni kun toimistokin on loytynyt. Vaikuttaa lomalta.
Mutta ehka voisi taman nettikahvilassa siestailun jattaa talta osin tahan, haaskausta tallainen sisallaolo, joskin ulkona on sen verran lammin, etta tekee mieli hakeutua mieluummin varjoon kuin aurinkoon. Kesan merkki.
Nauttikaa olostanne siella, niin minakin aion taalla. ;)
Mutta ehka voisi taman nettikahvilassa siestailun jattaa talta osin tahan, haaskausta tallainen sisallaolo, joskin ulkona on sen verran lammin, etta tekee mieli hakeutua mieluummin varjoon kuin aurinkoon. Kesan merkki.
Nauttikaa olostanne siella, niin minakin aion taalla. ;)
maanantaina, syyskuuta 22, 2008
shokki, reaktio, työstäminen, uudelleenorientoituminen
Psyykkinen shokki tuli oikeastaan tuolloin viime yönä. Reagoin tähän aamun mittaan kysymällä vielä kertaalleen että onko varma ja kun vastaus ei ollut että hän tulee sittenkin, peruutin hänen lennot ja ilmoitin hänelle asiasta. Sitten hajoilin hetken aikaa kämpillä, hakkasin kiviseinää (nyrkkeilyhanskat kädessä tosin - nynny) ja kokosin itseni duunihaastatteluun. Haastattelun jälkeen hajoilin vielä hieman lisää kämpillä ja nyt olen oikeastaan jo ihan iloinenkin koko hommasta. Voipahan ottaa prätkän vuokralle ja viettää vajaan viikon tien päällä. Majoitus on nyt järkättynä pariksi ensimmäiseksi yöksi, mutta muuten on taivas rajana. Samsonite kotiin ja Karrimor selkään. Luulen, että tästä tulee vielä hauska reissu sitten kuitenkin. Ja pääseepähän vetämään joka aterialla papas arrugadaseja ja mojoa. Ja iltaisin lämpimällä terassilla vaikka hieman paikallista sangriaa. Ja kyllä sieltä nyt aina seuraa löytyy, sujuvakäytöksiselle ja -sanaiselle nuorelle miehelle. Ellei sitten jää sisälle lueskelemaan Shantaramia.
Mutta kiva fiilis jo kuitenkin. Kriisin vaiheet, pikakelattuina.
Mutta kiva fiilis jo kuitenkin. Kriisin vaiheet, pikakelattuina.
Äänestäkää
Kun tuo äänestäminen on kohta taas niin ajankohtaista niin kysytäänpä, että mikä on lukijoiden mielipide? Tulisiko mielestänne minun jatkaa tätä taistelua tuulimyllyjä vastaan vai luovuttaa suosiolla?
Kaipa tässä lienee kyse myös siitä, että kuinka paljon lukijat uskovat romanttisiin pilvilinnahaihatuksiin ja moniko on jo elämässään kyynistynyt rakkauden suhteen. Mutta vastatkaa, kysely umpeutuu samoihin aikoihin kun palaan etelästä. Odottelen tuloksia itse asiassa melko mielenkiinnolla vaikkei niillä välttämättä mitään merkitystä asioiden suuressa mittakaavassa olekaan. :)
Kaipa tässä lienee kyse myös siitä, että kuinka paljon lukijat uskovat romanttisiin pilvilinnahaihatuksiin ja moniko on jo elämässään kyynistynyt rakkauden suhteen. Mutta vastatkaa, kysely umpeutuu samoihin aikoihin kun palaan etelästä. Odottelen tuloksia itse asiassa melko mielenkiinnolla vaikkei niillä välttämättä mitään merkitystä asioiden suuressa mittakaavassa olekaan. :)
Huumorilla
Niin typerää, ettei tässä osaa muuta kuin nauraa. Mutta tosiaan, menenkin sitten yksin etelään (ellei joku nyt satu Varsovasta lähtemään mukaan. Pyysin kysymään kämppisbestikseltään, jonka kanssa tulen kuitenkin varsin hyvin toimeen, kun kerran lippu on jo maksettu ja kaikkea).
Mutta saahan sitä aurinkoa otettua yksinkin. Ja lentolipusta verot takaisin.
Vaikka onhan se hieman haikeaa, kun henkilö, jota rakastaa ei ole sitä (vielä?) valmis vastaanottamaan. Sillä aikaa tämä vaatii kuitenkin. Niinhän olen itselleni koettanut jankuttaa, mutta itseään on niin vaikea uskoa. Ja siitä tässä nyt kuitenkin on kysymys. Että toinen ei koe olevansa valmis.
Olenpahan sentään pirteimmilläni ja iloisimmillani haastattelussa hyvin nukutun yön jälkeen.
Mutta saahan sitä aurinkoa otettua yksinkin. Ja lentolipusta verot takaisin.
Vaikka onhan se hieman haikeaa, kun henkilö, jota rakastaa ei ole sitä (vielä?) valmis vastaanottamaan. Sillä aikaa tämä vaatii kuitenkin. Niinhän olen itselleni koettanut jankuttaa, mutta itseään on niin vaikea uskoa. Ja siitä tässä nyt kuitenkin on kysymys. Että toinen ei koe olevansa valmis.
Olenpahan sentään pirteimmilläni ja iloisimmillani haastattelussa hyvin nukutun yön jälkeen.
sunnuntai, syyskuuta 21, 2008
Seuraava reissu
Treffit tiistaiaamuna Amsterdamissa, sieltä sitten lennetään kanariansaarille viikoksi... Eli on Puolalainen vielä mukana kuvioissa ja taas vaihteeksi reissataan allekirjoittaneen piikkiin. Kaikkeapa sitä tekeekin tunteidensa johdattelemana mutta niin kauan kun homma tuntuu hyvältä niin menkööt. Ei se raha tästä maailmasta lopu.
Tyhjää
Ollaan taas varmaan perimmäisten kysymysten äärellä kun tekisi mieli ehkäpä vaikka kirjoittaa jotain, muttei ole mielessä mitään mistä kirjoittaa. Mutta jos samassa olotilassa pääsee tenteistä läpi niin yhden blogaisun kirjoittamisessa ei pitäisi olla suuriakaan ongelmia.
Kerrottakoon nyt vaikka että viikonloppu on ollut verrattain rauhallinen sisältäen teatteria, ulkona syömistä, lasersotaa ja yhdet tuparit. Myös teoria siitä, että kaikki naiset ovat aina varattuja tuli todistettua jälleen kerran todeksi viimeeksi mainituissa. Ilman väärinkäsityksiä tällä kertaa tosin.
Minulle on tullut vastustamaton halu hankkia kasibittinen nintendo. Ei kellään olisi ylimääräistä jossain varaston perukoilla pyörimässä? :)
Kerrottakoon nyt vaikka että viikonloppu on ollut verrattain rauhallinen sisältäen teatteria, ulkona syömistä, lasersotaa ja yhdet tuparit. Myös teoria siitä, että kaikki naiset ovat aina varattuja tuli todistettua jälleen kerran todeksi viimeeksi mainituissa. Ilman väärinkäsityksiä tällä kertaa tosin.
Minulle on tullut vastustamaton halu hankkia kasibittinen nintendo. Ei kellään olisi ylimääräistä jossain varaston perukoilla pyörimässä? :)
lauantaina, syyskuuta 20, 2008
Tunteita
Olen sanonut asian ääneen useasti ennenkin: olisi hienoa jos ihminen voisi hallita tunteitaan, mutta toisaalta samalla niistä häviäisi kaikki se taika.
Ajatukset kun tuppaavat palaamaan Puolaan, sitä enemmän mitä sitä yrittää olla ajattelematta ja sitä voimakkaampina kun sitä ajattelee.
Ajatukset kun tuppaavat palaamaan Puolaan, sitä enemmän mitä sitä yrittää olla ajattelematta ja sitä voimakkaampina kun sitä ajattelee.
torstaina, syyskuuta 18, 2008
Viisi biisii
Sen kummemmin Arokettua tulkitsematta tai meemin sääntöjä tutkimatta laitetaan muutama biisi tähän:
White Horse
Wonderland Avenuen varsin menevä miksaus Laid Backin männävuosien hitistä. Kuultu Carnaby Streetin Converse Storessa ja jäi sitten soimaan päähän. Mennee tähän laajaakin laajemman musiikkimakuni kirjoon.
1812
Siis juurikin se Cincinnatin sinfoniaorkesterin esittämä ja Telarcin nauhoittama versio vuodelta 1979. Ihmiset jotka omistavat kunnollisen subbarin ymmärtävät. ;)
I say a little prayer
Aretha Franklin se vaan toimii. Laulun sanoissa on jollain mystisellä tavalla esitetty tilanne, jossa tahtoisi olla.
Kaanon
Pachelbelin kaanon on yksi niistä biiseistä, jotka silkalla kauneudellaan saattavat viedä miehen tunteelliseen ja hartaaseen tilaan. Toimii niin häissä kuin hautajaisissakin. Jumalattoman hieno kipale.
Angel of Death
Biisissä viehättää omalla tavallaan se, että vaikka kipeästä aiheesta tekee varsin puolueettoman version, saa silti jos jonkinlaista natsisyytöstä niskaansa. Ja onhan se sentään Slayer. :)
White Horse
Wonderland Avenuen varsin menevä miksaus Laid Backin männävuosien hitistä. Kuultu Carnaby Streetin Converse Storessa ja jäi sitten soimaan päähän. Mennee tähän laajaakin laajemman musiikkimakuni kirjoon.
1812
Siis juurikin se Cincinnatin sinfoniaorkesterin esittämä ja Telarcin nauhoittama versio vuodelta 1979. Ihmiset jotka omistavat kunnollisen subbarin ymmärtävät. ;)
I say a little prayer
Aretha Franklin se vaan toimii. Laulun sanoissa on jollain mystisellä tavalla esitetty tilanne, jossa tahtoisi olla.
Kaanon
Pachelbelin kaanon on yksi niistä biiseistä, jotka silkalla kauneudellaan saattavat viedä miehen tunteelliseen ja hartaaseen tilaan. Toimii niin häissä kuin hautajaisissakin. Jumalattoman hieno kipale.
Angel of Death
Biisissä viehättää omalla tavallaan se, että vaikka kipeästä aiheesta tekee varsin puolueettoman version, saa silti jos jonkinlaista natsisyytöstä niskaansa. Ja onhan se sentään Slayer. :)
keskiviikkona, syyskuuta 17, 2008
Reissussa rähjääntyy
Tai no jaa... Ainoat jäljet mitä reissusta varsinaisesti jäi ovat herttaisen mustan staffin hampaanjäljet, joita nyt vaan tulee kun yltyy kunnolla leikkimään. Palasin viimeyönä Riian kautta takaisin kotiin loppujen lopuksi siinä puoli yhden maissa. Lentomatkustamisesta nyt ei liene mitään erityistä sanottavaa, ovat ne värkit sen verran tutuiksi tulleet vuosien ja etenkin viimeisten kuukausien aikana.
Perjantaina, saapumispäivänä treffasin kaverini kanssa Leicester Squarella ja hoidettuamme parit asiat keskustassa (mm. turistin leikkiminen Carnaby Streetillä sekä futislippujen hakeminen) ja käytyämme pakollisilla tuopillisilla vaihtamassa pakolliset kuulumiset, oli aikaa yhtäkkiä vierähtänytkin jo sen verran, että oli aika ruveta miettimään ruokailua. Päädyimme sitten siihen lopputulokseen, että kun nyt täällä asti ollaan ja Gauchossa sattui olemaan parille hengelle pöytäkin niin syödään sitten hyvin. Paikka oli tunnelmallisempi ja aulatilat yksistään miellyttävämmät kuin parhainkaan illanviettopaikka Helsingissä. Palvelu oli äärimmäisen hyvää ja lievää hämmennystä aiheutti se, että hieman yli parikymppisen tarjoilijattaremme ilmoittama nimi oli sama kuin Puolalaisen lempinimi. Jossain vaiheessa (kiireetöntä kun salissa vielä siinä vaiheessa iltaa oli) kysyin, että tohtiiko häneltä kysyä henkiökohtaista kysymystä ja kävi sitten ilmi, että hän tosiaan kantaa täysin samaa nimeä. Palvelu pelasi erittäin hyvin ja liekö vaan tippien keräämistä (heh, onnistui siinä) mutta koko ajan oli hänellä pieni pilke silmäkulmassa, molemminpuoleista flirttailua ilmassa ja poistuessaan hän hellästi kosketti olkapäätä. Keskustelimme palvelun lomassa myös Reservoir Dogsista kun tippaamiskulttuurista oli ollut puhe ja kaverin ollessa illallisen puoliksi auki (pitkä tarina) sovimme, että hän maksaa ja minä hoidan tipit. Pienimuotoinen säätö siinä yhteydessä ja kun tarjoilija ei vielä ollut koko leffaa nähnyt oli hän yhä enemmän ulalla asiasta. Vajaat parisataa puntaa kevyempinä ja äärimmäisen tyytyväisinä lähdimme ulos, ja koska Zavvi (Oikeasti, kuka hitto uudelleenbrändää Virgin Megastoren Zavviksi) oli siinä lähellä, oli mielestäni vain silkka pakko käydä ostamassa edellämainittu elokuva, laittaa lahjapakettiin ja viedä alakerran vastaanottoon hänelle toimitettavaksi. En raaskinut kuitenkaan käyntikorttia laittaa mukaan, tavoitteena kun oli enemmänkin flirttailu kuin minkään epätoivoisen etäsuhteen vireille laittaminen. Niistä kun on ihan riittävästi kokemusta. Ja kyllähän se nyt osaa varmasti päätellä että keneltä se oli ja se lienee tärkeintä. Kaiken kaikkiaan äärettömän mukava kokemus.
Lauantai pyhitettiin paikallisen tavan mukaisesti jalkapallolle, livenä tuli seurattua Fulham-Bolton, sitä edeltävän Liverpool-ManU -matsiin kun lippujen hinnat kun olivat "hieman toista tasoa". Lounaaksi stereotyyppisen brittikeittiön laatustandardeja täydellisesti vastaava "cheese and pickle sandwich with chips", illalliseksi loistavaa Intialaista heidän lähiravintolastaan. (Asustelin siis kaverin luona Highgatessa).
Sunnuntai oli melko kiireetöntä yhdessäoloa, hieman shoppailua Camdenissa ja pari pidempää lenkkiä koiran kanssa.
Maanantaina oli sitten teatteripäivä. Stomp olisi ollut hinkulistalla, mutta loppuunmyytynä jäi tällä kertaa näkemättä. Korvaavaksi esitykseksi sitten valikoitui SPAMalot, joka oli varsin onnistunut sovitus aitoon Monty Python-tyyliin.
Tiistaina piti tehdä vielä pyhiinvaellus Regent Streetille ja pyöriä jonkin aikaa turistina kaupungissa ennen siirtymistä Gatwickin junaan. Lentokentältä tax-freesta pari pulloa samppanjaa. Istumista, nousuja ja laskuja. Kotona kuuma suihku ja oma sänky.
Perjantaina, saapumispäivänä treffasin kaverini kanssa Leicester Squarella ja hoidettuamme parit asiat keskustassa (mm. turistin leikkiminen Carnaby Streetillä sekä futislippujen hakeminen) ja käytyämme pakollisilla tuopillisilla vaihtamassa pakolliset kuulumiset, oli aikaa yhtäkkiä vierähtänytkin jo sen verran, että oli aika ruveta miettimään ruokailua. Päädyimme sitten siihen lopputulokseen, että kun nyt täällä asti ollaan ja Gauchossa sattui olemaan parille hengelle pöytäkin niin syödään sitten hyvin. Paikka oli tunnelmallisempi ja aulatilat yksistään miellyttävämmät kuin parhainkaan illanviettopaikka Helsingissä. Palvelu oli äärimmäisen hyvää ja lievää hämmennystä aiheutti se, että hieman yli parikymppisen tarjoilijattaremme ilmoittama nimi oli sama kuin Puolalaisen lempinimi. Jossain vaiheessa (kiireetöntä kun salissa vielä siinä vaiheessa iltaa oli) kysyin, että tohtiiko häneltä kysyä henkiökohtaista kysymystä ja kävi sitten ilmi, että hän tosiaan kantaa täysin samaa nimeä. Palvelu pelasi erittäin hyvin ja liekö vaan tippien keräämistä (heh, onnistui siinä) mutta koko ajan oli hänellä pieni pilke silmäkulmassa, molemminpuoleista flirttailua ilmassa ja poistuessaan hän hellästi kosketti olkapäätä. Keskustelimme palvelun lomassa myös Reservoir Dogsista kun tippaamiskulttuurista oli ollut puhe ja kaverin ollessa illallisen puoliksi auki (pitkä tarina) sovimme, että hän maksaa ja minä hoidan tipit. Pienimuotoinen säätö siinä yhteydessä ja kun tarjoilija ei vielä ollut koko leffaa nähnyt oli hän yhä enemmän ulalla asiasta. Vajaat parisataa puntaa kevyempinä ja äärimmäisen tyytyväisinä lähdimme ulos, ja koska Zavvi (Oikeasti, kuka hitto uudelleenbrändää Virgin Megastoren Zavviksi) oli siinä lähellä, oli mielestäni vain silkka pakko käydä ostamassa edellämainittu elokuva, laittaa lahjapakettiin ja viedä alakerran vastaanottoon hänelle toimitettavaksi. En raaskinut kuitenkaan käyntikorttia laittaa mukaan, tavoitteena kun oli enemmänkin flirttailu kuin minkään epätoivoisen etäsuhteen vireille laittaminen. Niistä kun on ihan riittävästi kokemusta. Ja kyllähän se nyt osaa varmasti päätellä että keneltä se oli ja se lienee tärkeintä. Kaiken kaikkiaan äärettömän mukava kokemus.
Lauantai pyhitettiin paikallisen tavan mukaisesti jalkapallolle, livenä tuli seurattua Fulham-Bolton, sitä edeltävän Liverpool-ManU -matsiin kun lippujen hinnat kun olivat "hieman toista tasoa". Lounaaksi stereotyyppisen brittikeittiön laatustandardeja täydellisesti vastaava "cheese and pickle sandwich with chips", illalliseksi loistavaa Intialaista heidän lähiravintolastaan. (Asustelin siis kaverin luona Highgatessa).
Sunnuntai oli melko kiireetöntä yhdessäoloa, hieman shoppailua Camdenissa ja pari pidempää lenkkiä koiran kanssa.
Maanantaina oli sitten teatteripäivä. Stomp olisi ollut hinkulistalla, mutta loppuunmyytynä jäi tällä kertaa näkemättä. Korvaavaksi esitykseksi sitten valikoitui SPAMalot, joka oli varsin onnistunut sovitus aitoon Monty Python-tyyliin.
Tiistaina piti tehdä vielä pyhiinvaellus Regent Streetille ja pyöriä jonkin aikaa turistina kaupungissa ennen siirtymistä Gatwickin junaan. Lentokentältä tax-freesta pari pulloa samppanjaa. Istumista, nousuja ja laskuja. Kotona kuuma suihku ja oma sänky.
perjantaina, syyskuuta 12, 2008
HeVa kuittaa
Ulkosuomalaisissa kavereissa on se hyvä puoli, että lahjomalla heitä ruisleipäpaketilla, parilla fazerin suklaalevyllä ja kahdella oltermannikilolla he ottavat sinut vastaan terrierinpennun innokkuudella.
Eli nyt lontooseen, keskiviikkona takaisin "kuulaiden syyspäivien Helsinkiin".
Hyvää viikonloppua kaikille!
Eli nyt lontooseen, keskiviikkona takaisin "kuulaiden syyspäivien Helsinkiin".
Hyvää viikonloppua kaikille!
torstaina, syyskuuta 11, 2008
Triple Dry
Nyt seuraa häpeilemätöntä mainostamista: Triple Dry on tolkuttoman hyvä tuote ja tekee juuri sen minkä lupaa, eli estää hikoilun. Joskus aikanaan kainalot olivat jokseenkin aina märät ja paidassa ellottavat hikiläiskät, mutta tuotteen käyttöönoton jälkeen on alkanut miltei uusi aika elämässä. Kainalot oikeasti pysyvät kuivina ja hajuttomina helposti yhden vuorokauden tuotteen käyttämisen jälkeen ja parikin vuorokautta menee vielä kohtuuhyvin ilman täydennyksiä.
Etenkin miehille, joilla on kohtuullisen runsas hikoilu Triple Dry voi tuoda suuresti elämänlaatua parantavan vaikutuksen varsin kohtuuhinnalla. Hajuttomana tuotteen kanssa voi sitten käyttää jotain hyväntuoksuista ja tehotonta deodoranttia, vaikkei käyttöohje ilmeisestikään käytäntöä varsinaisesti suosittelekaan. Mutta loistohankinta kuitenkin. Saatavilla apteekeista kautta maan ja hyvinvarustetuista tavarataloista. Suosittelen.
Etenkin miehille, joilla on kohtuullisen runsas hikoilu Triple Dry voi tuoda suuresti elämänlaatua parantavan vaikutuksen varsin kohtuuhinnalla. Hajuttomana tuotteen kanssa voi sitten käyttää jotain hyväntuoksuista ja tehotonta deodoranttia, vaikkei käyttöohje ilmeisestikään käytäntöä varsinaisesti suosittelekaan. Mutta loistohankinta kuitenkin. Saatavilla apteekeista kautta maan ja hyvinvarustetuista tavarataloista. Suosittelen.
keskiviikkona, syyskuuta 10, 2008
Hei!
Hei!
Minä olen Takaisin Kallioon.
Minulla on kaksi pesukonetta.
Toinen niistä pesee pyykkiä ja toinen astioita.
Astianpesukoneessa on kaksi oranssia valoa, pyykkikoneessa vain yksi.
Tykkään enemmän astianpesukoneesta, sillä sen tyhjentämisellä ei ole niin kiire ja se ei pidä yhtä kovaa meteliä.
Pyykinpesukonekin on kyllä ihan kiva.
Minä olen Takaisin Kallioon.
Minulla on kaksi pesukonetta.
Toinen niistä pesee pyykkiä ja toinen astioita.
Astianpesukoneessa on kaksi oranssia valoa, pyykkikoneessa vain yksi.
Tykkään enemmän astianpesukoneesta, sillä sen tyhjentämisellä ei ole niin kiire ja se ei pidä yhtä kovaa meteliä.
Pyykinpesukonekin on kyllä ihan kiva.
maanantaina, syyskuuta 08, 2008
Shoppailupäivä
Tänään on jokseenkin harvinaislaatuinen ja erikoinen päivä. Ajattelin mennä shoppailemaan! Tarpeellista tavaraa ja vaatetta, mutta silti... Tapoihin ei todellakaan kuulu yleensä lähteä yleismaailmallisesti vaan ostoksille.
Murphyn lain mukaan tämä kuitenkin lienee tuhoontuomittu yritys, sillä eihän sitä koskaan löydä mitään jos varta vasten lähtee etsimään. Katsotaan mitä tapahtuu.
Murphyn lain mukaan tämä kuitenkin lienee tuhoontuomittu yritys, sillä eihän sitä koskaan löydä mitään jos varta vasten lähtee etsimään. Katsotaan mitä tapahtuu.
sunnuntai, syyskuuta 07, 2008
Pseudokrapula
Tänään olen päättänyt viettää krapulapäivää. Siihen liittyy hyvinkin läheisesti kaikenlaisten herkkuruokien valmistaminen ja nauttiminen sekä leffojen katselu yhdistettynä yleiseen passiivisuuteen.
Todellista krapulapäivää en tosin kykene viettämään, sillä yritykseni kyllästää maksani alkoholilla keskeytyi ennenaikaisesti eilisiltana, joten olo on varsin mainio. Mutta jos jollakulla on parempi tapa viettää kiireetöntä sunnuntaipäivää, niin kertokoot.
Todellista krapulapäivää en tosin kykene viettämään, sillä yritykseni kyllästää maksani alkoholilla keskeytyi ennenaikaisesti eilisiltana, joten olo on varsin mainio. Mutta jos jollakulla on parempi tapa viettää kiireetöntä sunnuntaipäivää, niin kertokoot.
Mihin olenkaan itseäni sotkemassa
Alkuillasta viinikellarilla kynttilänvalossa hyvää Chablista. Kehui minun komistuneen lukioajoista.
Loppuillasta pari tuntia mielekästä ajatuksenvaihtoa täysin uuden tuttavuuden kanssa.
Rau-hal-li-ses-ti... En nyt tiedä oikein että mitä tässä yritän itselleni todistaa tai muutenkaan. Äh. Josko vaikka nukkuisi päänsä selväksi. Ei kai uusien ihmisten tapaaminen tai vanhojen aktivointi nyt kuitenkaan tarkoita mitään. Kun ei mitään tapahtunutkaan. Mutta se ajatus oli kuitenkin jollain tasolla läsnä, että mitä jos kuitenkin...
Unta minä eniten kaipaan juuri nyt. En mitään muuta.
Loppuillasta pari tuntia mielekästä ajatuksenvaihtoa täysin uuden tuttavuuden kanssa.
Rau-hal-li-ses-ti... En nyt tiedä oikein että mitä tässä yritän itselleni todistaa tai muutenkaan. Äh. Josko vaikka nukkuisi päänsä selväksi. Ei kai uusien ihmisten tapaaminen tai vanhojen aktivointi nyt kuitenkaan tarkoita mitään. Kun ei mitään tapahtunutkaan. Mutta se ajatus oli kuitenkin jollain tasolla läsnä, että mitä jos kuitenkin...
Unta minä eniten kaipaan juuri nyt. En mitään muuta.
lauantaina, syyskuuta 06, 2008
Terveisiä blogimiitistä
Mukavaa oli, joskin paikan viehättävimmät naisihmiset olivat (edelleen) varattuja, mutta niinhän ne kaikki parhaat aina on.
Huomenaamusta pitäisi kuitenkin laahustaa vielä viettelemään viimeisiä työpäiviä yhtiön palveluksessa. TJ 5.
Hyvää yötä.
Huomenaamusta pitäisi kuitenkin laahustaa vielä viettelemään viimeisiä työpäiviä yhtiön palveluksessa. TJ 5.
Hyvää yötä.
torstaina, syyskuuta 04, 2008
Uikutusta
Nyt on varmaan taas se aika vuodesta, kun voisin ruveta maukumaan seuran puutteesta ja siitä, kuinka kaipaisi jotakuta, jota pidellä sylissä, helliä ja silitellä. Lukekaa arkistoja jos aihepiiri kiinnostaa. Tästä aiheesta olen kuitenkin jo avautunut riittämiin - taas vaan tuntuu samalta.
Ja tänään tuntuu:
hyvältä.
Eilen juteltiin sitten skypessä hieman niitä näitä ja ilmoitin, etten ole tulossa. Jos toinen on yltiökiireinen ja stressaantunut ja epävarma omista valinnoistaan, tuntuu että enemmän vain sotkisin asioita. Ei toisen tunteita voi minnekään muuttaa, täytyy vaan antaa niiden kehittyä siihen suuntaan mihin ne nyt sattuvat kehittymäänkään.
Kävi miten kävi, upeaa on ollut.
Eilen juteltiin sitten skypessä hieman niitä näitä ja ilmoitin, etten ole tulossa. Jos toinen on yltiökiireinen ja stressaantunut ja epävarma omista valinnoistaan, tuntuu että enemmän vain sotkisin asioita. Ei toisen tunteita voi minnekään muuttaa, täytyy vaan antaa niiden kehittyä siihen suuntaan mihin ne nyt sattuvat kehittymäänkään.
Kävi miten kävi, upeaa on ollut.
keskiviikkona, syyskuuta 03, 2008
Suoraan himaan
Joops, jäänee Puolanreissu tällä kertaa väliin. Tai ainakin käyn Helsingissä siinä välissä kääntymässä, josko tässä nyt dramaattista kehitystä sattuisi tulemaan johonkin suuntaan.
Haluaisin kuitenkin, että seuraava jälleennäkemisemme olisi molemminpuoleisesti riemukas, tapahtuu se sitten ihan pelkkinä ystävinä tai jonain enempänä. Nyt aika ja hänen (kiireistä ja stressaantuneisuudesta varmasti johtuva) mielialansa eivät vaan tunnu suosiollisilta. Tämä nyt mennee sitten siihen ajan antamisen kategoriaan, josta olen kovasti puhunut. Lopputulos vaan on vielä niin etäinen ja utuinen, etten sitä tohdi edes arvailla. Aika näyttää.
Haluaisin kuitenkin, että seuraava jälleennäkemisemme olisi molemminpuoleisesti riemukas, tapahtuu se sitten ihan pelkkinä ystävinä tai jonain enempänä. Nyt aika ja hänen (kiireistä ja stressaantuneisuudesta varmasti johtuva) mielialansa eivät vaan tunnu suosiollisilta. Tämä nyt mennee sitten siihen ajan antamisen kategoriaan, josta olen kovasti puhunut. Lopputulos vaan on vielä niin etäinen ja utuinen, etten sitä tohdi edes arvailla. Aika näyttää.
tiistaina, syyskuuta 02, 2008
Aikaa itselle
Pitänen muutaman viikon vapaata tuossa syyskuun lopulla. Ehtii ehkä vaikka käydä kyläilemässä vieraspaikkakuntalaisten kavereiden luona, olla hiljaa itsekseen ja hakata päätänsä seinään jos siltä tuntuu.
Oikeastaan se, mitä haluaisin tältä ihmissuhteelta on tietynlaista selvyyttä. Olisin valmis antamaan kaikkeni, mutta vaihdossa en kelpuuta puolikasta. Pitäisi varmaan testata omien sanojensa mukaan "korkeasti koulutetun, pitkän, varakkaan (ja erektiohäiriöisen, hihi)" miehen neuvoa ja etsiä itsellekin jotain "kisakireää, aivotonta 17-vuotiasta" viihdykkeeksi.
Hyi vittu.
Oikeastaan se, mitä haluaisin tältä ihmissuhteelta on tietynlaista selvyyttä. Olisin valmis antamaan kaikkeni, mutta vaihdossa en kelpuuta puolikasta. Pitäisi varmaan testata omien sanojensa mukaan "korkeasti koulutetun, pitkän, varakkaan (ja erektiohäiriöisen, hihi)" miehen neuvoa ja etsiä itsellekin jotain "kisakireää, aivotonta 17-vuotiasta" viihdykkeeksi.
Hyi vittu.
maanantaina, syyskuuta 01, 2008
London calling
12.9. Lontooseen. Pitkä viikonloppu kaverin luona, tai oikeastaan vielä hieman epäselvää tuo takaisintulo, menolennon vain varasin kun saattaa olla, että Varsova olisikin siinä näppärästi matkan varrella kotiin tullessa, mutta katsotaan nyt että mitä sieltä vastaukseksi tulee. Vaikka mieli tekisi tehdä omat johtopäätökset siitä, että vastaaminen kestää niin odotan nyt kuitenkin.
Etäsuhteessa pienimmätkin vivahteet saavat helposti pelottavan suuret mittasuhteet.
Tai mikä hiton suhde tämä muka on olevinaan? Odotan ja toivon jotain, mistä minulla ei ole mitään takeita. Mutta toisaalta uskovathan jotkut jumalaankin. Ei kai tässä siihen nähden nyt mitään typerää ole.
Etäsuhteessa pienimmätkin vivahteet saavat helposti pelottavan suuret mittasuhteet.
Tai mikä hiton suhde tämä muka on olevinaan? Odotan ja toivon jotain, mistä minulla ei ole mitään takeita. Mutta toisaalta uskovathan jotkut jumalaankin. Ei kai tässä siihen nähden nyt mitään typerää ole.
sunnuntai, elokuuta 31, 2008
1. askel
Hah, onnistuinpa olemaan koko illan lähettämättä mitään känniviestejä ulkomaille. Tosin pari kännipuhelua piti tietenkin pahimpiin oireisiin soittaa, mutta kohteet olivat huomattavasti kotimaisempia ja suhteet heihin nyt ei mitenkään sellaiset, että ne tuollaisista häiriytyisivät.
Mutta kaverin synttäribileissä tuli sitten käytyä ja jatkoille päädyttiin Royal Onnelaan, jonne hieman erilaiset elämänarvot omaavat kaverini ovat ostaneet(!) VIP-kortit. Tämän ansiosta seurue sitten istuskeli Royal Loungessa, jonka ainoa merkittävä parannus normaaliin yökerhoon oli WC-tilojen kohtalainen siisteys ja ruuhkattomuus. Omaa komiikkaa tahtumaan toi baarin juomalista, jossa oli maailman mielikuvituksettomin samppanjalista (Uuh... Veuve Clicquot! Moët! Lanson! Ja onhan meillä sitten kans Dom Perignonia väärällä vuosikerralla painettuna ja ku se on nii harvinaista ja kallista ni Rosé 1996:ta kans... Ja sit Krug on kuulemma kans aika silleen niinq kallista ja trendikästä ni sit vaiks sitä...) No, massoillehan tuo onkin suunnattu kun jotkut pienten talojen olosuhteiden pakosta palstaviineiksi luokitellut tuotokset eivät varmastikaan kantaisi samanlaista eksklusiivisuusleimaa kuin maailman tuotetuin Prestige-samppanja. Vaikka ne tuotantömäärät olisivatkin vain kymmenesosa Dompan vuosituotannosta.
Mutta edelleen olen sitä mieltä, että jos minä yleisen haluttomana ravintolakävijänä pääsen tutustumaan suureen osaan noista "VIP"-alueista niin se vain ja ainoastaan viimeistään todistaa sen, ettei niissä oikeasti ole mitään kovinkaan eksklusiivista vaan sinne nyt päästetään miltei ketä vaan. Bläk nyt on ehkä ainoa, jossa on ollut oikeasti yrittämisen meininkiä, mutta sekään ei mikään oman rahan paikka ole. Itseasiassa ennen yökerhoksi muuttamista paikkahan oli käsittääkseni asuinhuoneisto. Se olisi ihan tyylikästä, asua Forumin katolla... :)
Ja ihan samanlainen darra alkoholista tulee kuin muistelinkin. Iho herkkänä, kaipaa kosketusta ja panettaa hitosti.
Mutta kaverin synttäribileissä tuli sitten käytyä ja jatkoille päädyttiin Royal Onnelaan, jonne hieman erilaiset elämänarvot omaavat kaverini ovat ostaneet(!) VIP-kortit. Tämän ansiosta seurue sitten istuskeli Royal Loungessa, jonka ainoa merkittävä parannus normaaliin yökerhoon oli WC-tilojen kohtalainen siisteys ja ruuhkattomuus. Omaa komiikkaa tahtumaan toi baarin juomalista, jossa oli maailman mielikuvituksettomin samppanjalista (Uuh... Veuve Clicquot! Moët! Lanson! Ja onhan meillä sitten kans Dom Perignonia väärällä vuosikerralla painettuna ja ku se on nii harvinaista ja kallista ni Rosé 1996:ta kans... Ja sit Krug on kuulemma kans aika silleen niinq kallista ja trendikästä ni sit vaiks sitä...) No, massoillehan tuo onkin suunnattu kun jotkut pienten talojen olosuhteiden pakosta palstaviineiksi luokitellut tuotokset eivät varmastikaan kantaisi samanlaista eksklusiivisuusleimaa kuin maailman tuotetuin Prestige-samppanja. Vaikka ne tuotantömäärät olisivatkin vain kymmenesosa Dompan vuosituotannosta.
Mutta edelleen olen sitä mieltä, että jos minä yleisen haluttomana ravintolakävijänä pääsen tutustumaan suureen osaan noista "VIP"-alueista niin se vain ja ainoastaan viimeistään todistaa sen, ettei niissä oikeasti ole mitään kovinkaan eksklusiivista vaan sinne nyt päästetään miltei ketä vaan. Bläk nyt on ehkä ainoa, jossa on ollut oikeasti yrittämisen meininkiä, mutta sekään ei mikään oman rahan paikka ole. Itseasiassa ennen yökerhoksi muuttamista paikkahan oli käsittääkseni asuinhuoneisto. Se olisi ihan tyylikästä, asua Forumin katolla... :)
Ja ihan samanlainen darra alkoholista tulee kuin muistelinkin. Iho herkkänä, kaipaa kosketusta ja panettaa hitosti.
perjantaina, elokuuta 29, 2008
Olenko valmis luopumaan?
Vaihtoehto, jossa tämä suhde ei tulisikaan toimimaan.
Niin, kaipa se pitää sanoa ääneen. Usko, toivo ja rakkaus eivät ole sinällään järkkyneet minnekään, mutta tuntuu, että jossain aivojeni sopukassa silti tekisin surutyötä ja olisin jo luopumassa. Liekö sitten itsesuojeluvaistoa vai realiteettien hyväksymistä, mutta hetkittäin tuntuu, ettei tästä sitten kuitenkaan tule mitään.
Ei sillä, ettenkö olisi valmis kaikkeani antamaan, mutta ymmärrettävästi tahtoisin myös jotain vastineeksi. Epätietoisuus siitä, pystykö hän koskaan sitä minulle tarjoamaan nakertaa omaa luottamusta ja uskoa. Niin kauan kuitenkin välitän, kunnes saan vastauksen tai kipu lakkaa vihmomasta rinnassa.
Niin, kaipa se pitää sanoa ääneen. Usko, toivo ja rakkaus eivät ole sinällään järkkyneet minnekään, mutta tuntuu, että jossain aivojeni sopukassa silti tekisin surutyötä ja olisin jo luopumassa. Liekö sitten itsesuojeluvaistoa vai realiteettien hyväksymistä, mutta hetkittäin tuntuu, ettei tästä sitten kuitenkaan tule mitään.
Ei sillä, ettenkö olisi valmis kaikkeani antamaan, mutta ymmärrettävästi tahtoisin myös jotain vastineeksi. Epätietoisuus siitä, pystykö hän koskaan sitä minulle tarjoamaan nakertaa omaa luottamusta ja uskoa. Niin kauan kuitenkin välitän, kunnes saan vastauksen tai kipu lakkaa vihmomasta rinnassa.
Odotus
Odottaminen on huomattavasti selkeämpää kun on jokin tietty, konkreettinen asia mitä odottaa. Päässä pyörii vain ajatus siitä, kuinka mukavaa olisikaan, jos olisi taas lennot varattuna... Tai että kuinka paljon onnellisempi olisinkaan jossain muualla kuin täällä yksinäni.
Minun pitäisi nukkua, mutta nämä ajatukset eivät salli minulle lepoa. Peiton alla on liian kuuma ja sen ulkopuolella taasen tuntee ihonsa viluisaksi. Väsyttää, muttei nukuta. Ajatus unettomasta yöstä ja katkonaisesta unesta pistää pyörimään sängyssä siten, että kolmen maissa joutunen nousemaan ylös sijatakseni lakanan uudelleen. Ajatus ei kulje, harhailee vain jossain kaukana.
Olisipa jo aamu.
Minun pitäisi nukkua, mutta nämä ajatukset eivät salli minulle lepoa. Peiton alla on liian kuuma ja sen ulkopuolella taasen tuntee ihonsa viluisaksi. Väsyttää, muttei nukuta. Ajatus unettomasta yöstä ja katkonaisesta unesta pistää pyörimään sängyssä siten, että kolmen maissa joutunen nousemaan ylös sijatakseni lakanan uudelleen. Ajatus ei kulje, harhailee vain jossain kaukana.
Olisipa jo aamu.
maanantaina, elokuuta 25, 2008
Epävarmuus
Reissulla tuli otettua puheeksi aihe, josta kehkeytyi ensimmäinen hieman vakavampi tunnepurkaus puolin ja toisin. Tunnen, että koko kalabaliikki oli minun tyhmyydelläni aiheuttama. Ja jos tämä juttu nyt notkahtaa hänen päässään suuntaan, joka johtaa meidät eri teille, en voi välttyä ajatukselta että itse menin kaiken tahtomattani pilaamaan.
No, voi sentään syyttää ja ruoskia itseään, suhtautuminen toiseen kun ei ole muuttunut ja tuollaisen negatiivisuuden kohdistaminen toiseen ei vain olisi oikein. Mutta selkeästi menee aalloittain nämäkin fiilikset. Nyt käydään pohjalla ja parin tunnin päästä tilanne saattaa olla taas täysin toinen.
No, voi sentään syyttää ja ruoskia itseään, suhtautuminen toiseen kun ei ole muuttunut ja tuollaisen negatiivisuuden kohdistaminen toiseen ei vain olisi oikein. Mutta selkeästi menee aalloittain nämäkin fiilikset. Nyt käydään pohjalla ja parin tunnin päästä tilanne saattaa olla taas täysin toinen.
sunnuntai, elokuuta 24, 2008
Kotioloja
Oikeastaan nyt alkaa taas ihan mielenkiintoinen aika. Mitään puhetta seuraavasta tapaamisesta ei ole ja elämä vaikuttaa muutenkin jatkuvan ainakin jonkin aikaa melko Helsinkikeskeisenä. Eilen oli ilo tavata vanhaa lukiokaveria, johon olen paremmin tutustunut vasta viime aikoina ja istuimme iltaa täällä lipitellen teetä kun itse olen vielä tällainen puolikuntoinen, alkoholia vierastava nahjus. Asioita ihmissuhteista, etäisyyksistä ja valinnanvaikeudesta. Puolin sekä toisin.
Ja jostain syystä minulle tuli hirveä halu saada Roquefortia ja D'Yquemiä. Kellarilla olisi puolikkaat pullolliset vuosikertoja '95 ja '97, mutta raaskisikohan sitä nyt kuitenkaan... Kaipa tämä nyt on vaan sitä kun ei ole kiinteää ruokaa juuri kyennyt nauttimaan niin herää kaikenlaisia mielihaluja jos jonkinmoisista herkuista.
Ja jostain syystä minulle tuli hirveä halu saada Roquefortia ja D'Yquemiä. Kellarilla olisi puolikkaat pullolliset vuosikertoja '95 ja '97, mutta raaskisikohan sitä nyt kuitenkaan... Kaipa tämä nyt on vaan sitä kun ei ole kiinteää ruokaa juuri kyennyt nauttimaan niin herää kaikenlaisia mielihaluja jos jonkinmoisista herkuista.
perjantaina, elokuuta 22, 2008
Opittua
Asioita, jotka eivät enää ole ajankohtaisia ei kannata tuoda esille.
Tästä viisastuneena täytyy siis vaan todeta, että kun hän lähtiessäni sanoi "just go, you stupid asshole" tiesin kaiken olevan kunnossa. Aika näyttää.
Tästä viisastuneena täytyy siis vaan todeta, että kun hän lähtiessäni sanoi "just go, you stupid asshole" tiesin kaiken olevan kunnossa. Aika näyttää.
torstaina, elokuuta 21, 2008
Terveiset Varsovasta
Edellisen viestin viitoittama tie jatkuu ja kurkku on edelleen tuskaisan kivulias. Hieman hatuttaa olla koko aika sairaana kun olisi varmasti jotain parempaakin puuhaa kuin vuoteessa makoilu.
Eilen otin tuntumaa Puolalaiseen terveydenhuoltoon. Kun ei oikein saanut nukutuksi kun 15min intervallein havahtuu siihen tunteeseen kun tajuaa taas nielaisseensa aiheutaen samalla suurta kipua itselleen. Visiitti kunnalliseen jourhavandeen ja nopeasti tehty ratkaisu yksityiselle vaihtamisesta. Harmiksi vaan siihen aikaan iltaa (kahdeksan maissa) ei juuri yksityiset viitsi vastaanottoa tarjota, joten kaverin kaverilta kuultu suositus johdatti sitten "the best doctor ever" -meriitein varustetun herran luokse. Kokemus oli varsin mielenkiintoinen, koska hieman tieteellisempi terveydenhuoltotapa on tullut itselle tutummaksi vuosien saatossa. Sain kuitenkin molempiin korviin pienoisia laastarinpalasia tarkoin valittuihin kohtiin, jotka Kiinalais-Puolalaisella englanninkielentaidolla ilmaistuna toimittavat jotain ilmeisen vaikeaselkoista funktiota.
Kokemus kuitenkin ja nyt olo on kummasti jonkin verran parantunut. Onko syy sitten kuudennen sairasteluvuorokauden vaiko laastarien korvissa, niin en valita. Ruokani tosin edelleen tahtoisin keittoina kun tuo normaali ravinto edelleen polttelee nielussa.
Ihmissuhdetarinoista en edes huvin ja urheilun vuoksi koeta kertoa ilman hieman skandeja. Jonkin verran jaksaa kuitenkin pelailla sanoilla ja pohtia sopivia ilmauksia, mutta varsinaista kirjoituspuuhaa se ei juurikaan helpota. Vai olisiko parempi vaan kirjoittaa nain?
Eilen otin tuntumaa Puolalaiseen terveydenhuoltoon. Kun ei oikein saanut nukutuksi kun 15min intervallein havahtuu siihen tunteeseen kun tajuaa taas nielaisseensa aiheutaen samalla suurta kipua itselleen. Visiitti kunnalliseen jourhavandeen ja nopeasti tehty ratkaisu yksityiselle vaihtamisesta. Harmiksi vaan siihen aikaan iltaa (kahdeksan maissa) ei juuri yksityiset viitsi vastaanottoa tarjota, joten kaverin kaverilta kuultu suositus johdatti sitten "the best doctor ever" -meriitein varustetun herran luokse. Kokemus oli varsin mielenkiintoinen, koska hieman tieteellisempi terveydenhuoltotapa on tullut itselle tutummaksi vuosien saatossa. Sain kuitenkin molempiin korviin pienoisia laastarinpalasia tarkoin valittuihin kohtiin, jotka Kiinalais-Puolalaisella englanninkielentaidolla ilmaistuna toimittavat jotain ilmeisen vaikeaselkoista funktiota.
Kokemus kuitenkin ja nyt olo on kummasti jonkin verran parantunut. Onko syy sitten kuudennen sairasteluvuorokauden vaiko laastarien korvissa, niin en valita. Ruokani tosin edelleen tahtoisin keittoina kun tuo normaali ravinto edelleen polttelee nielussa.
Ihmissuhdetarinoista en edes huvin ja urheilun vuoksi koeta kertoa ilman hieman skandeja. Jonkin verran jaksaa kuitenkin pelailla sanoilla ja pohtia sopivia ilmauksia, mutta varsinaista kirjoituspuuhaa se ei juurikaan helpota. Vai olisiko parempi vaan kirjoittaa nain?
tiistaina, elokuuta 19, 2008
Päivitys
Varsova, kuumetta, kurkku niin kipeä ettei juuri nukutuksi saa. Josko vaikka ylihuomiseksi tervehtyisi niin edes yhden illan pystyisi olemaan jotain muutakin kuin kylmissään hikoileva kuumien juomien syöttöaukko.
Pahoittelen vähäsanaisuuttani, mutta positiivisen sanottavan puutteessa lienee parasta olla vain hiljaa.
Pahoittelen vähäsanaisuuttani, mutta positiivisen sanottavan puutteessa lienee parasta olla vain hiljaa.
torstaina, elokuuta 14, 2008
Onni
Nyt ollaan taas siellä aallonharjalla mitä ilmeisimmin. Sain kutsun vielä toiseen haastatteluun ja vaikkei siitä mitään tulisikaan, on minulla silti erittäin luonteva varasuunnitelmakin tulevalle puolelle vuodelle (jossa on tilaa myös Riiankeikalle). Win-win situation, kävi miten kävi.
Saattelin myös tämän luonani viihtyneen naisihmisen takaisin lentokentälle tänä aamuna (josta siis tämä vajaan viikon tauko päivityksissä... on ollut parempaakin tekemistä) ja sunnuntainahan minä taas nappaan Finnairin siivet alleni ja tulen mainoslauseista välittämättä vasta perjantai-illaksi kotiin.
Ja otinpa tässä myös eteeni yhden maukkaan tsekkilagerin työpäivän päätteeksi joten ei voi muuta kuin hymyillä. Oikeastaan tekisi mieli vaikka tavata mukavia ihmisiä, joille voisi sitten paistatella että kuinka hyvältä tuntuukaan. Ei mitenkään ilkeämielisesti, vaan ehkäpä siten että toiset saattaisivat omasta positiivisuudesta saada itselleenkin jotain.
Saattelin myös tämän luonani viihtyneen naisihmisen takaisin lentokentälle tänä aamuna (josta siis tämä vajaan viikon tauko päivityksissä... on ollut parempaakin tekemistä) ja sunnuntainahan minä taas nappaan Finnairin siivet alleni ja tulen mainoslauseista välittämättä vasta perjantai-illaksi kotiin.
Ja otinpa tässä myös eteeni yhden maukkaan tsekkilagerin työpäivän päätteeksi joten ei voi muuta kuin hymyillä. Oikeastaan tekisi mieli vaikka tavata mukavia ihmisiä, joille voisi sitten paistatella että kuinka hyvältä tuntuukaan. Ei mitenkään ilkeämielisesti, vaan ehkäpä siten että toiset saattaisivat omasta positiivisuudesta saada itselleenkin jotain.
torstaina, elokuuta 07, 2008
Asunto tuntuu eläväiseltä
Vanhemmat yötä täällä, hääjärjestelyjen kanssa kun pitää jotain majapaikkaa täällä maailmankolkassa pitää. Ihan mukavaa kun on ympärillä hieman elämää. Huomenna sitten esitellään vanhempia ja vanhemmille.
Miksiköhän näitä työtarjouksia, kuten kaikkea muutakin elämässä, sataa yht'äkkiä suurena ryöppynä vähän joka suunnasta sitten kun vaan yksi ensin ilmenee? Sain nimittäin entiseltä pomolta puhelun tänään, olisi yksi lyhyehkö projekti Riiassa ja kyseli minua mukaan siihen. Täytyy katsoa että mitenkäs tässä nyt tohtisi edetä. Kävin juttelemassa tuosta toisesta duunista ja ensimmäinen haastattelu meni varsin luonnikkaasti. Myös tarkennettu työnkuva kuulosti juuri sopivalta itselle eikä palkassa tosiaan ole myöskään mitään valittamista. Toisaalta Riiasta kuitenkin menisi yöbussi Varsovaan joka ilta...
Mutta muutoksen tuulia selkeästikin. Tuntuu mukavalta.
Miksiköhän näitä työtarjouksia, kuten kaikkea muutakin elämässä, sataa yht'äkkiä suurena ryöppynä vähän joka suunnasta sitten kun vaan yksi ensin ilmenee? Sain nimittäin entiseltä pomolta puhelun tänään, olisi yksi lyhyehkö projekti Riiassa ja kyseli minua mukaan siihen. Täytyy katsoa että mitenkäs tässä nyt tohtisi edetä. Kävin juttelemassa tuosta toisesta duunista ja ensimmäinen haastattelu meni varsin luonnikkaasti. Myös tarkennettu työnkuva kuulosti juuri sopivalta itselle eikä palkassa tosiaan ole myöskään mitään valittamista. Toisaalta Riiasta kuitenkin menisi yöbussi Varsovaan joka ilta...
Mutta muutoksen tuulia selkeästikin. Tuntuu mukavalta.
keskiviikkona, elokuuta 06, 2008
Välähdys
En pidä laisinkaan näistä lyhyistä hetkistä, jolloin pessimisti minussa ottaa vallan ja minusta tuntuu, että tästä suhdeviritelmästä ei voi ikinä tulla mitään. Mitään ei varsinaisesti ole tapahtunut, luultavimmin vaan ylianalysoin viestejään ja kun siihen sitten lisätään tietynlainen epävarmuus omista päätöksistä ja toisen tulevaisuudensuunnitelmista, hieman omaa mustasukkaisuutta (jota en ole aiemmissa suhteissa oikeastaan tuntenutkaan) ja ympärillä olevat hiljaiset seinät, kaikuu pienikin tunteenpahanen alati voimistuen pienessä, paljaassa huoneessa. Oikeastaan kaipaisin sellaista läheistä ystävää, joka asuisi ihan lähellä ja jonka luo voisi puolin ja toisin mennä silloin kun ei vaan jaksa omia ajatuksiaan.
Koska nyt tahtoisin vaan sammuttaa aivot ja unohtaa kaiken hetkeksi.
Koska nyt tahtoisin vaan sammuttaa aivot ja unohtaa kaiken hetkeksi.
Headhuntattu
Jokseenkin on aina melko mieltäylentävää kun tulee headhuntatuksi. Täytyy nyt käydä katsomassa, että mitä tällä kertaa olisi tarjolla. Edellisellä kerralla exä sai puhuttua "järkeä päähän", mutta nyt jos palkka ja edut ovat kohdillaan niin mikä ettei. Työnkuva on hyvin vahvasti omaan erikoisosaamiseen liittyvää ja ympäristö vaikuttaa lupaavalta. Pitääpä käydä vielä juttelemassa tarkemmin aiheesta, mutta mikäpä tässä on ollessa. Opinnot saattaisivat vaatia hieman erityisjärjestelyjä, mutta ne nyt ovat olleet hyvin pienellä huomiolla tähänkin asti. Täytyypä käydä katsomassa.
maanantaina, elokuuta 04, 2008
Number of the beast
Olen jo postausten lukumäärän lähentyessä kuuttasataa miettinyt, että mitäköhän postaus #666 tuo tullessaan. Näemmä epätietoisuutta, toiveikkuutta, matkakakertomusta, haikeutta ja ymmärtämättömyyden tunteita.
Jos nyt aloitetaan vaikka Romanianreissusta. Lento meni mukavasti ja sen tunnin, mitä piti joutilaana odotella bussilippujen hankkimisen jälkeen toisen koneen laskeutumista oli varsin pitkä. En osannut keskittyä ajatuksiini, en kirjaan, en ympärillä vilisevään ihmispaljouteen. Jossain vaiheessa kuitenkin havahduin kuulutukseen, että Varsovan kone on laskeutunut. Raahauduin saapuvien matkustajien liukuoven ulkopuolelle ja jonkin ajan kuluttua tunnistin hänen profiilinsa ja koko kehon valtasi kattava onnellisuudentunne. Olin varannut meille yhdeksi yöksi Bukarestista varsin miellyttävän parvekkeellisen asunnon kun kaupungin verkottuneet hostellit ainakin olivat yksityishuoneiltaan melko buukattuja kun paria päivää aikaisemmin oli liikenteessä. Hyvin pian ensimmäisen "wow..." -reaktion jälkeen ... no. Oli kuitenkin erittäin mukava nähdä.
Pestyämme reissun ja asunnolle johtaneen erittäin hikisen kaupunkisuunnistamisen jälkeen lähdimme etsimään jotain miellyttävää ruokapaikkaa, mutta selkeästikään emme liikkuneet oikealla alueella kun vastaan tuli lähinnä pieniä kulmakioskeja tai McDonaldseja. Löytyi sitten kuitenkin paikallinen Italialainen, mutta nälkä alkoi olla jo sen verran kova, että päädyimme sitten sinne. Täytti ruuan biologisen funktion, mutta eipä juuri muuta.
Seuraavana päivänä sitten suuntasimme kohti Iasia ja vietimme yllättävän mukavat seitsemän tuntia junassa. Loistava tapa tappaa aikaa on arvailuleikki, jossa ajateltavaa asiaa, joka toisen pitää selvittää kyllä/ei -kysymyksillä ei ole millään tavalla rajoitettu. Tällä kertaa päässä oli esimerkiksi Maria Callas, Einsteinin suhteellisuusteoria, kynsilakanpoistoaine sekä kylpyhuonematto. Sai niitä sitten hetken aikaa veikkailla puolin jos toisin.
Illaksi saavuimme pohjoiseen määränpäähämme ja loppujen lopuksi päädyin kuokkimaan paikallisen yliopiston asuntolaan, josta saimme yhteisen huoneen. Lämpimän veden puute ei niin hirveästi haitannut kun asuminen ja myös ruokailut olivat ilmaisia - ehkäpä tässä nyt oli sitten karma toiminnassa tuon lapinreissun jälkeen. Kuitenkin erittäin positiivinen kuva paikallisten ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta.
Iasi (lausutaan osapuilleen jash) on kaupunkina mielestäni huomattavasti miellyttävämpi kuin maan pääkaupunki, pääasiassa ilmanlaadun ja yleisen siisteyden johdosta, mutta myös pääkaupungin hylätyt ja ränsistyneet talot olivat jollain tavalla ahdistavia, etenkin kun on auringonlaskun jälkeen hieman sivussa siltä tutulta ja tunnetulta reitiltä ilman karttaa. Mutta tavallaan se tosiseikka, että siinä vieressä on itselle tärkeä ihminen, joka pitää käsivarresta kiinni ja toteaa hyvin vastoin luonnettansa, että on onnellinen siitä, että olen siellä lämmitti niin paljon, ettei sitä muuta oikein siinä hetkessä enää osannut ajatellakaan.
Pari päivää meni varsin mukavasti syöden, urheillen ja juhlien, mitä nyt bussiyhteydet Bukarestiin hieman stressasivat ja kukaan vastuuhenkilöistä ei oikein saanut annettua mitään pätevää vastausta kahden päivän aikana. No, mitenkään sukupuolista eroa tekemättä, mutta puoli tuntia sen jälkeen kun olin järjestelyporukan ainoalle miehelle asiasta maininnut, oli minulla jo paikka varattuna keskiviikkoaamubussiin. Kiitos. Eihän tuo nyt olisi mikään ongelma ollut jos olisi jättänyt jotain järjestetystä ohjelmasta väliin, mutta eniten itseä raastaa se, että jos sanotaan, että jotain tehdään ja se jää sitten tekemättä. Mutta onneksi kaikki järjestyi. Ja jotenkin koko maasta jäi hieman sellainen kuva, että mikään ei välttämättä toimi, mutta kaikki järjestyy.
Tiistaina meillä oli sitten sellainen parisuhdekeskusteluilta, että aamulla, yön hiljaa itkeneenä minulla ei ollut oikeastaan mitään sanottavaa kun heräilin puoli viideltä ja painuin häneen vilkaisematta suihkuun. Takaisin tullessani hän istui sängyllään musertunut ilme silmissään, jota hän ei kuitenkaan päästänyt kasvoilleen. Istahdin viereensä ja halasin pitkään. Ilman tuota halausta ja siitä seurannutta keskustelua uskon vahvasti, että tämä juttu olisi ollut siinä.
Nyt tilanne on kuitenkin taas omalla tavalla päällä kun hankin hänelle tosiaan lentoliput tätä kautta Varsovaan, sisko kun leikkimielisesti vaati että hän tulee häihin. Eli perjantaina saan taas nauttia hänen seurastaan, esitellä hänet vanhemmilleni (heh) ja viedä aveccina siskon häihin. Torstaina saan saatella hänet lentokentälle ja siitä kolmen päivän päästä lennän itse perässä.
Olen onnellinen ja varovaisen toiveikas tulevaisuuden suhteen, vaikka tuon reissun jälkeen tuleva puolivuotta-vuosi lienevätkin ehkä ne kriittisimmät suhteen onnistumisen kannalta.
Mutta siitä olen varma, että tahtoisin tämän onnistuvan ja olen yllättänyt itsenikin sillä, että mitä kaikkea olenkaan valmis sen eteen antamaan.
Jos nyt aloitetaan vaikka Romanianreissusta. Lento meni mukavasti ja sen tunnin, mitä piti joutilaana odotella bussilippujen hankkimisen jälkeen toisen koneen laskeutumista oli varsin pitkä. En osannut keskittyä ajatuksiini, en kirjaan, en ympärillä vilisevään ihmispaljouteen. Jossain vaiheessa kuitenkin havahduin kuulutukseen, että Varsovan kone on laskeutunut. Raahauduin saapuvien matkustajien liukuoven ulkopuolelle ja jonkin ajan kuluttua tunnistin hänen profiilinsa ja koko kehon valtasi kattava onnellisuudentunne. Olin varannut meille yhdeksi yöksi Bukarestista varsin miellyttävän parvekkeellisen asunnon kun kaupungin verkottuneet hostellit ainakin olivat yksityishuoneiltaan melko buukattuja kun paria päivää aikaisemmin oli liikenteessä. Hyvin pian ensimmäisen "wow..." -reaktion jälkeen ... no. Oli kuitenkin erittäin mukava nähdä.
Pestyämme reissun ja asunnolle johtaneen erittäin hikisen kaupunkisuunnistamisen jälkeen lähdimme etsimään jotain miellyttävää ruokapaikkaa, mutta selkeästikään emme liikkuneet oikealla alueella kun vastaan tuli lähinnä pieniä kulmakioskeja tai McDonaldseja. Löytyi sitten kuitenkin paikallinen Italialainen, mutta nälkä alkoi olla jo sen verran kova, että päädyimme sitten sinne. Täytti ruuan biologisen funktion, mutta eipä juuri muuta.
Seuraavana päivänä sitten suuntasimme kohti Iasia ja vietimme yllättävän mukavat seitsemän tuntia junassa. Loistava tapa tappaa aikaa on arvailuleikki, jossa ajateltavaa asiaa, joka toisen pitää selvittää kyllä/ei -kysymyksillä ei ole millään tavalla rajoitettu. Tällä kertaa päässä oli esimerkiksi Maria Callas, Einsteinin suhteellisuusteoria, kynsilakanpoistoaine sekä kylpyhuonematto. Sai niitä sitten hetken aikaa veikkailla puolin jos toisin.
Illaksi saavuimme pohjoiseen määränpäähämme ja loppujen lopuksi päädyin kuokkimaan paikallisen yliopiston asuntolaan, josta saimme yhteisen huoneen. Lämpimän veden puute ei niin hirveästi haitannut kun asuminen ja myös ruokailut olivat ilmaisia - ehkäpä tässä nyt oli sitten karma toiminnassa tuon lapinreissun jälkeen. Kuitenkin erittäin positiivinen kuva paikallisten ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta.
Iasi (lausutaan osapuilleen jash) on kaupunkina mielestäni huomattavasti miellyttävämpi kuin maan pääkaupunki, pääasiassa ilmanlaadun ja yleisen siisteyden johdosta, mutta myös pääkaupungin hylätyt ja ränsistyneet talot olivat jollain tavalla ahdistavia, etenkin kun on auringonlaskun jälkeen hieman sivussa siltä tutulta ja tunnetulta reitiltä ilman karttaa. Mutta tavallaan se tosiseikka, että siinä vieressä on itselle tärkeä ihminen, joka pitää käsivarresta kiinni ja toteaa hyvin vastoin luonnettansa, että on onnellinen siitä, että olen siellä lämmitti niin paljon, ettei sitä muuta oikein siinä hetkessä enää osannut ajatellakaan.
Pari päivää meni varsin mukavasti syöden, urheillen ja juhlien, mitä nyt bussiyhteydet Bukarestiin hieman stressasivat ja kukaan vastuuhenkilöistä ei oikein saanut annettua mitään pätevää vastausta kahden päivän aikana. No, mitenkään sukupuolista eroa tekemättä, mutta puoli tuntia sen jälkeen kun olin järjestelyporukan ainoalle miehelle asiasta maininnut, oli minulla jo paikka varattuna keskiviikkoaamubussiin. Kiitos. Eihän tuo nyt olisi mikään ongelma ollut jos olisi jättänyt jotain järjestetystä ohjelmasta väliin, mutta eniten itseä raastaa se, että jos sanotaan, että jotain tehdään ja se jää sitten tekemättä. Mutta onneksi kaikki järjestyi. Ja jotenkin koko maasta jäi hieman sellainen kuva, että mikään ei välttämättä toimi, mutta kaikki järjestyy.
Tiistaina meillä oli sitten sellainen parisuhdekeskusteluilta, että aamulla, yön hiljaa itkeneenä minulla ei ollut oikeastaan mitään sanottavaa kun heräilin puoli viideltä ja painuin häneen vilkaisematta suihkuun. Takaisin tullessani hän istui sängyllään musertunut ilme silmissään, jota hän ei kuitenkaan päästänyt kasvoilleen. Istahdin viereensä ja halasin pitkään. Ilman tuota halausta ja siitä seurannutta keskustelua uskon vahvasti, että tämä juttu olisi ollut siinä.
Nyt tilanne on kuitenkin taas omalla tavalla päällä kun hankin hänelle tosiaan lentoliput tätä kautta Varsovaan, sisko kun leikkimielisesti vaati että hän tulee häihin. Eli perjantaina saan taas nauttia hänen seurastaan, esitellä hänet vanhemmilleni (heh) ja viedä aveccina siskon häihin. Torstaina saan saatella hänet lentokentälle ja siitä kolmen päivän päästä lennän itse perässä.
Olen onnellinen ja varovaisen toiveikas tulevaisuuden suhteen, vaikka tuon reissun jälkeen tuleva puolivuotta-vuosi lienevätkin ehkä ne kriittisimmät suhteen onnistumisen kannalta.
Mutta siitä olen varma, että tahtoisin tämän onnistuvan ja olen yllättänyt itsenikin sillä, että mitä kaikkea olenkaan valmis sen eteen antamaan.
perjantaina, elokuuta 01, 2008
Asioita
En oikein tiedä, että tulisiko minun jäsentää ajatukset päässäni ennen kuin kirjoitan ne vai jäsentyisivätkö ne siinä kirjoittamisen ohessa itsestään.
Kaksikymmentäviisivuotissyntymäpäivälahjaksi itselleni hankin Sorapotin lisäksi myös hänelle lentoliput Romaniasta Helsinkiin ensi viikon lopulle ja sitä seuraavalle viikolle lennon Varsovaan. Ja siitä kolme päivää niin olen itse taas lentämässä Puolaan.
Nautitaan nyt kun kerrankin on mitä nauttia. Ainakin tavallaan.
Kaksikymmentäviisivuotissyntymäpäivälahjaksi itselleni hankin Sorapotin lisäksi myös hänelle lentoliput Romaniasta Helsinkiin ensi viikon lopulle ja sitä seuraavalle viikolle lennon Varsovaan. Ja siitä kolme päivää niin olen itse taas lentämässä Puolaan.
Nautitaan nyt kun kerrankin on mitä nauttia. Ainakin tavallaan.
perjantaina, heinäkuuta 25, 2008
Iloinen
Jotenkin on taas hyvä mieli kaikesta tällä hetkellä. Virallisesti kellonaikaa tuijottaen huomenna pääsen taas koskettamaan häntä ja muutenkin olo tuntuu miellyttävältä.
Ja silloinhan kun menee hyvin ei ole oikein mitään mistä kirjoittaa. Mukavaa viikonlopunalkua!
Ja silloinhan kun menee hyvin ei ole oikein mitään mistä kirjoittaa. Mukavaa viikonlopunalkua!
keskiviikkona, heinäkuuta 23, 2008
Getting simpler
Niin, tuolla edellisen postauksen kommenteissa tuli jo todettuakin että Puolalainen on nyt ihan virallisesti päättänyt suhteensa kotimaassaan. Jokseenkin samanlaisissa merkeissä kuin itse blogin perustamisen aikoihin.
Minä puolestaan mietin, että pitäisikö varata lennot lauantaiksi Bukarestiin, jonne hänkin lentää eräälle kurssille. Ehtisi olemaan vuorokauden verran yhdessä ja sitten voisi viettää pari päivää Romaniassa. Oma kone laskeutuisi tuntia ennen häntä joten voisi olla sisääntuloaulassa valmiiksi odottamassa. Olisipahan ainakin yllätys...
Sanovat, että ihastuminen vaikuttaa rationaaliseen ajatteluun. Taidanpa allekirjoittaa sen kyseenalaistamatta.
Minä puolestaan mietin, että pitäisikö varata lennot lauantaiksi Bukarestiin, jonne hänkin lentää eräälle kurssille. Ehtisi olemaan vuorokauden verran yhdessä ja sitten voisi viettää pari päivää Romaniassa. Oma kone laskeutuisi tuntia ennen häntä joten voisi olla sisääntuloaulassa valmiiksi odottamassa. Olisipahan ainakin yllätys...
Sanovat, että ihastuminen vaikuttaa rationaaliseen ajatteluun. Taidanpa allekirjoittaa sen kyseenalaistamatta.
maanantaina, heinäkuuta 21, 2008
It's complicated
Olen nyt jo pariin otteeseen joutunut miettimään, että millä sanalla tätä henkilöä kuvaisi. Tyttöystävä nyt ei ehkä kuitenkaan ihan vastaa tilannetta. Ihmissuhde vaikuttaa liian epäselvältä satunnaiselle kuulijalle. Säätö liian merkityksettömältä. Etäsuhde ei taasen kuvaa tilannetta kokonaisuudessaan. Seurusteluakaan tämä ei varsinaisesti ole.
Ehkäpä se termi voisi olla vaikka rakastettu.
Ehkäpä se termi voisi olla vaikka rakastettu.
Yhteinen koti
Eilen illalla tekstiviestein ja loppuillasta skypen välityksellä juttelimme taas niitä näitä, jotenkin sitten ajautuen keskustelemaan siitä, miltä tuntuisi asua yhdessä. Molemmat olimme jälleen kerran varovaisen yksimielisiä siitä, mitä elämältämme haluamme ja muutenkin tuntuu aivan käsittämättömältä, että miten tällainen yhteenkuuluvuuden tunne voikin kehkeytyä välillemme näinkin lyhyessä ajassa.
Ja en todellakaan ymmärrä ihmisiä, jotka himmaavat tuollaisia keskusteluja sen varjolla, että "mitäköhän toi toinenkin nyt ajattelee". Peleille ja leikeille on aikansa, mutta kohtuullisen aikuisena itseään pitävien ihmisten väliseen kommunikointiin tuollaisen ei pitäisi kuulua.
Mutta niin. Voisin hyvin kuvitella muuttavani toiseen maahan hänen vuokseen. Realiteetit mielessäpitäen mieluusti johonkin englanninkieliseen, mutta se kun on molemmilla tavoitteena niin ongelmaksi se ei muodostune.
Ja en todellakaan ymmärrä ihmisiä, jotka himmaavat tuollaisia keskusteluja sen varjolla, että "mitäköhän toi toinenkin nyt ajattelee". Peleille ja leikeille on aikansa, mutta kohtuullisen aikuisena itseään pitävien ihmisten väliseen kommunikointiin tuollaisen ei pitäisi kuulua.
Mutta niin. Voisin hyvin kuvitella muuttavani toiseen maahan hänen vuokseen. Realiteetit mielessäpitäen mieluusti johonkin englanninkieliseen, mutta se kun on molemmilla tavoitteena niin ongelmaksi se ei muodostune.
sunnuntai, heinäkuuta 20, 2008
Suhdetoimintaa
En varmaan silloin aikanaan maininnut siitä mukavasta lähikahvilan tytöstä, jonka kanssa tuli aina heitettyä pientä flirttiä kun kävin luonaan asioimassa. Siinä yhdellä kerralla sitten hän tarjosi minulle Latten ja tokaisin että minun pitänee sitten viedä hänet joskus kiitokseksi ulos syömään. Tässä vaiheessa sentään kertoi seurustelevansa ja nyt kun kesäloman jälkeen hän on työmaalleen palannut siinteli sormessa sormus. Juhannuksena kuulemma oli kosittu ihan perinteisin menoin ja muutenkin vaikutti varsin onnelliselta. Juteltiin siinä sitten aikamme ja hän kehoitti tulemaan käymään vielä sulkemisaikaan paikan päällä sillä vaikutti siltä, että tuoreita leivonnaisia ja paakkelsseja jäisi tänäänkin hervottomat määrät yli ja kun sitten paikalle saavuin duunin jälkeen oli minua odottamassa söpö paperikassi täynnä kaikennäköisiä herkkuja. Varsin mukava yllätys ja jäin sitten puoleksi tunniksi vielä pitämään seuraa kun neiti laitteli putiikkia kiinni. Todella miellyttävä tuttavuus vaikkei siinä nyt mitään romanttista olekaan. Pitänee ihan oikeasti viedä se joskus ulos syömään, ei treffeille mutta siten että saisi juteltua kaikenlaisia ilman keskeytyksiä ja kiireitä. Kavereita kun ei koskaan ole liikaa ja hän vaikuttaa sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa minulla voisi olla todella hauskaa.
lauantaina, heinäkuuta 19, 2008
Puuh...
Outo, painajaisilla kyllästetty yö. Sellainen, jonka yhteydessä tekisi mieli käyttää liskodisco-termiä, mutta jos en nyt kuitenkaan.
Tuolla kommenteissa joku anonyymi kyseli jotain. Edelleen peräänkuulutan sen oman nimen keksimisen tärkeyttä. Otettaisiin nimittäin tuollaisetkin kysymykset vähän vakavammin kun tietää edes jossain määrin kuka siellä huhuilee. Kun en ole kuitenkaan mitään rekisteröitymistä vaatimassa ja ainoa, mitä kommentoidessa tarvisi tehdä on klikata sitä "nimi/URL -osoite" -kohtaa ja kirjoittaa oma nimimerkki siihen. Nih.
Ja muutenkin on väsy ja siivotakin pitäisi. Ja darrakin on ja kokis loppu. *kiukuttelee*
Tuolla kommenteissa joku anonyymi kyseli jotain. Edelleen peräänkuulutan sen oman nimen keksimisen tärkeyttä. Otettaisiin nimittäin tuollaisetkin kysymykset vähän vakavammin kun tietää edes jossain määrin kuka siellä huhuilee. Kun en ole kuitenkaan mitään rekisteröitymistä vaatimassa ja ainoa, mitä kommentoidessa tarvisi tehdä on klikata sitä "nimi/URL -osoite" -kohtaa ja kirjoittaa oma nimimerkki siihen. Nih.
Ja muutenkin on väsy ja siivotakin pitäisi. Ja darrakin on ja kokis loppu. *kiukuttelee*
perjantaina, heinäkuuta 18, 2008
Irrrron Maaideeeenn....
Toisinaan sitä löytää itsensä varsin yllättävistä tilanteista. Kuten nyt esimerkiksi olympiastadionilta tänään.
Iron Maiden nyt on ollut sellainen laajaakin laajemman musiikkimakuni mukana kantama kuriositeetti joka ei koskaan ole merkinnyt itselle sen enempää, mutta kun kerran kaverilla lippuja oli niin piti sitten käydä katsomassa. Viisi minuuttia ennen setin alkua jaksoin vielä kirjoittaa viestin Puolaan, että mitäköhän hän tosiaan on minule tehnyt kun viittä minuuttia ennen keikkaakin vaan ajattelen häntä. (Ihmissuhteiden hoitamista, perusjuttuja).
Keikan huvittavinta antia oli tajuta se, että jos Iron Maidenista tehtäisiin leffa, olisi Mike Myers aivan loistava valinta Bruce Dickinsonin rooliin. Sen verran yhdennäköisyyttä herroilla kuitenkin sattuu olemaan.
Tähän väliin voitte kuvitella sujuvan siirroksen aiheesta toiseen.
Onko hyvä? OK.
Eilen illalla skypessä onnistuin vetämään hänet sanattomaksi kerrottuani hieman varomattomasti tunteistani, tulveaisuudennäkymistä ja elämästä. Jonkin ajan kuluttua hän vain totesi, että sanani saivat hänet miettimään, mutta myös ymmärtämään että sanomani asiat olivat faktoja. Ainakin meidän välisessä suhteessamme.
"And those people who are crazy enough to think that they can change the world are the ones that actually do.
And in the long run I am crazy enough to think that this might work. So maybe I would be able to make it work as well."
Niin, montaako Microsoftin mainosta voi epäsuorasti siteerata osana vakuuttelua omien tunteiden vakavuudesta...
Jep, ehkäpä tämä oli tässä tältä illalta. Josko vaikka huomenna sitten lisää... Saatan nimittäin olla hieman alkoholin vaikutuksen alaisena tätä kirjoittaessani.
Iron Maiden nyt on ollut sellainen laajaakin laajemman musiikkimakuni mukana kantama kuriositeetti joka ei koskaan ole merkinnyt itselle sen enempää, mutta kun kerran kaverilla lippuja oli niin piti sitten käydä katsomassa. Viisi minuuttia ennen setin alkua jaksoin vielä kirjoittaa viestin Puolaan, että mitäköhän hän tosiaan on minule tehnyt kun viittä minuuttia ennen keikkaakin vaan ajattelen häntä. (Ihmissuhteiden hoitamista, perusjuttuja).
Keikan huvittavinta antia oli tajuta se, että jos Iron Maidenista tehtäisiin leffa, olisi Mike Myers aivan loistava valinta Bruce Dickinsonin rooliin. Sen verran yhdennäköisyyttä herroilla kuitenkin sattuu olemaan.
Tähän väliin voitte kuvitella sujuvan siirroksen aiheesta toiseen.
Onko hyvä? OK.
Eilen illalla skypessä onnistuin vetämään hänet sanattomaksi kerrottuani hieman varomattomasti tunteistani, tulveaisuudennäkymistä ja elämästä. Jonkin ajan kuluttua hän vain totesi, että sanani saivat hänet miettimään, mutta myös ymmärtämään että sanomani asiat olivat faktoja. Ainakin meidän välisessä suhteessamme.
"And those people who are crazy enough to think that they can change the world are the ones that actually do.
And in the long run I am crazy enough to think that this might work. So maybe I would be able to make it work as well."
Niin, montaako Microsoftin mainosta voi epäsuorasti siteerata osana vakuuttelua omien tunteiden vakavuudesta...
Jep, ehkäpä tämä oli tässä tältä illalta. Josko vaikka huomenna sitten lisää... Saatan nimittäin olla hieman alkoholin vaikutuksen alaisena tätä kirjoittaessani.
torstaina, heinäkuuta 17, 2008
Söpöilyä
Heh, veikkaan että onnistun karkoittamaan seuraavien kuukausien aikana suurimman osan vakiolukijoistani jos rupean postailemaan kaikkea sitä söpöilyä ja ihquilua mitä tässä nyt on ilmassa leijunut.
No, olen lähdössä kuukauden päästä taas vajaaksi viikoksi luokseen.
Lueskelen hänelle iltasatuja ääneen skypessä.
Taidan pikkuhiljaa ruveta ajattelemaan, että eihän se nyt niin mahdottomalta tuntuisikaan.
Varsovaan kuitenkin pääsee n. kolmessa tunnissa omasta kämpästä ottaen huomioon matkan lentokentälle turvatarkastuksineen ja check-ineineen kun taas esimerkiksi kotikaupunkiin menee bussilla sellainen kolme ja puoli tuntia. Ja Finnairilla sentään tarjotaan sämpylä ja ilmaista viinaa matkan aikana. Että aika suhteellisia nuo välimatkat ovat loppujen lopuksi. Eivätkä lennot todellakaan ole pahan hintaisia.
No, olen lähdössä kuukauden päästä taas vajaaksi viikoksi luokseen.
Lueskelen hänelle iltasatuja ääneen skypessä.
Taidan pikkuhiljaa ruveta ajattelemaan, että eihän se nyt niin mahdottomalta tuntuisikaan.
Varsovaan kuitenkin pääsee n. kolmessa tunnissa omasta kämpästä ottaen huomioon matkan lentokentälle turvatarkastuksineen ja check-ineineen kun taas esimerkiksi kotikaupunkiin menee bussilla sellainen kolme ja puoli tuntia. Ja Finnairilla sentään tarjotaan sämpylä ja ilmaista viinaa matkan aikana. Että aika suhteellisia nuo välimatkat ovat loppujen lopuksi. Eivätkä lennot todellakaan ole pahan hintaisia.
tiistaina, heinäkuuta 15, 2008
Kouraisi
Sain hetki sitten viestin, jossa hän totesi, että hänestä tuntuu että hän on rakastumassa minuun.
Muutamaa tuntia ennen sitä olin jo katsellut seuraavia lentoja tuonne elokuun puolenvälin tienoille.
Pari päivää sitten liityin "kaiken varalta" Finnairin frequent flyer -ohjelmaan. Kertonee tuokin jotain.
Muutamaa tuntia ennen sitä olin jo katsellut seuraavia lentoja tuonne elokuun puolenvälin tienoille.
Pari päivää sitten liityin "kaiken varalta" Finnairin frequent flyer -ohjelmaan. Kertonee tuokin jotain.
maanantaina, heinäkuuta 14, 2008
Sorapot
Onko kimppatilauksesta kiinnostuneita teeihmisiä lukijakunnassa? Sorapot on päätynyt melko varmasti omalle syntymäpäivälahjalistalleni (kun ei muut osta niin pitää sitten itse), mutta jos joku haluaa pienentää noita 30$ lähetyskuluja niin järkeväähän se vain on keskittää tilaukset samaan...
Lisäksi voisi lukijoilta kysyä arvauksia siitä, että montako vuotta 1.8. nyt tuleekaan allekirjoittaneelle täyteen. Tutut/tietoisat eivät taaskaan saa vastata. :)
Ja jos jollakulla nyt oikeasti sattuisi olemaan Haruki Murakamin "Pinball" sattuman kaupalla hyllyssään pölyttymässä niin olisin siitä kiinnostunut.
sunnuntai, heinäkuuta 13, 2008
Laulujen merkityksistä
Susanna Haaviston Odotusta Pariisissa vaikuttaakin yht'äkkiä mahdolliselta omalta tulevaisuudelta ja sen takia avasi kyynelkanavani.
Vaimon laulu puolestaan voisi taasen nyt kuvata omia tunteitani.
Ja kuten tuossa pari postausta sitten jo viittelöinkin, Goo Goo Dollsien Iris koskettaa aivan eri tavalla kuin ennen.
Pitäisi varmaan laittaa Freukkarit soimaan tai jotain ja koittaa nousta tästä hieman.
Vaimon laulu puolestaan voisi taasen nyt kuvata omia tunteitani.
Ja kuten tuossa pari postausta sitten jo viittelöinkin, Goo Goo Dollsien Iris koskettaa aivan eri tavalla kuin ennen.
Pitäisi varmaan laittaa Freukkarit soimaan tai jotain ja koittaa nousta tästä hieman.
Reissuraportti
Lyhyiden tunnelmien ja hetkien postailun sijaan voisin nyt hieman valottaa viimeisen viikon tapahtumia kun on rauhallinen sunnuntaiaamu eikä kiirettä minnekään.
Saavuin tosiaan sunnuntaina Chopinin lentokentälle ja ensimmäinen kutkutus oli kentän tuloaulassa, jonne saavuttuani sain kuitenkin viestin, että hän on valitettavasti vielä reilun puolen tunnin päässä tulossa. Sovimme kuitenkin, että nappaan bussin keskustaan ja hän nousee matkan varrella samaan kulkineeseen. Pysäkki pysäkiltä jännitys kasvoi ja iäisyydeltä tuntuva odotus palkittiin yhtenä miellyttävimmistä näyistä, mitä olen linja-auton ikkunan läpi koskaan kokenut. Hän nousi autoon ja tuli viereeni, johon olin hänelle repullani paikkaa varannut. En muista missä järjestyksessä vaihdoimme tervehdykset, hymyt tai suudelman, mutta niistä viimeeksi mainitun muistanen vielä pitkään. Se tuntui jotenkin erilaiselta. Ei pelkästään miellyttävä lämpö huulilla vaan kokonaisvaltainen hyvänolon aalto, joka sykähti lävitseni. Tässä vaiheessa tiesin, ettei ollut virhe tulla.
Asetuin samaan hostelliin kuin edelliselläkin kerralla, ei mitenkään erityinen mutta loistavalla sijainnilla. Majoitus jaetuissa huoneissa, mutta keskiviikoksi sain oman huoneen omalla pesuhuoneella ja WC:llä. Hostellieläjän pientä luksusta.
Vaihdettuani pitkät housut lyhyisiin ja kengät sandaaleihin olin valmis aloittelemaan yhteistä lomanviettoa, vaikka toinen nyt arkensa keskellä elääkin. Ensimmäinen päivä kului jotenkin usvassa kun ei oikein tahtonut ymmärtää, että kaikki tämä on oikeasti totta. Hänen kosketuksensa ja tuoksunsa. Kaupungin äänet ja vehreät puistot. En nyt tarkalleen ottaen muista missä söimme, mitä joimme tai mistä puhuimme. Toisen läsnäolo oli aivan riittävää. Jossain vaiheessa tuli hänen kuitenkin aika lähteä kotiin vanhempiensa luokse (elokuun alussa muuttaa omilleen - alentaa huomattavasti majoituskustanuksia) ja kysäisin sitten ohimennen että tietävätkö he täälläolostani johon tuli ihastuttava "no one knows you're here". Salarakas tosiaan. Parille ystävälleen on tilanteesta kertonut, mutta mitä vanhempiin tulee niin ihan ymmärrettävistä syistä voinee jättää asiasta mainitsematta.
Totesin jossain matkan alkuvaiheessa, että minusta olisi mukava tavata hänen ystäviään (kts. ohje nro 1). Vastaus oli hieman ympäripyöreä, mutta lupasi kysäisevänsä josko joku olisi kaupungissa ja kiinnostunut tapaamaan minut. Päivää ennen lähtöä se sitten onnistuikin, mutta siitä lisää myöhemmin.
Illalla rupesin hieman kokoamaan listaa asioista, joita reissun aikana olisi mukava tehdä. Aikani mietittyäni huomasin, että pääpaino oli selkeästi enemmänkin seuraan kuin aktiviteetteihin liittyvää, koostuen esimerkiksi lempiteeni Lapsang Souchongin kiireettömästä nauttimisesta Same Fusyssä (kerrassaan ihastuttava teehuone vanhassa kaupungissa) ja yleisestä strollailusta.
Päivät koostuivat pääosin yhdessäolosta, mitä nyt toinen joutui joka päivä jotain pientä hoitamaan yliopistolla tai kotonaan. Illat puolestaan päättyivät iloisenhaikeisiin eroamisiin kun molemmat kuitenkin tiesivät huomisen tuovan uuden yhteisen päivän. Ehkäpä ainoa poikkeus päivärutiineihin tuli keskiviikkona, jolloin onnistuimme lukitsemaan itsemme sisälle huoneeseen ja viettämään puoli vuorokautta syömättä tai nukkumatta vain toistemme seurasta nauttien.
Jotenkin minusta tuntui jo reissun alkumetreillä hänet nähtyäni, että jokin on muuttunut. Muuttunut sisällämme. Molemmin puolin olivat rennon huolettomat ihastumisen ja leikittelyn tunteet kasvaneet joksikin syvemmäksi. Kaipaus koventunut ja vetovoima kasvanut. Puhuimme tästä ja kysymys siitä, mitä olemmekaan onnistuneet toisillemme tekemään on ollut jatkuvana teemana viestinnässämme niin kasvotusten kuin jälkikäteen tekstiviesteinkin. Puhuimme tulevaisuudesta ja tunnetasolla kummallakaan ei ole oikeastaan mitään epäselvyyksiä. Käytännön toteutus ja etäsuhteen helppo pilaamismahdollisuus kuitenkin aiheuttivat päänvaivaa ja päädyimme kuitenkin ratkaisuun, jossa molemmat ovat tahoillaan vapaita tekemään kuten tahtoo, mutta mikäli tunteet jatkuvat tällaisina pidempään, ei liene vaihtoehtoa jossa tulevaisuuttamme viettäisimme erillään.
Ilon ja suurten tunteiden myrskyssä tuli kuitenkin perjantai. Lähtöpäivä.
Itseasiassa oma perjantaini alkoi suurella lattella ja palalla varsin herkullista juustokakkua - sekä puhelulla töistä. Ensimmäiseen en vastannut. Toiseen en vastannut. Kolmannen kohdalla uskoin, että asia lienee tärkeä ja avasin linjan. Lyhykäisyydessän tilanne työpaikalla oli sellainen, että minut oli saatava seuraavaksi päiväksi töihin, joten lyhyen neuvottelun jälkeen firma suostui maksamaan lentoliput takaisin (ei sitä tarvi kertoa, että olisi muutenkin jo tulossa tänään takaisin), kohtuulliset ylityökorvaukset sekä tietenkin hyvittämään menetetyn lomapäivän. Ei sillä, että lentolippu mitenkään kallis olisi ollut, mutta jotenkin periaatteen nimissä ajatus jollain tasolla viehättää.
Tarkoituksena oli kuitenkin tämän ihmissuhteen kanssa käydä vielä lounaalla jossakin ennen matkaa lentokentälle, mutta sitten hän muistikin koiransa olemassaolon ja päivälenkin tärkeyden. Päätimme siis, että nappaan raitiovaunun ja karautan luokseen, syömme kotitekoista lounasta ja kävelytämme koiran. Vanhempansa kuitenkin olivat töissä ja talo vapaana. Näin siis tapahtui ja viiden maissa olimme tekemässä lähtöä kun oven lukkopesästä kuului avaimen rahinaa. Hupaisa primitiivireaktio oli tietenkin piiloutua toisen huoneeseen kun siellä jo valmiiksi oli, mutta ottaen huomioon, että kenkäni ja reppuni olivat heti eteisessä nenän edessä ei sen puolikkaan sekunnin jälkeen ollut oikein mitään tehtävissä. Isänsä saapui kotiin hieman etuajassa ja oli todella rehellisesti yllättynyt kun astelin huoneesta ulos ja tervehdin häntä. Pääsin jopa letkauttamaan klassisen "I just happened to be in the neighbourghood so I decided to drop by" -repliikin joka olosuhteet huomioonottaen kantoi mukanaan erityistä huumoriarvoa. No, eipähän liene nyt kotona mitään epäselvää siitä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin takana kuin vain mukavaa matkaseuraa. Isänsä oli kyllä selkeästi positiivisesti yllättynyt ja katseessaan oli sellainen hyväksyvä pilke silmäkulmassa, joka tuntui myös sanovan, että "tiesinpäs".
Naureskelimme tapahtunutta ratikkamatkan keskustaan ja samaan aikaan ulkona kehkeytyi uskomattoman voimakas ukkoskuuro. Sellainen, että parinkymmenen metrin matkalla ehtii kastua jo ihan kunnolla. Kuumana kesäpäivänä kun tuo ei edes ole niin epämiellyttävääkään pysäytin meidät keskelle katua ja sateen valuessa kasvoillamme vaihdoimme pitkän ja kiireettömän suudelman, jonka aikana pystyimme heittämään viimeisetkin toiveet yhdestäkään kuivasta vaatekappaleesta yllämme. Seuraavaksi linja-auto lentoasemalle, jossa nauru muuttui pikkuhiljaa yhä voimakkaammaksi rutistukseksi ja kellon raksuttaessa eteenpäin halaus vaihtui ruumiintarkastukseksi turvatarkastuksessa ja ennen katoamista huurrutettujen lasien taakse näin hänet vielä kerran pyyhkimässä kyyneltä silmäkulmastaan. Lento meni nopeasti ohi. Bussimatka Kallioon kävi nopeasti. Olin reilun parin tunnin jälkeen yksin kotonani. Tuhannen kilometrin päässä.
Koskakohan sitä pääsisi seuraavan kerran käymään...
Saavuin tosiaan sunnuntaina Chopinin lentokentälle ja ensimmäinen kutkutus oli kentän tuloaulassa, jonne saavuttuani sain kuitenkin viestin, että hän on valitettavasti vielä reilun puolen tunnin päässä tulossa. Sovimme kuitenkin, että nappaan bussin keskustaan ja hän nousee matkan varrella samaan kulkineeseen. Pysäkki pysäkiltä jännitys kasvoi ja iäisyydeltä tuntuva odotus palkittiin yhtenä miellyttävimmistä näyistä, mitä olen linja-auton ikkunan läpi koskaan kokenut. Hän nousi autoon ja tuli viereeni, johon olin hänelle repullani paikkaa varannut. En muista missä järjestyksessä vaihdoimme tervehdykset, hymyt tai suudelman, mutta niistä viimeeksi mainitun muistanen vielä pitkään. Se tuntui jotenkin erilaiselta. Ei pelkästään miellyttävä lämpö huulilla vaan kokonaisvaltainen hyvänolon aalto, joka sykähti lävitseni. Tässä vaiheessa tiesin, ettei ollut virhe tulla.
Asetuin samaan hostelliin kuin edelliselläkin kerralla, ei mitenkään erityinen mutta loistavalla sijainnilla. Majoitus jaetuissa huoneissa, mutta keskiviikoksi sain oman huoneen omalla pesuhuoneella ja WC:llä. Hostellieläjän pientä luksusta.
Vaihdettuani pitkät housut lyhyisiin ja kengät sandaaleihin olin valmis aloittelemaan yhteistä lomanviettoa, vaikka toinen nyt arkensa keskellä elääkin. Ensimmäinen päivä kului jotenkin usvassa kun ei oikein tahtonut ymmärtää, että kaikki tämä on oikeasti totta. Hänen kosketuksensa ja tuoksunsa. Kaupungin äänet ja vehreät puistot. En nyt tarkalleen ottaen muista missä söimme, mitä joimme tai mistä puhuimme. Toisen läsnäolo oli aivan riittävää. Jossain vaiheessa tuli hänen kuitenkin aika lähteä kotiin vanhempiensa luokse (elokuun alussa muuttaa omilleen - alentaa huomattavasti majoituskustanuksia) ja kysäisin sitten ohimennen että tietävätkö he täälläolostani johon tuli ihastuttava "no one knows you're here". Salarakas tosiaan. Parille ystävälleen on tilanteesta kertonut, mutta mitä vanhempiin tulee niin ihan ymmärrettävistä syistä voinee jättää asiasta mainitsematta.
Totesin jossain matkan alkuvaiheessa, että minusta olisi mukava tavata hänen ystäviään (kts. ohje nro 1). Vastaus oli hieman ympäripyöreä, mutta lupasi kysäisevänsä josko joku olisi kaupungissa ja kiinnostunut tapaamaan minut. Päivää ennen lähtöä se sitten onnistuikin, mutta siitä lisää myöhemmin.
Illalla rupesin hieman kokoamaan listaa asioista, joita reissun aikana olisi mukava tehdä. Aikani mietittyäni huomasin, että pääpaino oli selkeästi enemmänkin seuraan kuin aktiviteetteihin liittyvää, koostuen esimerkiksi lempiteeni Lapsang Souchongin kiireettömästä nauttimisesta Same Fusyssä (kerrassaan ihastuttava teehuone vanhassa kaupungissa) ja yleisestä strollailusta.
Päivät koostuivat pääosin yhdessäolosta, mitä nyt toinen joutui joka päivä jotain pientä hoitamaan yliopistolla tai kotonaan. Illat puolestaan päättyivät iloisenhaikeisiin eroamisiin kun molemmat kuitenkin tiesivät huomisen tuovan uuden yhteisen päivän. Ehkäpä ainoa poikkeus päivärutiineihin tuli keskiviikkona, jolloin onnistuimme lukitsemaan itsemme sisälle huoneeseen ja viettämään puoli vuorokautta syömättä tai nukkumatta vain toistemme seurasta nauttien.
Jotenkin minusta tuntui jo reissun alkumetreillä hänet nähtyäni, että jokin on muuttunut. Muuttunut sisällämme. Molemmin puolin olivat rennon huolettomat ihastumisen ja leikittelyn tunteet kasvaneet joksikin syvemmäksi. Kaipaus koventunut ja vetovoima kasvanut. Puhuimme tästä ja kysymys siitä, mitä olemmekaan onnistuneet toisillemme tekemään on ollut jatkuvana teemana viestinnässämme niin kasvotusten kuin jälkikäteen tekstiviesteinkin. Puhuimme tulevaisuudesta ja tunnetasolla kummallakaan ei ole oikeastaan mitään epäselvyyksiä. Käytännön toteutus ja etäsuhteen helppo pilaamismahdollisuus kuitenkin aiheuttivat päänvaivaa ja päädyimme kuitenkin ratkaisuun, jossa molemmat ovat tahoillaan vapaita tekemään kuten tahtoo, mutta mikäli tunteet jatkuvat tällaisina pidempään, ei liene vaihtoehtoa jossa tulevaisuuttamme viettäisimme erillään.
Ilon ja suurten tunteiden myrskyssä tuli kuitenkin perjantai. Lähtöpäivä.
Itseasiassa oma perjantaini alkoi suurella lattella ja palalla varsin herkullista juustokakkua - sekä puhelulla töistä. Ensimmäiseen en vastannut. Toiseen en vastannut. Kolmannen kohdalla uskoin, että asia lienee tärkeä ja avasin linjan. Lyhykäisyydessän tilanne työpaikalla oli sellainen, että minut oli saatava seuraavaksi päiväksi töihin, joten lyhyen neuvottelun jälkeen firma suostui maksamaan lentoliput takaisin (ei sitä tarvi kertoa, että olisi muutenkin jo tulossa tänään takaisin), kohtuulliset ylityökorvaukset sekä tietenkin hyvittämään menetetyn lomapäivän. Ei sillä, että lentolippu mitenkään kallis olisi ollut, mutta jotenkin periaatteen nimissä ajatus jollain tasolla viehättää.
Tarkoituksena oli kuitenkin tämän ihmissuhteen kanssa käydä vielä lounaalla jossakin ennen matkaa lentokentälle, mutta sitten hän muistikin koiransa olemassaolon ja päivälenkin tärkeyden. Päätimme siis, että nappaan raitiovaunun ja karautan luokseen, syömme kotitekoista lounasta ja kävelytämme koiran. Vanhempansa kuitenkin olivat töissä ja talo vapaana. Näin siis tapahtui ja viiden maissa olimme tekemässä lähtöä kun oven lukkopesästä kuului avaimen rahinaa. Hupaisa primitiivireaktio oli tietenkin piiloutua toisen huoneeseen kun siellä jo valmiiksi oli, mutta ottaen huomioon, että kenkäni ja reppuni olivat heti eteisessä nenän edessä ei sen puolikkaan sekunnin jälkeen ollut oikein mitään tehtävissä. Isänsä saapui kotiin hieman etuajassa ja oli todella rehellisesti yllättynyt kun astelin huoneesta ulos ja tervehdin häntä. Pääsin jopa letkauttamaan klassisen "I just happened to be in the neighbourghood so I decided to drop by" -repliikin joka olosuhteet huomioonottaen kantoi mukanaan erityistä huumoriarvoa. No, eipähän liene nyt kotona mitään epäselvää siitä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin takana kuin vain mukavaa matkaseuraa. Isänsä oli kyllä selkeästi positiivisesti yllättynyt ja katseessaan oli sellainen hyväksyvä pilke silmäkulmassa, joka tuntui myös sanovan, että "tiesinpäs".
Naureskelimme tapahtunutta ratikkamatkan keskustaan ja samaan aikaan ulkona kehkeytyi uskomattoman voimakas ukkoskuuro. Sellainen, että parinkymmenen metrin matkalla ehtii kastua jo ihan kunnolla. Kuumana kesäpäivänä kun tuo ei edes ole niin epämiellyttävääkään pysäytin meidät keskelle katua ja sateen valuessa kasvoillamme vaihdoimme pitkän ja kiireettömän suudelman, jonka aikana pystyimme heittämään viimeisetkin toiveet yhdestäkään kuivasta vaatekappaleesta yllämme. Seuraavaksi linja-auto lentoasemalle, jossa nauru muuttui pikkuhiljaa yhä voimakkaammaksi rutistukseksi ja kellon raksuttaessa eteenpäin halaus vaihtui ruumiintarkastukseksi turvatarkastuksessa ja ennen katoamista huurrutettujen lasien taakse näin hänet vielä kerran pyyhkimässä kyyneltä silmäkulmastaan. Lento meni nopeasti ohi. Bussimatka Kallioon kävi nopeasti. Olin reilun parin tunnin jälkeen yksin kotonani. Tuhannen kilometrin päässä.
Koskakohan sitä pääsisi seuraavan kerran käymään...
lauantaina, heinäkuuta 12, 2008
Päivän piristys
Jollain viekkaalla tavalla imartelevaa kun Fairytalen terassilta varsin komeahko mieshenkilö iski silmää ja kun sille sitten kohotti kulmakarvaa ja hymyili takaisin kutsui vielä pöytäänkin. En kuitenkaan jäänyt seurustelemaan, on näet kiire kaverin läksiäisjuhliin - niihin joiden takia olen jo nyt Suomessa.
Päivän sana
Halipusukaipausmusuttelu.
Sitä tuo tuolla skypessä näytti nimittäin olevan. Puuttui vain "no, you disconnect first!" -dialogi kaiken päätteeksi.
On se vaan kumma tuo ihmisen mieli, tunteiden sekoittamana varsinkin.
Sitä tuo tuolla skypessä näytti nimittäin olevan. Puuttui vain "no, you disconnect first!" -dialogi kaiken päätteeksi.
On se vaan kumma tuo ihmisen mieli, tunteiden sekoittamana varsinkin.
perjantaina, heinäkuuta 11, 2008
Kotona
Paikalla, elossa, haikeana.
--
And I'd give up forever to touch you
Cause I know that you feel me somehow
You're the closest to heaven that I'll ever be
And I don't want to go home right now
And all I can taste is this moment
And all I can breathe is your life
Cause sooner or later it's over
I just don't want to miss you tonight
And I don't want the world to see me
Cause I don't think that they'd understand
When everything's made to be broken
I just want you to know who I am
And you can't fight the tears that ain't coming
Or the moment of truth in your lies
When everything seems like the movies
Yeah you bleed just to know your alive
- The Goo Goo Dolls: Iris
--
And I'd give up forever to touch you
Cause I know that you feel me somehow
You're the closest to heaven that I'll ever be
And I don't want to go home right now
And all I can taste is this moment
And all I can breathe is your life
Cause sooner or later it's over
I just don't want to miss you tonight
And I don't want the world to see me
Cause I don't think that they'd understand
When everything's made to be broken
I just want you to know who I am
And you can't fight the tears that ain't coming
Or the moment of truth in your lies
When everything seems like the movies
Yeah you bleed just to know your alive
- The Goo Goo Dolls: Iris
Kirjoitettua
Aamulla kahvilassa näpyteltyä:
Parisuhteessa - niin, tulin näemmä käyttäneeksi tuota ilmaisua - on sellaisia miellyttäviä hetkiä kun tuntee tuntevansa toisessa jotain sellaista, mitä muut eivät välttämättä huomaisi. Vähän kuin eilen tavatessamme vanhassa kaupungissa huomasi toisen olevan hieman hermostuneen ja kiireisen oloinen. Ymmärrettävistä syistä kun koko aamun on juossut asioita hoitamassa minuuttiaikataululla. Parasta oli kuitenkin aistia toisessa tuo olotila ja se, että tiesi juuri miten toimia. Kysyminen kun ei olisi tuottanut toivottua lopputulosta niin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi turhia kyselemättä neidin pakkoistuttaminen kadunvarsikahvilaan ja jäälatten tilaaminen.
Muutaman minuutin kuluttua myös hänen aivonsa asettuivat aloilleen ja sylissä puolimakaavassa asennossa oleva ihminen osasi taas keskittyä siihen, mitä molemmat oikeasti juuri siinä hetkessä halusivat.
Parisuhteessa - niin, tulin näemmä käyttäneeksi tuota ilmaisua - on sellaisia miellyttäviä hetkiä kun tuntee tuntevansa toisessa jotain sellaista, mitä muut eivät välttämättä huomaisi. Vähän kuin eilen tavatessamme vanhassa kaupungissa huomasi toisen olevan hieman hermostuneen ja kiireisen oloinen. Ymmärrettävistä syistä kun koko aamun on juossut asioita hoitamassa minuuttiaikataululla. Parasta oli kuitenkin aistia toisessa tuo olotila ja se, että tiesi juuri miten toimia. Kysyminen kun ei olisi tuottanut toivottua lopputulosta niin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi turhia kyselemättä neidin pakkoistuttaminen kadunvarsikahvilaan ja jäälatten tilaaminen.
Muutaman minuutin kuluttua myös hänen aivonsa asettuivat aloilleen ja sylissä puolimakaavassa asennossa oleva ihminen osasi taas keskittyä siihen, mitä molemmat oikeasti juuri siinä hetkessä halusivat.
Ohje nro 1
Mikäli haluat ihmissuhteelta jotain pidempikestoista ja pysyvää, on ensiarvoisen tärkeää tehdä hyvä vaikutus kiinnostuksen kohteen lähimpiin ystäviin.
Sen parissa on mennyt tämä ilta ja uskallan väittää, että jätin jälkeeni varsin positiivisen kuvan. Kun tämä ihmissuhde nyt tuntuu lipuvan omalla painollaankin yhä vakavampaan suuntaan.
Sen parissa on mennyt tämä ilta ja uskallan väittää, että jätin jälkeeni varsin positiivisen kuvan. Kun tämä ihmissuhde nyt tuntuu lipuvan omalla painollaankin yhä vakavampaan suuntaan.
torstaina, heinäkuuta 10, 2008
syvissä vesissä
en nyt jaksa iphonella wlanin yli juurikaan tarinoida, mutta ollaan liikuttu tänään hyvin suurten asioiden äärellä. Sellaisten, että menee itsekin ihan hämilleen. Pitänee nukkua yön yli, josko vaikka asiat selvenisivät hieman.
sunnuntai, heinäkuuta 06, 2008
Viesti
"I can't tell you how nice it was to see you and feel you close again. What have you done to me?"
Omat fiilikset samaa luokkaa ja yksi ainoa kosketus riitti todistamaan, että tämä reissu on kaiken tämän rahan ja vaivan arvoista.
Omat fiilikset samaa luokkaa ja yksi ainoa kosketus riitti todistamaan, että tämä reissu on kaiken tämän rahan ja vaivan arvoista.
torstaina, heinäkuuta 03, 2008
Päivän ärsytys
Voin nyt varmaan samaistua hyvin niihin anonyymeihin, jotka nitisevät omasta elitistisyydestäni, materialismista ja narsistisuudestani, sillä olen löytänyt blogin, joka aiheuttaa minussa ihan samoja viboja: Mitä mies haluaa.
Epämiellyttävintä on ehkäpä asiaton, turha ja jatkuva (1, 2, 3) naljailu kanssablogaajia kohtaan. Ymmärrän myös herran mieltymyksen erilaisiin tuoksuihin, mutta jos ne kiinnostaa niin kannattaa mielummin lueskella vaikka PereDePierreä tai Basenotesia. Ensiksi mainitun yksityishenkilön maku kun tuntuu olevan hämmästyttävän samanlainen suomenruotsalaiseen kanssablogaajaansa nähden ainakin Diorin kohdalla:
Alfie:
Kaikista eniten kuitenkin häiritsee rivien välistä siintävä patriarkaalisuus ja alentava suhtautuminen naisiin:
Mitäköhän pahaa naiset ovat tälle korkeasti koulutetulle, pitkälle, komealle ja varakkaalle miehelle tehneet?
No, oli miten oli, Dave Chappelle ehkä parhaiten vastaa blogin otsikon esittämään kysymykseen: mitä miehet haluavat?
Epämiellyttävintä on ehkäpä asiaton, turha ja jatkuva (1, 2, 3) naljailu kanssablogaajia kohtaan. Ymmärrän myös herran mieltymyksen erilaisiin tuoksuihin, mutta jos ne kiinnostaa niin kannattaa mielummin lueskella vaikka PereDePierreä tai Basenotesia. Ensiksi mainitun yksityishenkilön maku kun tuntuu olevan hämmästyttävän samanlainen suomenruotsalaiseen kanssablogaajaansa nähden ainakin Diorin kohdalla:
Alfie:
Muistan nuuhkaisseeni tavallista Dior Hommea laivalla keväällä 2006 ja se oli rakkautta ensi nuuhkaisulla! Tätä parempaa tuoksua ei teatteri- tai iltajuhlakäyttöön löydy: miehekästä myskiä jonka seassa on kuitenkin tupakkaa, iiristä ja jotain pehmeää mitä en tunne.Pere:
Created in 2005 by Olivier Polge, DH opens with a cold, grey iris note. I fell in love at first sniff...but just as quickly as it comes, it disappears to leave a rather warm, sweet, ambery tobacco-like scent.Itse myönnän maalaisuuteni tunnustamalla, etten osaisi todellakaan yhdistää kurjenniekan tuoksua aivoissani kyseiseen kukkaan vaikka sokkona tuoksuttelisin pientä purkkia, jossa olisi pelkkiä iiriksen terälehtiä.
Kaikista eniten kuitenkin häiritsee rivien välistä siintävä patriarkaalisuus ja alentava suhtautuminen naisiin:
Mitä vanhojen leffojen hyville naisille on tapahtunut? Siis niille jotka kokkasivat aviomiehilleen, eivät kitisseet naisten lasikatoista ja käyneet tyttöjen illoissa syömässä dippikastikkeessa uitettuja porkkanoita koristetyynyillä istuen.
Perjantainen promotyttö soitti hukanneensa kaulakorunsa sänkyyni ja totesi että on "parempi löytää se". Johan on uhkailevaa ja komentelevaa touhua pieneltä neidiltä.
Victoria "Vickan" Tolstoy. Nainen on ilmeisesti ruotsalainen jazz-muusikko, mutta olkoot vaikka nokian insinööri niin tässä on Nainen makuuni. Ikää on kohta 35 vuotta, mutta ei haittaisi yhtään. Voin kuvitella että hän laittaisi aamiaiseksi mansikoita ja vohveleita jotka tarjoilisi leveän hymyn kanssa. Grr.
En tiedä millainen mies tällä isohkolla naisella oli, mutta jutuista ja olemuksesta päätellen varmaan parmepi kuin mitä ansaitsisi.
No, tarkoitus ei kuitenkaan ole pahoittaa kenenkään mieltä niin jatketaan asiallisemmalla linjalla eikä oteta kantaa toisten kirjoituksiin. Tosin jos olisin nainen ja ottaisin kantaa miesten juttuihin ja tekoihin niin tällaista ei varmaankaan tapahtuisi.
Mitäköhän pahaa naiset ovat tälle korkeasti koulutetulle, pitkälle, komealle ja varakkaalle miehelle tehneet?
No, oli miten oli, Dave Chappelle ehkä parhaiten vastaa blogin otsikon esittämään kysymykseen: mitä miehet haluavat?
Pian
Odotan oikeastaan pelonsekaisin tuntein, että miltä tuntuu nähdä taas toista kun hän on ehkä jo asettunut takaisin vanhaan elämäänsä, vanhoihin ympyröihin ja sellaiseen ympäristöön, johon minä en kuulu. Yhteydenpito mitä skypessä on ollut ei nyt ole mitenkään huolestuttavaa tai pelottavaa mutta silti pieni epäusko ja epäilys kulkee mukana ajatuksissa. No, pian se nähdään.
maanantaina, kesäkuuta 30, 2008
Lainaystävä
Tiedättehän te ne leffat, joita ei vaan kehtaa mennä katsomaan ilman lainamukulaa vaikuttamatta limaiselta pedofiililta? Hieman samanlaisen haasteen eteen jouduin 6.6. kun Sex and the City tuli teattereihin. Eihän sitä vaan tohdi mennä yksinäisenä miehenä tuollaista katsomaan, pitää olla joku edes vähän tyttöystäväpotentiaalia huokuva hehkeä naisihminen (kiitos) siinä rinnalla ettei salillinen naisia ja turhautuneen oloisia miehiä kompromissipäissään rupea tuijottelemaan oudoksuvasti. (Kyllä, anonyymi. Olen ihan oikeasti sitä mieltä, että on leffoja, joita ei kehtaa mennä yksin katsomaan. Ettei tarvi kysellä tyhmiä).
Huomenna aikaistettu herätys, mutta ainahan sitä reissuun lähtöön jaksaa herätä. Vaikka pieneen pyrähdykseen Tallinnassa.
Huomenna aikaistettu herätys, mutta ainahan sitä reissuun lähtöön jaksaa herätä. Vaikka pieneen pyrähdykseen Tallinnassa.
lauantaina, kesäkuuta 28, 2008
Ikävä iski
Kolmisen päivää sitä näköjään jaksoi haikailematta. Onneksi huomenna on sentään tuskaa muusta takaa ja yksi ihana ihminen tulossa kylään, joten sen päivän pärjännee hyvin, maanantaina pitäisi myös olla illaksi hyvää seuraa, tiistaina Tallinnaan yöksi, lauantaina polttarit ja sunnuntaina lähteekin jo lento kohti etelää. Täytyy katsoa josko tästä hairahtuisi ulos kun parikin eri kaveriporukkaa on liikkeellä. Nyt taas toisaalta tuntuisi että haluaisi vaan olla sisällä pimeässä, mutta todella nopeasti nämä mielialani vaihtelevat ellette ole sitä vielä huomanneet.
Ajatus
Nyt kun tarkemmin asiaa ajattelee, tuntuu hieman typerältä lähteä aika tarkalleen viikon päästä tuonne etelämmäs. Jokseenkin se rationaalinen puoli aivoissa taas jykyttää, mutta uskoisin, että Varsovassa nyt saa vajaan viikon kulumaan vaikkei siellä ketään olisikaan odottamassa. Harmi vaan, että paikallinen jazz-festivaali alkaa vasta 11.7. mutta eipä sitä kaikkea voi saada. On siellä sentään IMAX 3D-teatteri. :)
Mutta tosiaan, järkisyillä tuota reissua on vaikea perustella ja hetkellinen skeptisyys pääsee siten iskemään aina toisinaan. Mutta lennot on jo varattu ja maksettu, eli eipä tässä auta valittaa. Mukava se kuitenkin on reissuun lähteä.
Mutta tosiaan, järkisyillä tuota reissua on vaikea perustella ja hetkellinen skeptisyys pääsee siten iskemään aina toisinaan. Mutta lennot on jo varattu ja maksettu, eli eipä tässä auta valittaa. Mukava se kuitenkin on reissuun lähteä.
perjantaina, kesäkuuta 27, 2008
Nukuttaa
Viime yönä tuli lähdettyä vielä puoli yhden aikoihin kaverin luokse saunomaan kun kerran tilaisuus kohdalle sattui. Kolmen maissa nukkumaan ja aamulla kaupunkiin toista kaveria tapaamaan. Aamiaiseksi taas vaihteeksi pitkähkö lounas Michellessä - joka on menettänyt suuren osan viehätyksestään ryhdyttyään tarjoamaan "Reilulla otteella steikkiä, pastaa, sänkkäriä, ribsiä!" - ja epämääräistä samoilua keskustassa. Onnistuin jopa hankkimaan sen pitkään ostoslistalla olleen rinkan vihdoin ja viimein. Välillä Ursulassa kahvilla, välillä Foxyssä juomassa lasilliset samppanjaa. Kuuden maissa havahduimme - hyvän ruuan ystävät - siihen, että voisi taas vaihteeksi syödä ja Annapurna sattui olemaan siinä korttelin päässä, joten sinne siis. Pari "parempaa Alkoa" tuli myös kierrettyä päivän aikana, joten ihan kiitettävästi tuli askelia uuden rinkan kanssa ja ainakin kevyellä kuormalla tuo tuntuu todella näpsäkältä selässä.
Kaiken tämän jälkeen olen kuitenkin aika väsynyt ja pohdin vakavissani tässä hieman yhdeksän jälkeen nukkumaanmenoa.
Kaiken tämän jälkeen olen kuitenkin aika väsynyt ja pohdin vakavissani tässä hieman yhdeksän jälkeen nukkumaanmenoa.
torstaina, kesäkuuta 26, 2008
Matkakuumeeseen on lääke
(lentoliput vain ulkoiseen käyttöön)
Tosiaan, puoli vuorokautta paluun jälkeen yhden skypekeskustelun aikana hankin itselleni lentoliput Varsovaan 6.-11.7. aivan kuten fanni ja 313 tuolla veikkailivatkin. Loma-aika kun on rajallinen niin se pitää käyttää tehokkaasti hyödyksi ja kun on viettänyt viikon hellealueella, ei sateinen ja tuulinen +15° -keli oikein houkuttele muutenkaan.
Eroprosessointia täytynee siis lykätä vielä hieman tuonnemmaksi kun yksi ikkuna avautui lisää. Tiedä sitten, kuinka järkevää tämä on, mutta mielummin sitä istuu lämpimällä terassilla edullisessa maassa kuin kotona neljän seinän sisällä.
Tosiaan, puoli vuorokautta paluun jälkeen yhden skypekeskustelun aikana hankin itselleni lentoliput Varsovaan 6.-11.7. aivan kuten fanni ja 313 tuolla veikkailivatkin. Loma-aika kun on rajallinen niin se pitää käyttää tehokkaasti hyödyksi ja kun on viettänyt viikon hellealueella, ei sateinen ja tuulinen +15° -keli oikein houkuttele muutenkaan.
Eroprosessointia täytynee siis lykätä vielä hieman tuonnemmaksi kun yksi ikkuna avautui lisää. Tiedä sitten, kuinka järkevää tämä on, mutta mielummin sitä istuu lämpimällä terassilla edullisessa maassa kuin kotona neljän seinän sisällä.
keskiviikkona, kesäkuuta 25, 2008
Muistuttavat asiat
Silloin, kun exä aikanaan otti auton kysymättä alleen, muutti kamansa yhteisestä kämpästä usean sadan kilometrin päähän opiskelukaupunkiinsa omasta mielestäni lievästi ylireagoiduttan käymäämme "tauko parisuhteessa" -keskusteluun oli kämpässä sellaisia pieniä tyhjiä koloja, jossa ennen oli toisen hammasharja tai vartalovoide. Hyllyjä, joilla oli toisen vaatteita. Niiden näkeminen sai silloin aikaan valtaisan tunnekuohun.
Saman asian ajaa tässä tapauksessa keittiön pöydällä oleva Amaronepullo ja kaksi lasia, joiden alaosaan on kuivunut tummanpunaiset jäämät ennen lähtöä yhdessä nautitusta viinistä.
Saman asian ajaa tässä tapauksessa keittiön pöydällä oleva Amaronepullo ja kaksi lasia, joiden alaosaan on kuivunut tummanpunaiset jäämät ennen lähtöä yhdessä nautitusta viinistä.
Takaisin Kalliossa
Mielessä pyörii nyt sen verran paljon ajatuksia, etten tiedä lieneekö niiden kirjaamisessa mitään järkeä, sillä koherenssi saattaa olla hieman kyseenalaista jos teksti yhtään mukailee ajatuksiani.
Aamulla heräsin Varsovan vanhassakaupungissa sijaitsevasta hostellista, jossa olin viettänyt katonaisen unen täyttämän yön, jota kuvitti haikeanonnelliset unet yhteisestä tulevaisuudesta. Aamulla hän saattoi minut vielä lentokentälle - kun olin hänet saattanut 1056km kotiovelle, niin olihan se ihan kohtuullinen taival häneltä saattaa minut puolestaan lentokentälle. Siinä sitten ennen turvatarkastusta halasimme pitkään ja vuodatin muutaman kyyneleenkin siinä erotuskissani. Saapuminen lähtöportille ja istahtaminen lentokoneeseen. Vajaa pari tuntia ja olin taas kotimaassani, yksin. 615 tietenkin karauttaa menemään suoraan nenän edestä ja ilma on kymmenen astetta koleampi ja sateinen. Kotona kaikki tuntuu hitaalta ja painostavalta. Mutta ei haluaisi uloskaan mennä. Tai pitää puhelinta päällä. No kaipa tämä tästä - onhan tämä ollut tiedossa ja odotettua.
Matka kokonaisuudessaan meni vallan mainiosti ja hänen vanhempansa olivat kovin mukavia ja selkeästi onnistuin tekemään jonkintasoisen vaikutuksen molempiin (isäänsä keskustelemalla sivistyneesti i8086-prosessorien 16-bittisyyden vallankumouksellisuudesta [good old days] sekä muustakin tietokoneteknologiasta ja äitiinsä ilmeisesti sulavakäytöksellisyydelläni ja valloittavalla hymylläni :) ja he kovin vihjailevaan sävyyn sitten muikistelivatkin lopuksi, että odottavat innolla näkevänsä minut uudelleen. Puolalainenkin ihmetteli, että miten hitossa minulla on tuollainen vaikutus ystävätterieni vanhempiin (olin nimittäin varoittanut tuosta jo aiemmin). Eli edellisen postauksen kommentoijalle pitää sanoa, että varsin positiivisesti suhtautui ja seuraavana iltana olimme kolmistaan Jan Garbarekin konsertissa. Reissu nyt oli varsin ensiluokkainen ja ehdimme suunnitella jo kaikennäköisiä tuleviakin matkoja, joten vaikkei tästä mitään muuta pidemmän päälle tulisikaan niin toivottavasti ainakin matkaseuraa tuleville retkilleni. Tulevasta sovimme, ettemme yritä mitään etäsuhdetta ja että jos tästä joskus on tarkotettu jotain tulevaksi, niin se on sitten tuleva. Teoriassa vuoden päästä aikaisintaan olisi järkiperäisin syin mahdollista suunnitella jotain muutakin kuin pusuhalittelua Skypen välityksellä, mutta aika näyttää. Selvää kuitenkin on, että molemmat olivat enemmän tai vähemmän huomaamattaan luisuneet syvemmillä tunteilla mukaan kuvioon kuin kummallakaan oli alun perin tarkoitus.
Sain juuri tekstiviestinkin häneltä ja tänään on edessä ensimmäinen kohtaaminen poikaystävänsä kanssa. Tavallaan olen onnellinen siitä, että olen edes onnistunut avaamaan hänen silmänsä sille, että tämä nykyinen seurustelukumppani on kaukana ideaalista ja että elämä hänen kanssaan tarkoittaisi liian monista hänelle tärkeistä asioista luopumista. Eronsa sinällään on vain ajan kysymys hänen mukaansa ja mielestäni ihan oikea ratkaisu tilanteen tuntien. Mutta eipä asia minulle varsinaisesti kuulu - kaikkea hyvää kuitenkin vain toivon hänelle ja minusta tuntuu, että tämä on paras ratkaisu hänen kannaltaan.
En nyt vielä oikein tiedä, miten tähän kaikkeen suhtautuisi, mutta takaisin ollaan ja ihan elossa. Lomaakin on vielä ihan mukavasti jäljellä. Täytyy vaan pitää mielessä isäni aikanaan tokaisema viisaus: ei yhden naisen takia kannata kahta viikkoa pidempään ryypätä.
Aamulla heräsin Varsovan vanhassakaupungissa sijaitsevasta hostellista, jossa olin viettänyt katonaisen unen täyttämän yön, jota kuvitti haikeanonnelliset unet yhteisestä tulevaisuudesta. Aamulla hän saattoi minut vielä lentokentälle - kun olin hänet saattanut 1056km kotiovelle, niin olihan se ihan kohtuullinen taival häneltä saattaa minut puolestaan lentokentälle. Siinä sitten ennen turvatarkastusta halasimme pitkään ja vuodatin muutaman kyyneleenkin siinä erotuskissani. Saapuminen lähtöportille ja istahtaminen lentokoneeseen. Vajaa pari tuntia ja olin taas kotimaassani, yksin. 615 tietenkin karauttaa menemään suoraan nenän edestä ja ilma on kymmenen astetta koleampi ja sateinen. Kotona kaikki tuntuu hitaalta ja painostavalta. Mutta ei haluaisi uloskaan mennä. Tai pitää puhelinta päällä. No kaipa tämä tästä - onhan tämä ollut tiedossa ja odotettua.
Matka kokonaisuudessaan meni vallan mainiosti ja hänen vanhempansa olivat kovin mukavia ja selkeästi onnistuin tekemään jonkintasoisen vaikutuksen molempiin (isäänsä keskustelemalla sivistyneesti i8086-prosessorien 16-bittisyyden vallankumouksellisuudesta [good old days] sekä muustakin tietokoneteknologiasta ja äitiinsä ilmeisesti sulavakäytöksellisyydelläni ja valloittavalla hymylläni :) ja he kovin vihjailevaan sävyyn sitten muikistelivatkin lopuksi, että odottavat innolla näkevänsä minut uudelleen. Puolalainenkin ihmetteli, että miten hitossa minulla on tuollainen vaikutus ystävätterieni vanhempiin (olin nimittäin varoittanut tuosta jo aiemmin). Eli edellisen postauksen kommentoijalle pitää sanoa, että varsin positiivisesti suhtautui ja seuraavana iltana olimme kolmistaan Jan Garbarekin konsertissa. Reissu nyt oli varsin ensiluokkainen ja ehdimme suunnitella jo kaikennäköisiä tuleviakin matkoja, joten vaikkei tästä mitään muuta pidemmän päälle tulisikaan niin toivottavasti ainakin matkaseuraa tuleville retkilleni. Tulevasta sovimme, ettemme yritä mitään etäsuhdetta ja että jos tästä joskus on tarkotettu jotain tulevaksi, niin se on sitten tuleva. Teoriassa vuoden päästä aikaisintaan olisi järkiperäisin syin mahdollista suunnitella jotain muutakin kuin pusuhalittelua Skypen välityksellä, mutta aika näyttää. Selvää kuitenkin on, että molemmat olivat enemmän tai vähemmän huomaamattaan luisuneet syvemmillä tunteilla mukaan kuvioon kuin kummallakaan oli alun perin tarkoitus.
Sain juuri tekstiviestinkin häneltä ja tänään on edessä ensimmäinen kohtaaminen poikaystävänsä kanssa. Tavallaan olen onnellinen siitä, että olen edes onnistunut avaamaan hänen silmänsä sille, että tämä nykyinen seurustelukumppani on kaukana ideaalista ja että elämä hänen kanssaan tarkoittaisi liian monista hänelle tärkeistä asioista luopumista. Eronsa sinällään on vain ajan kysymys hänen mukaansa ja mielestäni ihan oikea ratkaisu tilanteen tuntien. Mutta eipä asia minulle varsinaisesti kuulu - kaikkea hyvää kuitenkin vain toivon hänelle ja minusta tuntuu, että tämä on paras ratkaisu hänen kannaltaan.
En nyt vielä oikein tiedä, miten tähän kaikkeen suhtautuisi, mutta takaisin ollaan ja ihan elossa. Lomaakin on vielä ihan mukavasti jäljellä. Täytyy vaan pitää mielessä isäni aikanaan tokaisema viisaus: ei yhden naisen takia kannata kahta viikkoa pidempään ryypätä.
tiistaina, kesäkuuta 17, 2008
Viimeinen päivä
Tänään on sitten viimeinen kokonainen yhteinen päivä Suomessa. Asettaa tietynlaisia paineita käyttää aika tehokkaasti hyödyksi, mutta todennäköisesti Demossa syömisen jälkeen suuntana on koti, kotisohva, leffa ja lämmin viltti.
Huomenaamulla sitten loppurutistus, Viro, Latvia, Liettua, Puola. Näillä näkymin heti sunnuntaiaamusta isänsä hakee meidät yöbussin pääteasemalta ja mennään heille syömään aamiaista. Mielenkiintoisintahan tässä on se, että asiasta puhuttaessa hän ei ole vanhemmilleen tietenkään myöntänyt tai kertonut mitään, mutta omien sanojensa mukaan vanhempansa kuitenkin tietävät hänen kotimaisen suhteensa tilan ja sen perusteella mahdollisesti jo aavistelevat jotain.
Vallan absurdia tosiaan, mutta se, mitä tulevaisuudesta olemme jutelleet viittaa vahvasti siihen, että jollain tapaa polkumme vielä risteävät ensi viikonkin jälkeen.
Kummallinen olo kytee sisälläni tästä kaikesta. Haikea, kaihoisa, jokseenkin toiveikas. Hillityn melankolinen mutta silti ihan julmetun onnellinen jokaisesta henkäyksestä, jonka vielä tunnen ihollani. Vielä hetken.
Huomenaamulla sitten loppurutistus, Viro, Latvia, Liettua, Puola. Näillä näkymin heti sunnuntaiaamusta isänsä hakee meidät yöbussin pääteasemalta ja mennään heille syömään aamiaista. Mielenkiintoisintahan tässä on se, että asiasta puhuttaessa hän ei ole vanhemmilleen tietenkään myöntänyt tai kertonut mitään, mutta omien sanojensa mukaan vanhempansa kuitenkin tietävät hänen kotimaisen suhteensa tilan ja sen perusteella mahdollisesti jo aavistelevat jotain.
Vallan absurdia tosiaan, mutta se, mitä tulevaisuudesta olemme jutelleet viittaa vahvasti siihen, että jollain tapaa polkumme vielä risteävät ensi viikonkin jälkeen.
Kummallinen olo kytee sisälläni tästä kaikesta. Haikea, kaihoisa, jokseenkin toiveikas. Hillityn melankolinen mutta silti ihan julmetun onnellinen jokaisesta henkäyksestä, jonka vielä tunnen ihollani. Vielä hetken.
perjantaina, kesäkuuta 13, 2008
Tylsä mies
Pahoittelut, että blogi on nyt hieman taka-alalla. Aktivoitunen viimeistään juhannuksen jälkeisenä keskiviikkona kun kämpässä asustan vaiin minä itse ja tuo toinen lienee jossain tuhannen kilometrin päässä.
torstaina, kesäkuuta 12, 2008
Leikitääks kotia?
Tähän voisi todellakin tottua.
Pää sinällään lyö tyhjää tällä hetkellä ja ei ole juuri mitään kirjoitettavaa, olenpahan vaan todella onnellinen. Ja mitä jatkoon tulee, niin pääseehän pääkaupungista toiseen noin parissa tunnissa jos niikseen tulee... Äh. Ei varmaan pitäisi ajatella tuolla tavalla, mutta jokin sisällä jaksaa silti elätellä toiveita tämän näennäisarjenkin sujuessa näin mallikkaasti. Ja kun toinenkin on tunnetasolla aika vahvasti mukana ja harmittelee kotiinpaluupakkoa, niin väkisinkin rupeaa ajatukset laukkaamaan. Vuoden päästä kun voisi olla asiat aivan toisella mallilla jos molemmat ovat suorittaneet opinnot valmiiksi ja kun molemmilla on kerran haaveena ja tavoitteena muuttaa jonnekin oman kotimaan ulkopuolelle ainakin muutamaksi vuodeksi niin mahdollisuuksia kyllä olisi.
Hyvä olo silti tästä kaikesta.
Pää sinällään lyö tyhjää tällä hetkellä ja ei ole juuri mitään kirjoitettavaa, olenpahan vaan todella onnellinen. Ja mitä jatkoon tulee, niin pääseehän pääkaupungista toiseen noin parissa tunnissa jos niikseen tulee... Äh. Ei varmaan pitäisi ajatella tuolla tavalla, mutta jokin sisällä jaksaa silti elätellä toiveita tämän näennäisarjenkin sujuessa näin mallikkaasti. Ja kun toinenkin on tunnetasolla aika vahvasti mukana ja harmittelee kotiinpaluupakkoa, niin väkisinkin rupeaa ajatukset laukkaamaan. Vuoden päästä kun voisi olla asiat aivan toisella mallilla jos molemmat ovat suorittaneet opinnot valmiiksi ja kun molemmilla on kerran haaveena ja tavoitteena muuttaa jonnekin oman kotimaan ulkopuolelle ainakin muutamaksi vuodeksi niin mahdollisuuksia kyllä olisi.
Hyvä olo silti tästä kaikesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
